– Joskus ihmisillä silmät pullistuvat päässä, kun he kuulevat, että missä olen töissä, että eikö ne ole aivan hulluja siellä. Mutta mä tykkään mun työstä, ihmisiä he ovat siinä missä me muutkin.
Oululainen lähihoitaja Samu Romppainen, 22, työskentelee asunnottomien Kenttätien palvelukeskuksessa. Hänen asiakaskunnassaan on muun muassa päihdeongelmien vuoksi asunnottomiksi joutuneita ihmisiä, joiden kuntouttajana, arkiaskareiden tukijana ja murheiden kuuntelijana Romppainen työssään toimii.
Tärkeä tavoite Kenttätiellä on tarjota inhimillinen perusasuminen ja edellytykset normaaliin elämään myös päihdesairaille.
– Meille kaikki ovat tervetulleita, se ei ole kiinni päihteistä. Ketään ei käännytetä pois.
Romppainen päätyi Kenttätielle jo opiskeluaikana ensin työssäoppimisjaksolle. Valmistuttuaan hän jäi samaan taloon töihin.
Romppainen sanoo työnsä sujuvan jo rutiinilla, vaikka aina ei hänkään aina ole osannut suhtautua päihdeongelmaisiin yhtä avoimin ja luottavaisin mielin.
– Ekana harjoittelupäivänä matkalla Kenttätielle mietin, että mikäköhän paikka tämä on ja teenkö U-käännöksen. Menin kuitenkin sitten ovesta sisään.
Stigmasta voi syntyä kierre
Myös terveydenhuollon ammattilaisilla voi olla stigmatisoivia, sosiaalisesti leimaavia asenteita päihderiippuvaisia kohtaan. Mielikuvissa päihdeongelmaisista korostuvat yhä usein holtittomuus ja vaarallisuus sekä päihdesairaan oma vastuu tilanteestaan, yhteiskuntatieteiden väitöskirjatutkija Essi Rovamo sanoo.
− Monet tutkimustani varten haastattelemat sanoivat, että on yksilön oma valinta, tarttuuko pulloon vai ei. Nähdään, että ihmisen pitäisi hallita ruumistaan, mutta sairaalla ihmisellä se ei mene niin, Rovamo sanoo.
Vakavimmillaan terveydenhuollon stigmatisoivat asenteet voivat vaarantaa päihderiippuvaisten asianmukaisen hoidon. Tutkimuksissa on havaittu, että päihdesairaat välttävät hoitoon hakeutumista myös päihteisiin liittymättömissä vaivoissa ja terveydenhuollossa niitä saatetaan sen sijaan pistää päihdeongelman syyksi.
Vaarana on myös, että stigmasta voi syntyä itseään toteuttava kierre.
− Jos ihminen saa jatkuvasti palautetta, että olet päihdeongelmainen, etkä tule tuosta parantumaan, myös oma usko kuntoutumiseen murtuu.
Päihdesairaus ei ole oma valinta
Päihderiippuvuuden syntyminen ei ole yksiselitteistä. Perimä, ympäristötekijät ja sosiaalinen oppiminen vaikuttavat siihen.
− Jotkut ehkä ajattelevat, että päihdeongelman taustalla olisi aina jokin tietoinen syy, kuten halu pitää hauskaa. Useimmiten päihdeongelmaan kuitenkin ajaudutaan.
Päihdesairaus on mielen sairaus, joka vaikuttaa konkreettisiin tekoihin, kuten juomiseen. Päihderiippuvuutta pitäisi tarkastella ennen kaikkea sairautena, ei moraalisena ongelmana.
− Ei mikään sairaus ole sellainen, että ihminen haluaa sen itselleen hankkia. Ei kukaan halua syöpää, tai että käsi murtuu. Miksi kuitenkin ajatellaan, että päihdesairaus olisi itse valittua?
Tarvitaan tarkoituksenmukaista hoitoa
Samu Romppainen näkee päihdesairaan vastuuttamisen ongelmastaan kapeakatseisena.
– On helppoa turvautua sellaiseen ajatukseen, että ongelmalle löydetään heti jokin syy. Päihdeongelmankin taustalla voi olla monia syitä, kuten vaikeudet perheessä. Päihteet voivat tuoda turvaa vaikeisiin elämäntilanteisiin.
Myös hoidon epäonnistuminen saatetaan pistää päihdesairaan omaksi syyksi. Romppainen kertoo itsekin kärsivänsä joskus turhautuvansa, jos asiakas ei olekaan pysynyt raittiina.
– Mutta eihän se kaikille ole niin helppoa raitistua. Retkahtaminen on kuitenkin todennäköisesti isompi pettymys sille ihmiselle itselleen, kuin minulle.
Essi Rovamo toivoo, että syyllisen etsimisen sijaan pohdittaisiin sitä, onko tarjottu hoito ollut tarkoituksenmukaista. Raitistumisen ei tarvitse myöskään olla kaiken hoidon lähtökohta.
– Suomessa tulisi lisätä myös haittojen vähentämiseen tähtäävää hoitoa.
Kohdataan ihmiset ihmisinä
Ennakkoluulot voivat olla hoitotyössä joskus myös selviytymiskeinoja. Hoitajan on ehkä varauduttava mahdollisesti aggressiivisiin asiakkaisiin.
Samu Romppainen sanoo pystyvänsä toimimaan asiakkaidensa parissa turvallisin mielin. Ammattilaisena hän on oppinut havaitsemaan mahdolliset aggression merkit kehonkielestä. Usein haastavista tilanteista selviää puhumalla.
– Lähipiiriäni työni tuntuu huolettavan enemmän kuin minua itseäni. Heillä ehkä on enemmän ennakkoluuloja päihteidenkäyttäjistä.
Myös Rovamo on työskennellyt sosiaalityöntekijänä osastoilla ja muistuttaa, että turvallisuusohjeille ja -luokituksille on perusteensa.
− Jos ihminen ei ole reaalimaailmassa, on riski, että jotain voi tapahtua. Liioiteltua voi kuitenkin olla, jos ajatellaan automaattisesti, että päihteitä yhtään käyttänyt ihminen olisi sen takia myös aggressiivinen.
Asenteet näkyvät ulospäin
Jos hoitajalla on negatiivisia asenteita päihdesairasta kohtaan, niitä on vaikea piilottaa.
− Ihmiset, jotka ovat tottuneet saamaan lokaa niskaansa, oppivat huomaamaan katseesta, ruumiinkielestä, sanavalinnoista, että onko tämä ihminen minun puolellani, Rovamo sanoo.
Rovamo kertoo pohtineensa paljon myös kahvihuonekeskustelujen etiikkaa. Päihdetyössä niin kuin hoitoalalla yleensä turvaudutaan usein mustaan huumoriin. Joskus vitsit voivat kuitenkin mennä asiattomuuksiin. Se ilmeni myös hänen tutkimuksessaan.
− On vaara, että työyhteisössä ruvetaan halventamaan vitseillä, painamaan asiakkaita alemmas. Tätä ei ehkä huomaa ennen kuin yhteisöön tulee joku ulkopuolinen, joka ihmettelee, että mitä täällä oikein puhutaan. On tosi tärkeää, että omaa työpäivää saa purkaa. Musta huumori auttaa jaksamaan, ja se on myös tärkeä näkökulma. Mutta ei kai huumoria tehdä jonkun toisen ihmisen kustannuksella?
Työnohjauksella on tärkeä merkitys kielteisten tunteiden käsittelyn apuna. Työnohjauksessa kaikkia omia tunteita ja ajatuksia on mahdollista tuoda esiin, mutta niitä ohjaamassa on ammattilainen.
Apua tarvitsevaa pitää auttaa
Samu Romppainen pitää tärkeänä, että lähihoitajat hoitavat erilaisia potilasryhmiä tasa-arvoisesti mahdollisista ennakkoluuloistaan huolimatta. Hoitohenkilökunnan tehtävänä on auttaa.
Hänelle tärkeitä keinoja työssäjaksamisessa on läheinen työyhteisö, jonka kanssa jaetaan ilot ja surut.
– Jos joskus pinna meinaa mennä, voin sanoa työkaverille, että voitko jatkaa tästä ja menen itse ottamaan hetkeksi raitista ilmaa.
Iloa ja merkitystä työhön tuo mahdollisuus asiakkaiden auttamiseen, niin pienissä kuin isommissakin asioissa.
– Jos asiakkaalla on itsellään halu saada asunto ja elämä kuntoon, on palkitsevaa, kun pystyy heitä siinä auttamaan. Kyllä sen huomaa myös asiakkaista, että he ovat kiitollisia.
