Kun yhteiskunta sulkeutui koronan takia, porilainen ystäväkahvila jatkoi toimintaansa, ja se oli monen nuoren pelastus

Kolmannen sektorin järjestöjen merkitys korostui keväällä, kun julkiset tilat ja palvelut suljettiin. Pandemian aikana nuoret ovat hakeneet järjestöistä apua aikaisempaa enemmän ja entistä vakavampiin ongelmiin.

Porilainen duo Vince & Johnny esiintyivät Murun 80-luvun teemaillassa. Kuva: Suvi Elo

Teksti Saija Kivimäki

Lokakuisena perjantai-iltana ystäväkahvila Murun tiskin takana käy kuhina.

– Suklaaputous hajosi. Namiska jäi käteen, kun väänsin siitä, manailee hankesuunnittelija Rami Lehtikangas.

Reaktiosta on vaikea päätellä, kuinka vakavasti Rami tilanteeseen suhtautuu. Hän on työnsä puolesta vastuussa, että pian alkava 80-luvun teemailta onnistuu, mutta asusteet, punainen peruukki, valkoinen bandana-huivi sekä pitkä parta ponnarilla antavat viitteitä siitä, että elämänasenne ei ole turhan yksitotinen.

Mainos

Keittiössä Johannes Raschka, 21, kokoaa hedelmäpaloista vartaita. Sormet keihästävät näppärästi kypsiä ananaksen paloja puutikkuihin.

Kahvilaan Johannes päätyi alun perin koulukuraattorin ehdotuksesta. Murussa hän sai opintoihin kuuluvan työssäoppimisjakson suoritettua, mutta ei silti usko päätyvänsä ravintola-alalle.

– Se on minulle liian hektistä.

Johannes kertoo miettineensä pintakäsittelyalaa. Maalaaminen kiinnostaa, ja sitä hän on harrastanutkin jonkin verran, mutta alan vaihto ei vielä ole ajankohtaista.

– Täytyy voida itse hyvin, ennen kuin voi aloittaa jotain uutta, hän toteaa.

Murussa töitä voi tehdä myös vapaaehtoisena, oman osaamisen ja jaksamisen mukaan.

 

Helpotusta yksinäisyyteen

Perjantai on vasta taittumassa illaksi, mutta kahvilassa on jo täyttä. Murun hankevastaava Sisko Tervo kertoo, että teemaillat houkuttelevat usein paikalle ensikertalaisia, mutta tavallisinakin iltoina kävijöitä on helposti useita kymmeniä. Osa piipahtaa hetkeksi, joku saattaa istua koko illan.

Ajatus ystäväkahvilasta tuli alun perin nuorilta.

– Tukirangan kulttuuripajoihin osallistuneet nuoret toivoivat, että olisi jokin paikka, jonne saisi vain mennä eikä tarvitsisi tehdä mitään.

Alusta asti oli selvää, että sen ”jonkin paikan” pitäisi olla auki silloin kun muut sulkeutuvat. Monilla nuorilla on mielekästä tekemistä päivisin, mutta illat käyvät sitä pidemmiksi ja yksinäisemmiksi mitä vaikeampi elämäntilanne on.

Nyt ystäväkahvila on auki muutamana iltana viikossa. Myöhemmin syksyllä on tarkoitus kokeilla sunnuntaiaukioloa iltapäivän tunteina, jolloin keskusta muutoin on kovin hiljainen.

Kahvilassa on tarjolla on aina vähintään kahvia ja teetä, usein myös jotain syötävää.

Joskus kahvikupillinen riittää houkuttelemaan paikalle. Se voi olla paljon nuorelle, jolla ei välttämättä ole rahaa eikä muutakaan paikkaa tai tekemistä.

– Normikahvilassa kahvi ja pulla maksaa kuusi euroa. Ei kaikilla ole varaa siihen. Tai jos baarissa ei ole varaa olueen, niin mikä on se halvempi vaihtoehto, Sisko toteaa.

Vaikka Murussa nautitaan vain kahvia ja teetä, päihteet tulevat usein nuorten kanssa puheeksi. Turvallisessa ympäristössä asioita voi tarkastella etäisyyden päästä, ja jos nuori niin haluaa, kahvilasta hänet voidaan ohjata eteenpäin sopiviin palveluihin.

Nuorille, joita päihteet eivät alun alkaenkaan kiinnosta, Muru tarjoaa vaihtoehdon vaikkapa korkeakoulujen haalaribileille.

Ja kuten tavallista, päihteiden lisäksi nuoria kiinnostaa seksi ja seurusteleminen. Niistä Sisko kertoo käyneensä monta keskustelua nuorten kanssa.

Siskolla ja hänen työparillaan Ramilla on hyvät valmiudet puhua rankemmistakin aiheista, lähihoitajan tutkinnon lisäksi Rami on kouluttautunut päihdeohjaajaksi ja Sisko seksuaalineuvojaksi.

 

Nuorten onnistuminen palkitsee

Toisin kuin monessa muussa matalan kynnyksen toiminnassa, Murussa ei kysytä diagnoosia, kertoo kahvilan toiminnasta vastaavan Tukiranka ry:n toiminnanjohtaja Mirva Heino.

– Kyllä ihminen itse tietää, jos toiminnasta on hänelle apua. Sanotaan aina, että ihminen laitostuu, mutta ihan yhtä lailla haitallista on erakoitua omaan kotiinsa.

Sanotaan, että ihminen laitostuu.
Yhtä lailla haitallista on erakoitua omaan kotiinsa.

Tukiranka on tehnyt Porissa ja lähiseudulla työtä päihde- ja mielenterveyskuntoutujien hyväksi yli 20 vuotta, ja superilainen Heino on ehtinyt olla mukana miltei kaikessa toiminnassa. Pitkään työuraan mahtuu kaikenlaista muutakin. Se näkyy jo siinä, kuinka tuttuja ystäväkahvilan nuoret hänelle ovat.

– Tänään täällä on asiakkaana yksi nuori, jota olen hoitanut silloin kun hän on saanut sähköshokkeja. Olen pitänyt häntä kädestä ja kertonut, mitä tulee tapahtumaan. Toinen asiakas on juuri palannut Minnesota-hoidosta, Heino kertoo.

Vaikka toiminnanjohtajan työnkuvaan ei suora asiakastyö kuulukaan, hän poikkeaa mielellään kahvilaan tapaamaan nuoria.

– On ihana tunne, kun näkee heidän päässeen elämässään eteenpäin.

Tukirangassa myös työntekijöistä pidetään erityistä huolta. Ammattitaidon kehittämiseen ja kouluttautumiseen kannustetaan, ja myös työsuojelulliset asiat ovat kunnossa, kertoo yhdistyksen hallituksen puheenjohtaja Helena Heljakka.

Jokaiselle työntekijälle on esimerkiksi varattu työajasta joka viikko kaksi tuntia liikunnan harrastamiseen.

– Mitä paremmin työntekijät voivat, sitä parempia työntekijöitä he ovat, Heljakka toteaa.

 

Pandemia lisäsi nuorten kriisipalveluiden kysyntää

Parikymmentä Murun aktiivista asiakasta on koulutettu vapaaehtoisiksi vertaisnuoriksi, kahvilakavereiksi, jotka pyörittävät kahvilaa yhdessä henkilökunnan kanssa. Tärkeä osa kahvilakaverin tehtävää on istua alas juttelemaan tai vaikka pelaamaan korttia silloin kun joku tarvitsee seuraa.

– Todennäköinen vaihtoehto monen kohdalla olisi ollut pitkäaikainen työttömyys tai eläköityminen mielenterveyssyistä, Mirva Heino toteaa.

Nuorille suunnattu kahvila on auttanut uudelle uralla myös vähän vanhempia. Kaksi alanvaihtajaa on päässyt kahvilassa oppisopimuksella lähihoitajaopintojen alkuun ja kolmas on juuri aloittanut työssäoppijana Tukirangassa.

Ystäväkahvila on Tukirangan kolmevuotinen projekti. Projekti päättyy ensi vuonna, mutta toiminnanjohtaja uskoo, että kahvilasta tulee yhdistyksen pysyvää toimintaa.

Nuorille suunnattujen palveluiden kysynnän kasvu on nähty myös valtakunnallisissa järjestöissä. Mieli Suomen Mielenterveys ry:n teettämän kyselyn mukaan 18–34-vuotiaista aikuisista 44 prosenttia oli sitä mieltä, että koronapandemia on vaikuttanut kielteisesti heidän mielenterveyteensä.

Järjestö kertoo, että sen ylläpitämässä Sekaisin-chatissa ja muissa nuorten suosimissa keskustelualustoissa yhteydenotot ovat lisääntyneet ja että yhteydenotot ovat olleet aikaisempaa vakavampia. Yhä useampi nuori hakee apua itsetuhoisiin ajatuksiin.

Yhä useampi nuori hakee apua
itsetuhoisiin ajatuksiin.

Myös Mielenterveyden keskusliitto kertoo, että avun tarve mielenterveysasioissa on tänä vuonna ollut selvästi suurempaa kuin aikaisemmin.

– Viimeistään koronapandemia osoitti yhdistystoiminnan merkityksen. Kun koko yhteiskunta sulkeutui, me jatkoimme toimintaa. Teimme jäätävän digiloikan, Heino kertoo.

Murun työntekijät pitivät huolta myös nuorten henkilökohtaisista tapaamisista läpi kevään ja kesän. Nuorten kanssa ulkoiltiin kahdenkeskeisesti ja pelattiin biljardia Murun tiloissa.

 

”..kun on joku, josta pitää kii..”

Illan tarjoilut saadaan lopulta valmiiksi. Ramin ääni kuuluu jälleen puheensorinan yli.

– Sitten lihikselle kaikki lapsukaiset.

Konstailematon ruoka maistuu nuorille, eikä kukaan tunnu kaipaavan suklaaputousta.

Lopulta koittaa kohokohta. Paikallinen rockduo Vince & Johnny – tai kulttuuripajan ohjaaja Joni ja hänen kaverinsa Vinsentti, kuten heidän kahvilassa tunnetaan – aloittaa ensimmäisen settinsä. Nuorten miesten tyyli on oikeaoppinen nahkahousuja ja fraseerausta myöten.

Porissa kun ollaan, yksi nimi nousee väistämättä esiin.

– Kaikki tietää Dingon, sehän sellainen semi-ok bändi, spiikkaa Vinsentti.

– Ootko tosissas, yleisöstä huudetaan ja kommentti saa osakseen hyväksyviä nauruja.

Musiikin aikana kahvilaan kävelee uusia asiakkaita. Muutama jää epävarman oloisena ovensuuhun. Sisko viittoo heitä peremmälle ja käy hakemassa kaikkein arimman kädestä pitäen peremmälle.

Sinua voisi kiinnostaa myös

Somevaikuttaja ja lastenhoitaja Jesse Heikkinen: ”En usko, että isyys on muuttanut minua dramaattisesti”

Pieksämäki satsaa sujuvaan kotiuttamiseen – Lähihoitaja Eila-Sinikka Niemeläinen liikuttaa kotihoidon asiakkaita

”Lähihoitajilta odotetaan liikaa säädyllisyyttä” – Vertaistukea hyödynnetään sosiaali- ja terveysalalla paljon, mutta lähihoitajan selviytymistä vaikeista elämäntilanteista ei aina osata arvostaa