Työpaikalla kannattaa nauraa. Hyvä huumori lisää tutkitusti yhteisöllisyyttä ja avoimuutta, lievittää stressiä, elvyttää elämäniloa ja auttaa käsittelemään vaikeita asioita. Poskissa ja vatsalihaksissa tuntuva nauru on kuin aerobista liikuntaa. Kun oikein naurattaa, keho erittää mielihyvähormoneja ja stressitaso laskee.
Tampereen yliopiston hoitotieteen professori Päivi Åstedt-Kurki sanoo, että huumoria saa ja kannattaa viljellä hoitotyössä. Hän on tutkinut huumoria sekä hoitajien että potilaiden näkökulmasta.
– Joidenkin mielestä hoitotyö on niin vakavaa, että huumori ei sovi siihen. Kyse on toki tärkeästä työstä, jossa usein ollaan vakavien asioiden äärellä, mutta jos ilmapiiri on hyvä ja ihmiset aitoja, positiivinen huumori sopii ihmisläheiseen työhön erinomaisesti.
Hoitajien keskenään viljelemä huumori kasvattaa yhteishenkeä. Se keventää vaikeiksi koettuja tilanteita, joskus omia töppäyksiäkin. Hoitotilanteissa leikinlasku potilaiden kanssa helpottaa keskustelun avaamista ja tekee hoitajasta helpommin lähestyttävän. Kun henkilökunnalla on työssään mukavaa, se välittyy myös potilaille. Huumori on työpaikalla voimavara, mutta monet hoitajat kokevat, ettei huumorin merkityksestä hoitajien hyvinvoinnille ole lupa puhua, eikä huumoria hyväksytä tai arvosteta.
– Kaikissa työpaikoissa ei hyväksytä sitä, että henkilökunta naureskelee ja heittää läppää keskenään, asukkaiden tai omaisten kanssa. Huumorin viljelyä ei koeta ammatilliseksi käytökseksi. Huumoria on varmasti myös näissä työyhteisöissä, mutta se on piilossa. Usein ajatellaan, että ikääntyneillä ei ole huumorintajua tai että he eivät osaa nauraa arjen kommelluksille, mutta se ei ole totta, huomauttaa eräs vanhustyötä tekevä lähihoitaja.
”Tänään naurettiin kirjauksille. Meillä oli yksi laittanut asiakkaalle pesujen jälkeen ’takkia taipeisiin’ ja toinen kirjannut, että ’asiakas ei lähtenyt Vaasaan’. Kiitos ennakoiva tekstinsyöttö, kyllä näistä hauskuutta riittää!”
Rujoja juttuja
– Parhaimmat vitsit ja jutut eivät kestä päivänvaloa. Sori!
Näin vastasi eräs jutunaihetta kommentoinut lähihoitaja, ja monet muut olivat samaa mieltä. Hoitajien huumoria pidetään niin ronskina ja omalaatuisena, ettei alan ulkopuolisten uskota sitä ymmärtävän.
– Hurtti huumori jotenkin kuuluu tälle alalle ja omien joukossa voi vitsailla ihan mistä vaan, mutta täytyy olla tarkkana mitä suustaan päästää muiden seurassa, koska kaikki eivät kuitenkaan asiaa samalla tavalla ymmärrä. Joskus on käynyt niin, että kahvipöydässä istuu opiskelija silmät pyöreinä, kun kuuntelee meidän juttuja, kertoo kehitysvamma-alalla työskentelevä lähihoitaja.
”Työkaverina oli mies, joka ei juuri puhunut suomea. Olin ollut lomalla Espanjassa. Mies kysyi potilashuoneessa: ’Did you speak Spanish there?’. Vuoteesta kuului ärtynyt naisääni: ’Niin, niin, panis tuokin aina kun vain sais!’
Huumori toimii usein työparin tai työyhteisön paineenpurkutyökaluna.
– Ei meillä kotona ainakaan ymmärretä huonoja vitsejä, jotka naurattavat aamuyöllä työparin kanssa. Ne vaan ei avaudu taviksille. Joskus töissä tulee tokaistua, että ”tätäkään ette näe 112-sarjassa”, sanoo eräs ensihoitaja.
Rujo huumori on hoitajille keino selviytyä vaikeista tilanteista kuten potilaan kuolemasta.
– Suorasukainen huumori auttaa ihmistä kestämään ja jaksamaan vaativaa, raskasta työtä. Kuoleman ja sairauden äärellä hoitajan oma olo voi tuntua avuttomalta. Huumori on silloin keino pärjätä. Kuudennen kerroksen osastolla töitä tekevät hoitajat saattavat sanoa esimerkiksi, että ’Aila muutti sitten seiskaan’ tai että potilas ’siirtyi ilmavoimiin’, kun puhutaan kuolemasta, Åstedt-Kurki antaa esimerkin hirtehishuumorista.
Hoitotyön erityispiirteet tekevät hoitajien huumorista sovinnaisia rajoja koettelevaa. Hoitajat ovat päivittäin työssään tekemisissä ruumiintoimintojen, eritteiden, alastomuuden, elinten ja sairauksien kanssa. Monet niistä ovat tabuja tavallisen kansan keskuudessa. Pissat, kakat ja pyllynpesemiset näkyvät ja kuuluvat työpaikkahuumorissa, koska ne ovat niin arkinen osa hoitajan työtä.
”Naurattaa kirjaukset, kun käytössä on ennakoiva tekstinsyöttö. Yhden kirjaukseni piti olla, että ’asiakas oli tiskannut tiskit’, mutta se muuttui muotoon ’asiakas oli tiskannut tissit’.
Mies- ja naishoitajien käyttämän huumorin tyylistä tai määrästä ei ole tehty tutkimuksia. Sen sijaan Åstedt-Kurjen tutkimuksesta käy ilmi, että vanhemmat hoitajat käyttävät huumoria työssään enemmän kuin nuoret.
– Huumori vaatii elämänkokemusta. Vastavalmistuneet hoitajat kokivat, että energia kuluu hoitotoimenpiteen tekniseen suorittamiseen. Vanhemmat hoitajat tekivät töitä rohkeammin omalla persoonallaan ja heittäytyivät tilanteeseen.
Potilaina olevat miehet käyttävät enemmän huumoria kuin naiset.
– Miesten käyttämä huumori luo sairaalan potilashuoneissa samanlaista yhteishenkeä kuin armeijan tuvissa. Miespotilaiden suosimassa huumorissa on usein myös pientä seksuaalista jännitettä naishoitajien suuntaan, kuvailee Åstedt-Kurki.
”Kysyin pyhien jälkeen palvelutalon asukaskokouksessa, että kuinkas ollaan pääsiäisestä selvitty? Eräs vanhempi herra tokaisi, että no eihän tässä vielä olla humalassa keritty ollakaan.”
Jäykässä, kyräilevässä työyhteisössä hauskat jutut eivät lähde lentoon. Huumori on osoitus siitä, että työyhteisössä osataan käsitellä monenlaisia tunteita ja tilanteita.
– Nauru ja itku ovat hyvin lähellä toisiaan, ja siksi meillä myös näytetään avoimesti surulliset tunteet. Jos laulamme yhdessä Evakon laulua asukkaiden, omaisten ja henkilökunnan kanssa, kaikki tietävät, että ennen viimeistä säkeistöä puolet laulajista on tippunut pois, koska me vetistelemme. Tätäkään ei tarvitse hävetä tai kieltää, eikä kyse ole ammatillisuudesta tai ammattitaidosta, pohtii eräs vanhusten kanssa työskentelevä lähihoitaja.
Herkkä laji
Päivi Åstedt-Kurki uskoo, että jokainen ihminen on huumorintajuinen omalla tavallaan. Yhtä naurattaa tilannekomiikka, toinen tykkää sanaleikeistä, joku heittäytyy hulluttelemaan elehtimällä koomisesti. Naurunaiheita riittää, mutta on tärkeää erottaa toisistaan positiivinen ja negatiivinen huumori.
– Hyvä huumori on positiivista, ei ivaamista eikä pilkkaamista, nolaamista tai aliarvioimista. On eri asia nauraa jonkun kanssa kuin nauraa jonkun kustannuksella. Huumori on herkkä laji. Mielestäni se on myös jonkinlainen osoitus älykkyydestä. Huumori vaatii hyvää tilannetajua ja herkkiä tuntosarvia.
”Hoitaja teki asukkaan kanssa iltatoimia, kun asukas yllättäen kysyi, että ’kuka se tuossa makaa’ osoittaen viereisessä vuoteessa pötköttelevää miestä. Hoitaja vastasi, että ’no sehän on teidän oma aviomiehenne Matti, te olette olleet jo yli 60 vuotta naimisissa’. Asukas katsoi työntekijää hyvin halveksuvasti ja tokaisi ’älä valehtele, kyllä minä tiedän kuka siinä makaa!’ Hoitaja kysyi hämmentyneenä varovasti, että ’no kuka?’ Asukas katsoi ensin hoitajaa ja sitten Mattia, ja totesi hyvin varmalla äänellä: ’Tauno Palo!’
Potilastyössä tilannetajun merkitys korostuu. Monet hoitajat kokevat, että huumoria on helpompi käyttää työssä silloin, jos tuntee potilaan ja hänen taustansa.
Hyvä huumori on paljon muutakin kuin vitsien laukomista kahvitauolla.
– Se on eleitä, ilmeitä, hyvää tunnelmaa ja myönteistä suhtautumista elämään ja sen ilmiöihin, kuvailee Åstedt-Kurki.
Hän lisää, että huumori aiheena on niin monipolvinen ja tilannesidonnainen, että tutkijankin on vaikea saada siitä otetta.
– Kysyttäessä voi olla vaikea muistaa tai selittää, milloin ja miksi työporukassa viimeksi naurettiin, vaikka huumoria selvästi työyhteisössä olisikin.
Tilannesidonnaisuuden takia on vaikea nimetä asioita, joille hoitaja ei kerta kaikkiaan koskaan saisi nauraa. Jos nauru on hyväntahoista ja sopii tilanteeseen, se ei ole kiellettyä.
– On varmasti asioista, joita emme käsittele huumorin kautta, mutta nyt ei tule sellaista mieleeni. Esimerkiksi kuoleman kohdatessa muistelemme asukasta mukavien hetkien ja kommellusten kautta, ja se saa meidät hymyilemään ja nauramaan. Emme muistele asukasta haasteiden tai ongelmien kautta, vaan valoisasti hyviä ja naurun täyttämiä yhteisiä hetkiä korostaen, sanoo vanhusten parissa työskentelevä hoitaja.
Juttu on julkaistu alun perin SuPer-lehdessä 8/2016. Elävän elämän esimerkit hoitotyön huumorista kerättiin SuPerin lukijoilta.
