Rahan lisäksi hoitajia palkitsevat monet aineettomat asiat – kärjessä asiakas- ja potilastyö ja mahdollisuus vaikuttaa työaikaan

Palkan ja muiden rahallisten etujen lisäksi hoitajia palkitsevat työssä useat aineettomat asiat. Terveydenhuollon ammattilaisten kokonaispalkitsemiseen pitäisikin kiinnittää nykyistä enemmän huomiota, sanoo aihetta tutkinut Jaana Seitovirta.

hoitotyö palkitsevuus

Jaana Seitovirran tekemässä haastattelututkimuksessa hoitajat itse ehdottivat erilaisia palkitsemistapoja. Rahallisten palkkioiden ohella ehdotettiin muun muassa työn ja vapaa-ajan tasapainon tukemista, ammatillisen kehittymisen tukemista sekä tunnustuksen saamista. Kuva Ingimage.

Teksti Sonja Kähkönen

Hoitohenkilökunnan palkitsemisen eri muotoihin ja mieltymyksiin tulisi kiinnittää nykyistä enemmän huomiota, toteaa Jaana Seitovirta. Hän perustelee näkemystään muun muassa sillä, että työvoiman saatavuus haastaa sosiaali- ja terveydenhuollon tulevina vuosina. Jos hoitajien palkitseminen jää terveydenhuollon organisaatiossa liian vähälle huomiolle, on vaarana, että sellaisen työnantajan on tulevaisuudessa entistä vaikeampi saada osaavaa työvoimaa.

Jaana Seitovirta tutki tuoreessa väitöskirjassaan erikoissairaanhoidossa, perusterveydenhuollossa ja yksityisessä terveydenhuollossa työskentelevien sairaanhoitajien kokemuksia ja käsityksiä palkitsemisesta. Hän näkee, että työn samankaltaisuuden vuoksi tuloksia voisi soveltaa myös muihin terveydenhuollon ammattilaisiin, kuten lähihoitajiin.

Hoitajat pitävät tärkeinä asiakastyötä ja omaan työaikaan vaikuttamista

Seitovirran tutkimukseen osallistuneet pitivät kaikista palkitsevimpana itse asiakas- ja potilastyötä.

– Tähän liittyi potilaalta ja asiakkaalta saatu palaute, arvostus sekä konkreettinen asiakas- ja potilastyö, jossa asiakas tai potilas on keskiössä. Mielestäni tämä voisi kuvastaa sitä, miksi hoitaja on alun perin valinnut kyseisen ammatin, Jaana Seitovirta sanoo.

Mainos

Toiseksi korkeimman arvon palkitsemismuotona sai työajan järjestelyt. Seitovirta toteaa, että työajan järjestelyt tukevat hoitajan työssäjaksamista ja sitoutumista tasapainottamalla työtä ja vapaa-aikaa.

– Tämä voi tarkoittaa esimerkiksi sitä, että työpaikalla toteutetaan työaika-autonomiaa ja työntekijä voi itse vaikuttaa työvuoroihinsa. Parhaimmillaan johtaminen tukee työntekijöiden omaehtoisuutta ja kyvykkyyttä tehdä päätöksiä yhdessä.

Työympäristö ja työilmapiiri nousi kolmanneksi tärkeimmäksi aineettomaksi palkitsemismuodoksi. Lähes yhtä korkean arvon sai koulutus.

– Tärkeä palkinto voi olla se, että hoitaja saa sen osa-alueen täydennyskoulutusta, jonka hän kokee merkitykselliseksi. Myös alan kehittyminen edellyttää jatkuvaa kouluttautumista.

Palkitsevana pidettiin myös arvostusta ja palautetta työyhteisöltä. Seitovirran mukaan myös aiempi tutkimus on osoittanut, että arvostus ja palaute, esimerkiksi kiitoksen ja tunnustuksen muodossa, ovat palkitsemistapoja, jotka vaikuttavat hoitajien työtyytyväisyyteen.

Muita tärkeitä aineettomia palkitsemistapoja olivat työntekijöiden mahdollisuus kehittyä, vaikuttaa ja osallistua, työn sisältö, tukea antava johtaminen, työnantajan arvot ja maine sekä ammatillisen kehittymisen tuki.

– Näistä esimerkiksi mahdollisuus kehittyä, vaikuttaa ja osallistua on helposti toteutettavissa oleva palkitsemistapa. Johtamistavan kannattaisikin sallia hoitajien osallistuminen päätöksentekoon ja päivittäiseen toimintaan.

Palkitsemisen puute heikentää työhön sitoutumista

Tutkimukseen osallistuneiden kokemuksissa nousivat esiin myös palkitsemiseen liittyvät epäkohdat, kuten epäselvä palkitsemisjärjestelmä, vähäisen tunnustuksen ja tuen antaminen sekä riittämätön palkitseminen. Palkitsemattomuus aiheutti pettymyksen tunteita ja vähensi tyytyväisyyttä.

– Palkitsemisen puutteen seurauksena voi syntyä ajatuksia työpaikan vaihtamisesta. Tutkimukseen osallistuneet kertoivat myös turhautumisen tunteesta ja motivaation hiipumisesta, kun he kokevat, etteivät tule kuulluiksi, Seitovirta toteaa.

Pettymyksiä saattoi syntyä esimerkiksi siitä, että työntekijä itse joustaa työvuoroissa,
mutta työnantaja ei.

Hänen mukaansa pettymyksiä saattoi syntyä esimerkiksi siitä, että työntekijä itse joustaa työvuoroissa, mutta työnantaja ei. Tai siitä, että työpaikalla tehdään hyvinvointikyselyjä, joista ei kuitenkaan seuraa toivottuja toimenpiteitä.

– Motivaatiota saattoi myös heikentää se, että työntekijä oli käynyt täydennyskoulutuksen, mutta ei päässyt hyödyntämään oppimaansa työssään.

Sosiaali- ja terveysalan työntekijät viestivät paljon resurssien puutteesta, työn kuormittavuudesta ja kiireestä. Seitovirran mukaan vaarana onkin, että nämä haasteet heikentävät tärkeimpinä koettuja palkitsemismuotoja. Vesittyykö esimerkiksi asiakas- ja potilastyön palkitsevuus, jos työtä tehdään kovassa kiireessä? Entä toteutuuko työajan järjestelyn palkitsevuus, jos työntekijät joutuvat jatkuvasti vaihtamaan vuorojaan ja tekemään ylitöitä?

Seitovirta toteaa, että hoitajien palkitsemista tulee kehittää kokonaisuutena, jossa huomioidaan sekä aineellisen että aineettoman palkitsemisen mahdollisuudet.

– Se kannattaa, sillä palkitsemisella on merkitystä hoitajan työmotivaatioon, työssä jaksamiseen ja työssä viihtymiseen. Palkitsemiseen tyytyväinen hoitaja sitoutuu paremmin työnantajaansa sekä ammattiinsa. Palkitseminen myös ohjaa hoitajan työtä ja lisää ammatillista tyytyväisyyttä.

Sinua voisi kiinnostaa myös

Lähihoitaja Elina Vaittinen-Kulmala toipui alkoholismista ja auttaa nyt muita raitistumaan

Kalliit työvaatehankinnat kismittävät lähihoitajia

Lähihoitajan työ on raskasta ja kuluttavaa mutta se myös motivoi yrittämään parhaansa