– Voi ei, nyt koko tämä paperi on pelkkää märkää vihreää!
Espoon Suomenojalla sosiaalisen kuntoutuksen ryhmä on juuri palannut lounastauolta vesivärien ääreen. Kuuden hengen ryhmä istuu pitkän pöydän ympärillä. Iltapäivän tehtävänä on maalata kukkaketo.
– Ei auta kuin odottaa, joku ryhmäläisistä naurahtaa.
Aamupäivän vesivärityöt kuivuvat viereisellä pöydällä. Salin perällä nojatuolit on aseteltu ympyrään. Siellä ryhmäläiset istuvat nelituntisen päivän aluksi ja lopuksi keskustelemassa päivän odotuksista, kuulumisista ja tunnelmista.
– Ryhmämme nimi on Mielikuvituksen taiturit, lähihoitaja ja ryhmänohjaaja Silja Hölttä kertoo samalla kun ojentaa maalaustarvikkeita.
– En nyt osaa tätä sanastoa, mutta voiko näitä käyttää veden kanssa? joku kysyy.
– Hyvä kysymys, kokeile! Silja kannustaa.
Sosiaalisen kuntoutuksen luovan toiminnan ryhmä kokoontuu kerran viikossa. Ryhmän jäsenet ovat ihmisiä, jotka ovat syrjäytyneet työelämästä tai opinnoista omien haasteidensa vuoksi. Silja sanoo, että moni heistä on hyvin haavoittuvassa asemassa.
”Harjoittelemme turvallista hiljaisuutta yhdessä.”
– Osa ei poistu kotoa muuten kuin tullakseen kerran viikossa tähän ryhmään. Päivät kotona kuluvat tietokoneen ääressä osalla asiakkaista, ilman kasvokkaista vuorovaikutusta. Kaikilla ryhmäläisillämme on sosiaalisiin tilanteisiin liittyviä haasteita.
Sitä ei uskoisi, sillä juuri nyt yhteisen pöydän ääressä istuu keskittyneitä ja hymyileviä, hiljakseen rupattelevia ihmisiä. Pienet vitsit ja naurahdukset rytmittävät kynien ja siveltimien rapinaa paperilla.
Työnkuva kuin unelma
Kun Silja aloitti työt sosiaalisen kuntoutuksen ryhmänohjaajana, toimintaan kuului vielä kotikäyntejä.
– Silloin ajattelin, että juuri kotikäynnit sopisivat minulle hyvin, mutta ryhmästä minulla oli epävarma olo.
Silja on kouluttautunut päihde- ja mielenterveystyöhön, mutta hän on tehnyt uransa kotihoidossa. Hänellä oli tapana vaihtaa työpaikkaa neljän vuoden välein.
– Kotihoidon kiire, epäsäännölliset työajat ja niukat resurssit innostivat minut katselemaan työpaikkoja, joissa nämä asiat olisivat paremmalla tolalla.
Sosiaalisen kuntoutuksen ryhmänohjaajana Silja on viihtynyt jo viisi vuotta.
– En olisi uskonut, että tällainen työnkuva on edes mahdollinen lähihoitajalle. Teemme työtä virka-aikaan, ja työviikkoihin kuuluu toisinaan myös etäpäiviä. Tämä on minulle unelmaa.
Toisaalta työmatkat ovat pitkiä ja ajamista on paljon. Ryhmiä ohjaa Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueella Siljan lisäksi kolme lähihoitajaa. Siljan työparilla Tiina Harisella on takanaan jo pitkä ura.
– Ryhmänohjaajan työ on äärimmäisen merkityksellistä. Monelle ryhmäläiselle me olemme aluksi ainoa yhteisö, jonka jäseniksi he kokevat olevansa tervetulleita, Tiina sanoo.
Yhdessä hiljaisuudessa
Tilan seinällä roikkuvat ryhmän yhteiset säännöt, jotka on sovittu ja askarreltu yhdessä. Koska osallistuminen on ryhmäläisille sekä merkityksellistä että haastavaa, tilasta on haluttu tehdä mahdollisimman turvallinen.
– Osalla on kotona yölläkin radio tai musiikki päällä. Hiljaisuudessa oleminen on vaikeaa. Harjoittelemme turvallista hiljaisuutta yhdessä ryhmässä, Silja kertoo.
Hän seuraa ryhmän työskentelyä pöydän vieressä samalla, kun Tiina järjestää tietokoneella myöhempää etätapaamista sosiaaliohjaajan ja tämän asiakkaan kanssa.
– Me ohjaajatkin saatamme osallistua asiakkaiden kanssa yhteiseen tekemiseen. Pienimmissä ryhmissä saattaa olla sellaisiakin päiviä, jolloin kukaan ei saavu paikalle. Suuremmissa ryhmissä niin ei käy koskaan.
Lintu vai orava?
Viime viikolla ryhmässä vieraili yhteisöteatteri, joka valmisti esityksiä ryhmäläisten kokemuksista.
– Se oli hienoa. Monet puhuivat teatterintekijöille avoimesti ajatuksistaan. Vierailut suunnitellaan niin, etteivät ryhmäläiset joudu kohtaamaan liikaa uusia ihmisiä tai tilanteita saman päivän aikana.
Silja kertoo pitävänsä erityisesti ryhmän seinälle maalaamasta suuresta puusta. Sen oksilla istuvilla linnuilla on oravan korvat kuin viestinä siitä, että jokaisella on oikeus olla omanlaisensa.
Ovi käy, ja joku palaa ruokatauolta yhteisen pöydän ääreen reilusti myöhässä. Koska ryhmätilanne on sosiaalisesti kuormittava, on sovittu, että ryhmässä ollaan mukana sen verran kuin oma jaksaminen sallii.
– Emme myöskään keskustele uskonnosta tai politiikasta, eikä paikalle tietenkään saa saapua päihtyneenä.
Päivän aikana moni käy haukkaamassa happea, mutta kaikki palaavat takaisin yhteisen pöydän ääreen.
Luovuus kutsuu ja pelottaa
Lauri ja Anni ovat osallistuneet sosiaalisen kuntoutuksen ryhmiin noin vuoden ajan. Molempien nimet on muutettu heidän yksityisyytensä suojelemiseksi.
Anni kertoo, että kynnys lähteä ryhmään mukaan oli korkea. Hän kieltäytyi ensimmäiset kerrat, kun ryhmää ehdotettiin, sillä kotoa poistuminen tuntui liian vaikealta.
– Minäkin olisin jättänyt tulematta, jos olisin kuunnellut tunteitani, Lauri sanoo.
– Kyllä minä vieläkin joka kerta voitan itseni kun tulen paikalle.
Anni ja Lauri ystävystyivät viime syksyn kuntoutusryhmässä, joka käsitteli elämänhallintaa. Yhdessä harjoiteltiin niin siivoamista, kokkaamista kuin mielenhallintaakin.
”Voitan itseni joka kerta kun tulen paikalle.”
– Ryhmä oli niin hyvä, että perustimme jäsenten kanssa yhteisen WhatsApp-ryhmän. Meille kaikille on vaikeaa lähteä kotoa, joten yritämme nyt järjestää tapaamisia yhdessä, Anni kertoo.
Nykyisessä taidepainotteisessa ryhmässä Lauri kertoo pääsevänsä sellaisten harrastusten ääreen, jotka tuottivat hänelle iloa jo nuorena. Se sama keskittymisen tila, joka yksin kotona voi tuntua ahdistavalta, onkin ryhmän kanssa kutsuva.
– On jotenkin helpottavaa, kun on kaveri siinä vierellä tekemässä samaa juttua.
Toivottomuus helpottaa
– Jos vuorovaikutus tuntuu vaikealta, sen harjoittelu voi olla helpompaa aloittaa ihmisten kanssa, joilla on samanlaisia haasteita, Silja toteaa.
Annin mielestä on tärkeää, että ryhmässä ihmiset ovat kertoneet elämästään avoimesti. Joidenkin ongelmat ovat samanlaisia ja toisten aivan erilaisia.
– Ja kaikki vaikuttavat aivan tavallisilta ihmisiltä, Lauri sanoo.
Hän kertoo arvostavansa paljon Siljan ja Tiinan työtä.
– Olen ollut monissa Tiinan ryhmissä. Kyllä siinä tulee olo, että hän on ikään kuin minun kaverini, kun tapaamme ja juttelemme viikosta toiseen.
Lauri arvioi saaneensa ryhmistä todella paljon hyvää.
– Olen päässyt eroon häpeästä, ja erilaisuuden kokemukseni on helpottanut. Enää en kärsi samanlaisesta toivottomuuden tunteesta kuin aikaisemmin.
Hauskanpito on harjoittelua
Sosiaalisen kuntoutuksen ryhmät vierailevat museoissa ja luontokohteissa. Viime kuussa lähdettiin yhdessä keilaamaan. Joskus ryhmäläiset katsovat elokuvia ryhmätilan suurelta valkokankaalta.
– Joku voisi ajatella, että siellä te vain pidätte hauskaa, Silja naurahtaa.
Osallistujille retket ovat kuitenkin ennen kaikkea oppimisen paikkoja, joissa harjoitellaan ryhmässä ja vuorovaikutuksessa olemista.
– Ikkunoiden pesua harjoittelimme niin, että toin kotoani Nintendon ja Super Mario Party -ikkunanpesupelin, Silja kertoo.
Aloittaessaan työnsä Silja jännitti itse kovasti ryhmätilanteita ja sitä, olisiko hänestä ohjaamaan ryhmää.
– En ole mikään höpöttelijä ja viihdyn paremmin kahdenkeskisissä tilanteissa. Pian kuitenkin huomasin, että joka ryhmään tarvitaan ohjaajaksi myös kuuntelija, joka osaa ottaa kaikki huomioon.
Silja kertoo olevansa huolissaan siitä, miten yhteiskunta suhtautuu haavoittuvassa asemassa oleviin ihmisiin.
– On äärimmäisen tärkeää, että heille on tarjolla kuntouttavaa toimintaa ja mahdollisuus kasvokkaisen vuorovaikutuksen harjoitteluun.
Lauri käy hakemassa sivupöydällä kuivuvan vesivärityönsä paranneltavaksi. Kuvassa on pitkä sininen tie, joka johtaa kohti aukeaa taivasta ja aurinkoa.
Silja kertoo tavanneensa hiljattain entisen ryhmäläisen, joka oli juuri aloittanut lähiopinnot unelmiensa alalla.
– Ryhmätoiminta muuttaa ihmisten tapaa suhtautua sosiaalisiin tilanteisiin. Vaikka muutos on usein hidasta, me näemme, että sitä tapahtuu.
Kuka sopii sosiaaliseen kuntoutukseen?
Sosiaaliohjaaja ohjaa ryhmään työttömät työikäiset, joilla on haasteita sosiaalisissa tilanteissa.
Aluksi toimintaan ja sosiaalisiin tilanteisiin voidaan totutella osallistumalla avoimiin kaksituntisiin ryhmiin, jotka kokoontuvat kerran viikossa. Toiminta on asiakkaille vapaaehtoisia. Avoimista ryhmistä voidaan siirtyä neljätuntisiin, kerran viikossa kokoontuviin ryhmiin.
Hyvä sosiaalisen kuntoutuksen ryhmän ohjaaja
- On hyvä kuuntelija.
- Ei painosta tai pakota.
- Ylläpitää turvallisia rajoja.
- Haastaa sopivasti totuttuja tapoja ja uskomuksia.
- Ylläpitää järjestystä ja turvallisuutta.
Sosiaalisen kuntoutuksen ryhmän yhteiset säännöt
- Annetaan puheenvuoro ja kuunnellaan toisia.
- Ryhmässä puhutut asiat pysyvät ryhmän sisällä.
- Kunnioitamme toisiamme.
- Ei arvostella, eikä puhuta pahaa, ei kiusata.
- Ei jätetä toista ulkopuolelle.
- Jokainen saa olla oma itsensä.
- Puhelinta käytetään vain tauolla.
- Tilasta saa poistua, jos ahdistaa.
- Haastetaan itseämme, välillä musiikki laitetaan pois, omat jäljet siivotaan.
- Politiikka ja uskonto ovat kiellettyjä aiheita.
Lue myös: ”Täällä saa olla just sellainen kuin on” – Päivätoiminta tuo arkeen merkitystä
