– Nyt lähdetään metsään!
Aamupiiri luontopäiväkoti Uikunkodon pihalla on juuri päättynyt ja lapset juoksevat portille. Kello on yhdeksän, aurinko on nousemassa ja on aika lähteä metsään. Parijonoletkaan kurvaa vaunuja, osassa niistä pötköttää alle vuoden ikäisiä ryhmäläisiä, muutama kärry on tyhjillään niitä lapsia varten, joille taival Viikin arboretumiin tuntuu liian pitkältä.
– Ojassa on sudenkorento!
Väite leviää lasten keskuudessa kuin mehevä juoru ja pian kaikki haluavat kurkistaa märälle tienpenkalle.
Tänään ei olla millään erikoisella retkellä, vaan kyseessä on aivan tavallinen tiistai luontopäiväkodin lapsille, opettaja Jonna Peltomaa kertoo. Hänen ryhmänsä on nimeltään Silkkiuikut ja siihen kuuluvat luontopäiväkodin pienimmät lapset, 0-3 -vuotiaat. Pikkuiset kävelevät juurien peittämällä metsäpolulla taitavasti 3-5-vuotiaiden Retkiuikkujen perässä.
Jonna Peltomaa on koulutukseltaan varhaiskasvatuksen opettaja ja lähihoitaja. Opettajana hän on työskennellyt 13 vuoden ajan, Uikunkodossa kaksi vuotta.
– Minulle lähihoitajan koulutuksesta on ollut tässä työssä paljon hyötyä. Lakkojen aikaan liityin SuPer-liittoon, sillä hoitajien liitto tuntuu ajavan paremmin koko varhaiskasvatuksen alan asioita.
Metsältä pyydetään lupa
Korppi raakkuu kuusenoksalla, kun päiväkotiryhmät saapuvat Viikin arboretumiin. Kira Santikko kantaa selässään rinkkaa, jossa on puukkoja vuoleskelua varten, ensiapulaukku, vessapaperia sekä potta, jonka pohja on sahattu irti. Pienet hädät voi tehdä potan läpi suoraan maahan, isomman yllättäessä pottaan kääräistään suojaksi biopussi ja kakat kannetaan paluumatkalla roskikseen. Kira kertoo työskennelleensä aikaisemmin viisi vuotta Steiner-päiväkodissa.
– Täällä ideologia on aika samanlainen.
Lapset asettuvat piiriin metsäaukiolle ja laulavat Metsänportti -laulun, pyytäen lupaa astua eläinten valtakuntaan. Vaikka Uikunkoto ei ole Steiner-päiväkoti, se noudattaa monin paikoin samanlaista pedagogiikkaa. Lasten mielikuvitusta ruokitaan kertomuksin ja saduin ja vuodenkiertoa juhlitaan kaikin aistein. Kirjojen lukemisen lisäksi päiväkodin työntekijät ovat opetelleet ulkoa satuja. Ajatuksena on, että vuorovaikutus ja läsnäolo lasten kanssa säilyy samalla, kun he kuuntelevat tarinoita.
– Kirjojakin on käytössä, erityisesti jouluna, mutta osaamme kaikki myös ulkoa paljon satuja, joita voimme kertoa lapsille.
Joulunaikaan päiväkodin sisätiloissa tuoksuu havupuu. Pienimmätkin lapset saavat kävellä kuusenoksista tehdyn suuren spiraalin läpi kynttilä käsissään.
Hurjapäät siirtolohkareella
Valtava siirtolohkare siintää edessämme. Sen juurelle on kasattu kepeistä eri kokoisia majoja.
Lapsia rohkaistaan kiipeilemään ja kokeilemaan asioita luonnossa.
– Samalla myös keskustelemme lasten kanssa esimerkiksi siitä, kuinka ylös he arvelevat uskaltavansa siirtolohkareella kiivetä niin, että pääsevät myös turvallisesti alas.
Lohkareen laelle ovat nousseet vain päiväkodin hurjapäät, aikuisten valvonnassa.
– Ja juuri hurjapäät tuppaavatkin olemaan aika taitavia kiipeilijöitä, Jonna toteaa.
Lasten vanhemmat ovat paljon päiväkodin toiminnassa mukana, ruokaa laitetaan yhdessä ja marraskuussa vanhemmat kokoontuvat päiväkodille tonttupajaan askartelemaan lapselleen jouluyllätyksen. Matkalla metsään meitä tervehti vanhempien rakentama puinen peikko, joka kehottaa pyöräilijöitä ajamaan hitaammin.
Aikuiset osallistuvat nikkaroimalla, leipomalla ja tulemalla mukaan. Heidän joukossaan on myös Jonna, jonka oma kuopus Hugo käy tätä luontopäiväkotia.
Omat lapset työpaikalla
Saisinpa olla tuolla töissä. Niin Jonna kertoo ajatelleensa nähtyään luontopäiväkodin retkellä kotinsa lähellä. Jonna asuu puolisonsa ja kahden lapsensa kanssa Viikinmäellä ja ulkoilee usein arboretumissa. Hän ehti olla kymmenen vuotta pitäjänmäkeläisessä päiväkodissa töissä, sitten hän päätti hakea Uikunkodosta itselleen työpaikkaa ja samalla päiväkotipaikkaa Hugolle.
– Saimme molemmat paikat. Nyt Hugo on Retkiuikuissa ja minä Silkkiuikuissa.
Tavallinen työpäivä alkaa niin, että Jonna ja Hugo saapuvat päiväkodin pihaan kymmentä vaille yhdeksän aamulla. Se on molemmille päiväkotiryhmille merkki, että on aika laittaa lelut pois ja kerääntyä aamupiiriin. Päiväkotiarki oman lapsen kanssa on sujunut mukavasti.
– Aiemmin olin töissä myös esikoiseni Lukan päiväkodissa. Tärkeintä on alkuun sopia työyhteisössä, että lasta auttaa ja tukee ensisijaisesti joku muu kuin oma vanhempi, jotta kaikkia lapsia kohdellaan tasavertaisesti. Hugolle on ollut mukavaa se, että oma äiti näkyy ja kuuluu päiväkotiarjessa.
Uikunkodossa työntekijät tekevät koko vuoden samaa vuoroa. Esimerkiksi aamuvuorosta vastaava Kira saapuu päiväkotiin aina ensimmäisenä. Hän pakkaa Silkkiuikkujen retkirinkan. Toisinaan talvisin hän myös sytyttää tulet päiväkodin pihalle ja kodan kaminaan.
– Paras hetki päiväkotiarjessa on talviaamu, kun tulemme Hugon kanssa pihaan, aurinko nousee peltojen yllä ja ilmassa tuoksuu savu, Jonna kertoo.
Lumisina päivinä lapsia vedetään metsään suuressa lampaantaljoilla vuoratussa ahkiossa. Kumpuilevalla pellolla on myös pienille lapsille sopivia loivia pulkkamäkiä ja isommille hiihtolatuja.
Lapset oppivat vuolemaan
Kaksivuotias Silkkiuikku istuu mättäällä ja maistaa männynkäpyä. Maya Wickman nappaa hänet syliinsä ja aloittaa keinutteluleikin. Maya teki harjoittelunsa Uikunkodossa alkuvuodesta ja on nyt vakituinen työntekijä.
– Olen itse käynyt Steiner-koulun, joten päiväkodin pedagogiikka on minulle tuttua. Erityisen tärkeää minulle kuitenkin oli, että täällä henkilökuntaa on riittävästi.
Metsäaukiolla jokaisella työntekijällä on oma alue, jonka polkuja he pitävät silmällä. Ohi menee muutama lenkkeilijä, jotka tervehtivät tottuneesti päiväkotiryhmiä.
Silkkiuikkujen työntekijöihin kuuluvat Jonnan ja Mayan lisäksi hoitaja Susanna Sanchez-Lasunen sekä harjoittelija Ngotolwa Mazeleng´we. Ngotolwa kertoo hieman yllättyneensä siitä, että tässä päiväkodissa ulkoillaan niin paljon. Hän toteaa kuitenkin viihtyneensä erittäin hyvin lasten kanssa luonnon keskellä.
– Tämä on ollut oikein hyvä kokemus. Haluan päästä lähihoitajana kokemaan monenlaisia asioita.
Siirtolohkareen vierellä harjoitellaan vuolemista. Isommat lapset saavat puukot, pienemmät etsivät oikeaa vuolemisotetta voiveitset käsissään. Muutaman kerran vuodessa Uikkujen ryhmät viettävät koko päivän ulkona. Talvisin päiväunet nukutaan välillä lämmitetyssä kodassa ja kesäisin ulkona retkipatjoilla. Monet lapsista rutistavat hanskoissaan kuusenkäpyjä ja kiviä. Jokainen on kerännyt aukiolta itselleen metsänavaimen, jonka turvin metsään on astuttu. Kun on aika palata sisälle syömään kasvissosekeittoa, ovat avaimet jo hävinneet touhujen lomassa metsään.
Luonto yllättää
”Ei!”
Kolmevuotias Silkkiuikku ojentaa kätensä ilmaan. Hän ei jaksaisi enää yhtään kävellä, mutta ei hän kyllä halua vaunuunkaan. Pienten lasten parijonoletka etenee hitaasti mutta määrätietoisesti kohti sisätiloja. Silkkiuikkujen ryhmä on tahtotaaperoita täynnä ja siirtymät ovat ryhmäläisille toisinaan vaikeita. Parijonosta kantautuu hyminää ja hyräilyä. Pedagogiikan mukaisesti hoitajat helpottavat vaikeita tilanteita lauluilla ja antavat lapsille tilaa olemalla läsnä hyräilyn keinoin puheen sijaan. Korpin raakunta kuuluu jälleen, lintu on seurannut ryhmää metsästä pelloille.
”Katsokaa, kauris!”
Toisin kuin ojassa nähty sudenkorento, tämä otus ei ole mielikuvituksen tuote. Omakotitalon pihalta meitä katselee pieni ja selvästi utelias metsäkauris. Se on tavallinen näky, Jonna kertoo.
– Se juuri tekee tästä työstä niin kivaa, että luonto tarjoaa hienoja kokemuksia meille kaikille joka päivä.
Lapset katselevat metsän asukkia tarkkaan. Hetken aikaa kaikki seisovat aloillaan, kunnes kauris jatkaa maan nuuhkimista. Päiväkotiryhmän matka jatkuu iloisesti puhellen, eikä pieni tahtotaaperokaan enää muista, ettei hän äsken jaksanut kävellä.
Seuraa Uikunkotoa Instagramissa: @uikunkoto
Mikä luontopäiväkoti?
Pilke-päiväkotien Luonnossa kotonaan päiväkoti Uikunkoto on toiminut Viikissä vuodesta 2013. Päiväkodissa keskitytään luonnonmukaisuuteen esimerkiksi tarjoamalla itsetehtyä luomuruokaa. Lapsilla on käytössä omat käsipyyhkeet sekä puusta ja luonnonmateriaaleista tehtyjä leluja.
Metsäretkillä käydään kolmesti viikossa. Useampana kertana vuodessa luonnossa vietetään koko päiväkotipäivä.
Päiväkoti toteuttaa osittain steinerpedagogiikkaa esimerkiksi vuodenkierron juhlien osalta. Juhlia valmistellaan pitkään etukäteen ja erilaiset perinteet ovat tärkeitä.
Lue myös:
Koulunkäynninohjaaja Anna Hautalan työpaikalla kasvetaan kaksikielisiksi
