Työaika-autonomia auttaa työn ja vapaa-ajan yhteensovittamisessa

Työaika-autonomian avulla voidaan vähentää työaikojen kuormittavuutta vuorotyössä ja sujuvoittaa työn sekä vapaa-ajan yhteensovittamista. Omiin työaikoihin vaikuttaminen lisää työhyvinvointia.

työaika-autonomia työvuorosuunnittelu

Työaika-autonomian tavoitteena on tehokkuuden parantaminen, mutta myös työn ja muun elämän yhteensovittaminen. Kuva Ingimage.

Teksti Riitta Saarikoski, lakimies

Työaikojen kuormittavuuden vähentäminen ja poistaminen voi kaksi- ja kolmivuorotyössä onnistua hyvin työaika-autonomian avulla. Työnantajan tulee selvittää ja arvioida työaikojen vaaratekijöitä etukäteen. Työajoista aiheutuvat vaara- ja haittatekijät on ymmärrettävä laajasti. Keskeisiä arvioitavia tekijöitä ovat:

  • työajan kesto: tuntia/päivä, tuntia/viikko, kokonaistyöaika, ylityöt
  • työntekijän mahdollisuus itse säätää työpäivän pituutta
  • peräkkäisten työvuorojen toistuvuus
  • työvuorojen kiertosuunta
  • työn suorittamisajankohta
  • työaikojen ennakoitavuus
  • mahdollisuus riittävään palautumiseen työpäivän aikana ja niiden välillä
  • työhön sidonnaisuuden aiheuttama kokonaiskuormitus.

Työaikojen kuormituksen arvioinnin tarkoitus on selvittää, ovatko työyhteisön tai työntekijän työajat kunnossa terveyden ja toimintakyvyn kannalta. Työaikakirjanpito on peruslähde kuormitusta arvioitaessa. Sen tueksi työntekijöille voidaan tehdä vielä erillinen työaikakysely. Kyselyssä on samat kysymykset kaikille työntekijöille, minkä lisäksi on omat lisäkysymyksensä henkilöille, jotka tekevät työtä säännöllisen päivätyön, esimerkiksi klo 6–18, ulkopuolella. Selvityksen ja arvioinnin tulee olla ajan tasalla, ja niitä pitää muuttaa olosuhteiden muuttuessa.

Työaika-autonomia tukee työhyvinvointia

Työntekijöiden osallistumista omaan työvuorosuunnitteluunsa eli niin sanottua yhteisöllistä työvuorosuunnittelua kutsutaan työaika-autonomiaksi. Työaika-autonomiassa työvuorosuunnittelun lähtökohtana on työn organisoinnin toimivuus ja töiden sisältö. Tavoitteena on tehokkuuden parantaminen, mutta myös työn ja muun elämän yhteensovittaminen epäsäännöllisistä työaikajärjestelyistä huolimatta. Omiin työaikoihin vaikuttaminen lisää työhyvinvointia. Hyvät vaikutusmahdollisuudet helpottavat vapaa-ajan ja harrastusten suunnittelua, vähentävät sairauspoissaoloja ja pienentävät riskiä joutua työkyvyttömyyseläkkeelle. Tästä hyötyy niin työnantaja kuin työntekijäkin. Esimiehen tehtävänä on tarvittaessa tukea ja ohjata henkilöstöään työvuorosuunnittelussa.

Onnistumisen edellytys on, että tavoitteet ja toimintaohjeet ovat selvät. Johdon ja henkilöstön välillä on oltava hyvä luottamus. Ei riitä, että vain esimies ja työntekijät ovat sitoutuneet työaika-autonomian läpiviemiseen, vaan mukana pitää olla myös johdon tuki. Suunnittelulla saadaan aikaan ehdotus työvuoroluetteloksi, jossa työvuorot on jaettu työntekijöille osaston toiminnan tavoitteiden ja yhteisten pelisääntöjen mukaan. Vastuu lopullisesta työvuoroluettelosta on aina työnantajan edustajalla.

Työaika-autonomian periaatteen soveltaminen tarkoittaa ainakin neljän asian huomioimista.

  1. Liikkeelle lähdetään henkilöstön työaikatoiveista.
  2. Osaaminen ja miehitystarve asettavat reunaehdot toiveiden toteuttamiselle ja työvuorosuunnittelulle.
  3. Työntekijä laittaa omat työvuorot työvuoroluetteloon itsenäisesti.
  4. Koska työvuorosuunnittelu on yhteistä suunnittelua, on omien työvuorotoiveiden ohessa otettava huomioon
    osaston osaaminen, muiden työntekijöiden työvuorotoiveet ja vaadittava miehitystarve.

Yhteisen työvuorosuunnittelun malli etenee neljässä vaiheessa

Kohti yhteistä työvuorosuunnittelua -malli etenee myös neljässä vaiheessa. Sen keskeinen ajatus on siirtyä yhden listantekijän mallista kohti yhteistä suunnittelua. Ensimmäisessä vaiheessa työntekijöillä on vähemmän mahdollisuuksia vaikuttaa työvuorojen toteutumiseen kuin neljännessä. Ensimmäisessä vaiheessa toiveet merkitään vielä erilliseen listaan. Neljännessä vaiheessa henkilöstö tekee jo itsenäisesti työvuoroluettelon yhteisesti sovittuja pelisääntöjä noudattaen. Lopulta esimies hyväksyy työvuoroluettelon.

Jokaisessa vaiheessa on huomioitava toiveiden ja mieltymysten lisäksi myös osaston osaamis- ja miehitystarpeet sekä suunnittelua varten olemassa olevat tasapuolisuus- ja oikeudenmukaisuusperiaatteet. Nämä periaatteet pitää ratkaista paikallisesti yhdessä.

Autonominen työaikasuunnittelu toimii terveessä työyhteisössä

Työaikatoiveet onnistuvat parhaiten, kun niille löytyy vastinparit. Esimerkiksi toiset työntekijät haluavat viikonlopputyöt – toiset eivät, toiset tekevät yötä – toiset eivät tai toiset tekevät aamuja – toiset iltoja. Jotkut työntekijät haluavat tehdä useampia yövuoroja peräkkäin, kun taas jotkut yhden tai kaksi.

Kaikki saavat laittaa toiveet yhteiseen listaan, vaikka merkitsisivätkin vasta viimeisenä työvuoronsa. Tässä ei saa toteutua nopeat syövät hitaat -ajatus. Ei ole pakko valita huonoimpia työvuoroja, jotka ovat jääneet jäljelle.  Kun kaikki ovat laittaneet työvuoronsa listaan, tehdään sovitteluja, jos esimerkiksi samaan ajankohtaan tulee monia toiveita. Työvuorosuunnittelu toimii hyvin, kun kokonaisuus toimii hyvin ja erilaiset tarpeet täydentävät toisiaan.

Hankalissa tilanteissa sovitellaan. Taustalla on yhteiset ohjeet ja periaatteet. Joskus listavastaava joutuu vain päättämään, että nyt tehdään näin. Yksittäiselle työntekijälle ei voida aina luvata hänen toiveidensa toteutumista, vaan koko osaston ja muun henkilöstön tarpeet pitää ottaa huomioon. Myöskään työn kuormittavuutta ei voida poistaa autonomialla. Jos työntekijä haluaa tehdä omasta halustaan jatkuvasti pitkiä työvuoroja tai työputkia, ei se poista esimiehen velvollisuutta ja vastuuta valvoa työaikojen kuormittavuutta ja niistä palautumista.

Jotta autonominen työaikasuunnittelu voisi toteutua, työyhteisön pitää olla terve ja toimiva. Muita isoja projekteja ei voi olla samaan aikaan menossa, koska keskittyminen autonomisen työvuorosuunnittelun toimivuuteen ja sen hyvään perustaan voi silloin vaarantua. Aikatauluttaminen on tärkeää, koska tämä ei ole kerralla valmis vaan vaatii hiomista ja opettelua.

Ergonominen työvuorosuunnittelu tueksi

Työaika-autonomian rinnalle voidaan samalla ottaa ergonomisen työvuorosuunnittelun osatekijöitä mukaan. Tärkeimpinä voidaan mainita:

  • 8–10 tunnin työvuorot
  • vähintään 11 tunnin vapaa työvuorojen välillä
  • yhtenäiset vapaajaksot, myös viikonloppuisin
  • nopea, eteenpäin kiertävä järjestelmä.

Nopealla, kiertävällä järjestelmällä tarkoitetaan, että aamusta siirrytään iltaan, illasta yöhön ja yöstä vapaajaksolle. Yövuoron jälkeen pitäisi olla vähintään kaksi vapaapäivää. Myötäpäivään vaihtuvat vuorot sopivat paremmin yhteen ihmisen luonnollisen vuorokausirytmin kanssa. Myös unen laatu on parempi ja sydäninfarktin riskitekijät pienempiä kuin vastapäivään toimivassa järjestelmässä eli esimerkiksi työvuorojen tekeminen illasta aamuun.

Juttu Työvuorosuunnittelun vaikutus työhyvinvointiin julkaistiin alun perin SuPer-lehdessä 9/2016

Sinua voisi kiinnostaa myös

Superilaiset saivat viime vuonna miltei miljoona euroa korvauksia

Ongelmia palkanmaksussa? SuPerin asiantuntijat vastaavat

Kuinka paljon palkkaa oppisopimusopiskelija saa?