Miten kohdata päihderiippuvainen ihminen?

Jokaisella on oikeus hyvään hoitoon ja asialliseen kohteluun sosiaali- ja terveydenhuollossa. Päihderiippuvuus pitäisi nähdä yhtenä sairautena muiden joukossa.

Päihteiden käyttäjät sosiaali- ja terveydenhuollon asiakkaina

Kun asiakas tai potilas käyttää runsaasti päihteitä, ota asia puheeksi, ole kunnioittava ja vältä moralisointia. Kuvitus Joonas Väänänen

Teksti Minna Lyhty minna.lyhty@superliitto.fi

Päihtyneen potilaan hoitaminen on tuskin kenenkään hoitajan tähtihetkiä. Päihtynyt saattaa käyttäytyä haasteellisesti, mutta silti hänelle pitää antaa tarvittava hoito.

– Hoitotyössä pitää olla lähtökohtana se, että kohtelee kaikkia ihmisiä samalla tavalla. Jos hoitaja tai lääkäri pitää päihtynyttä tai päihderiippuvaista ihmistä vaikeana potilaana, se välittyy kehon kielestä. Silloin joutuu hankaluuksiin, koska vuorovaikutuksessa toimii periaate: niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan, A-klinikkasäätiön päihdesairaalan ylilääkäri Margareeta Häkkinen sanoo.

Sairaaloiden ja terveyskeskusten päivystyksissä hoidetaan jatkuvasti päihtyneitä potilaita. He eivät välttämättä ymmärrä hoidon tarvetta ja saattavat siksi vastustella toimenpiteitä.

Mainos

– Päihtyneelläkin on oikeus ottaa kantaa siihen, miten häntä hoidetaan. Aina pitää pyrkiä yhteistyöhön. Jos se ei onnistu, täytyy arvioida, mitä hoitamatta jättämisestä seuraa. Monet vaivat voidaan hoitaa sitten, kun potilas on selvinnyt. Jos kyseessä on henkeä uhkaava tilanne, hoitotoimenpiteet voidaan tehdä vartijoiden avustuksella. Omasta ja muiden työturvallisuudesta täytyy aina huolehtia.

Häkkinen neuvoo rajoittamaan haastavasti käyttäytyvää päihtynyttä ihmistä puheella.

– Tee selväksi, mikä on sallittua ja mikä ei. Kerro ohjeet ystävällisesti ja konkreettisesti. Päihtynyt ei välttämättä ymmärrä, miltä toisesta tuntuu. Siksi esimerkiksi voi sanoa, että älä korota ääntä, koska se on pelottavaa. Joskus tällainen puhe menee perille ja potilas rauhoittuu.

Sanoita huoli

Hoitajat kohtaavat päihtyneitä asiakkaita myös muun muassa palvelutaloissa ja kotihoidossa. Margareeta Häkkinen korostaa, että päihteiden käyttäminen on ihmisen oma valinta. Itsemääräämisoikeutta täytyy kunnioittaa myös tässä asiassa.

– Jos juominen on runsasta, kannattaa yrittää motivoida käytön vähentämiseen tai lopettamiseen. Ketään ei voi kuitenkaan pakottaa raittiiksi.

Ongelmallinen tilanne saattaa syntyä siitä, ettei hoitaja tiedä, antaako päihtyneelle lääkkeitä.

– Tällaisen päätöksen ei pidä koskaan olla hoitajan vastuulla. Jos asiakkaalla on esimerkiksi tuurijuoppoutta, lääkäriltä pitää saada ohjeet näihin tilanteisiin ennakkoon. Lääkärin pitää ohjeistaa, mitä lääkkeitä käytetään aina ja mitkä eivät sovi yhteen alkoholin kanssa.

Päihtyneen ihmisen kanssa on turha alkaa keskustella päihdeongelmasta. Asiasta kannattaa puhua vasta, kun hän on selvinpäin.

Jos keskustelun aloittaminen tuntuu vaikealta, kannattaa etukäteen miettiä, missä tilanteessa ottaa asian esille, miten sanoittaa huoli ja millaista tukea voi itse tarjota.

Jotkut peittelevät päihteiden käyttöä. Häkkinen suosittelee, että kysyy asiasta rohkeasti suoraan.

– Kannattaa ilmaista asia ihmettelevällä asenteella, ei tuomitsevalla. Esimerkiksi sanoit, ettet juo nykyään, mutta miksi sinulla on täällä pulloja.

Häkkinen toivoo hoitajilta rohkeutta puhua päihteiden käytöstä heti, kun huomaa sen olevan runsasta.

– Ongelmat on helpompi hoitaa ennen kuin ne leviävät käsiin. Joskus motivaation herättämiseen riittää se, että joku ottaa asian puheeksi.

Motivoi muutokseen

Margareeta Häkkinen suosittelee puheeksi ottamisen avuksi motivoivaa haastattelua. Se on potilaskeskeinen ohjausmenetelmä, jonka avulla pyritään vahvistamaan potilaan motivaatiota päihteiden käytön vähentämiseen tai lopettamiseen. Sen keskeisiä periaatteita ovat empatian osoittaminen, potilaan itseluottamuksen vahvistaminen, nykyisen ja tavoiteltavan tilanteen välisen ristiriidan osoittaminen ja väittelyn välttäminen.

– Motivaatiota voi herätellä sillä, että auttaa näkemään päihteiden käytön aiheuttamia haittoja. Voi puhua rahan menosta, ihmissuhdepulmista ja terveyshaitoista. Moralisointia kannattaa välttää. Kukaan ei ole tahallaan huonossa kunnossa tai pilaa elämäänsä.

Harkitsemattomalla puheella voi tuhota motivaation elämäntapamuutokseen. Kukaan ei halua, että toinen ihminen antaa käskyjä, miten tulisi elää. Suostuttelu ei myöskään ole tehokas keino motivaation herättämiseen. Se saa keksimään syitä sille, miksi täytyy käyttää päihteitä.

Jos asiakas haluaa apua päihdeongelmaansa, hoitajan pitää selvittää, millaisia päihdepalveluja on saatavilla. Monilla paikkakunnilla on päihdeklinikoita ja vertaistukea tarjoavia ryhmiä. Jos ei tiedä muuta paikkaa, asiakas kannattaa ohjata terveyskeskukseen.

Kun asiakas on päässyt avohoitoon tai vertaistukiryhmään, kotihoidon ja palvelutalon hoitaja voi jatkaa hänen tukemistaan.

– Kuulumisten lomassa voi puhua myös päihdehoidosta, esimerkiksi kysellä, oletko käynyt päihdeklinikalla. Tarvittaessa voi auttaa uuden ajan varaamisessa ja muistutella tulevasta käynnistä.

Häkkisen mielestä päihdehoito on kehittynyt hyvään suuntaan parin vuosikymmenen aikana.

– Rauhoittavien lääkkeiden käyttö hoidossa on vähentynyt. Nykyään psykososiaaliset hoidot korostuvat. Tarjolla on muun muassa terapiaa, keskusteluhoitoja ja taitovalmennusta.

Hän kuitenkin harmittelee sitä, ettei laitoshoitoa ole riittävästi saatavilla.

– Moni hyötyisi intensiivisestä hoitojaksosta. Ennen sitä ja sen jälkeen tarvitaan avohoitoa. Toisinaan jälkihoito jää liian vähäiseksi.

Kokonaisvaltaista hoitoa

Päihdehoidossa tavoitteet räätälöidään yksilöllisesti. Realistinen tavoite ei ole, että kaikki raitistuisivat.

– Haittojen minimointi on joskus riittävä tavoite. Päihteiden käytön vähentäminen vaikuttaa myönteisesti terveyteen. Joskus vähentäminen on etappi kohti raittiutta, Margareeta Häkkinen sanoo.

Päihdeongelmia on kaikenikäisillä ja kaikenlaisilla ihmisillä. Eläkkeelle jääminen on riskivaihe sairastua päihderiippuvuuteen. Kun työ ei enää rytmitä elämää, voi juoda myös arkena. Elimistön ikääntyminen vaikuttaa siihen, ettei siedä alkoholia yhtä hyvin kuin nuorempana.

Päihteiden käyttö ja mielenterveysongelmat kulkevat usein yhdessä. Aina ei voi tietää, kumpi ongelmista on syntynyt ensin. Esimerkiksi juoko helpottaakseen masennusta vai masentuuko runsaan alkoholin käytön seurauksena. Siksi päihderiippuvainen tarvitsee kokonaisvaltaista hoitoa.

– Monilla päihdeongelmaisilla on traumoja. Juomalla yritetään pitää trauma pois mielestä. Päihteet voivat olla selviytymistapa, jos ei muuten osaa käsitellä asioita.

Häkkisen mukaan päihderiippuvuus voi vaikuttaa sosiaali- ja terveyspalvelujen saatavuuteen.

– Päihteiden käyttäjän vaivoja ei välttämättä oteta tosissaan. Kaikilla pitäisi olla kuitenkin yhdenvertainen oikeus saada hoitoa.

Häkkinen kannustaa hoitajia päivittämään tietonsa päihteistä, päihdehoidosta ja hoitosuosituksista.

– Ennen päihderiippuvuus nähtiin sosiaalisena ongelmana. Nykyään tiedetään, että kyseessä on krooninen aivosairaus. Sitä pitää hoitaa samalla vakavuudella kuin muitakin sairauksia.

Päihderiippuvuudesta voi toipua

• Tavallisin addiktoiva päihde on alkoholi. Huumeista kannabis on yleisin.
• Riippuvuus päihteisiin voi syntyä missä iässä tahansa.
• Päihderiippuvuuteen on tarjolla lääkinnällisiä ja psykososiaalisia hoito­menetelmiä.
• Terveydenhuollossa lähes 20 prosenttia miespotilaista ja 10 prosenttia naispotilaista on alkoholin ongelmakäyttäjiä.

Sinua voisi kiinnostaa myös

”Hyvä hoitaja tekee työtä kommunikaation eteen”

Vammaistyössä lähihoitaja on seksuaalisuuden mahdollistaja

Suurin este vammaisten hyvin toimiville päihdepalveluille ovat asenteet