Joni Martikainen on ujo psykologi. Hän kertoo puhuttavan siitä, että psykologit ovat hakeutuneet opiskelemaan alaa ratkaistakseen omat ongelmansa.
– Olin ujo jo päiväkodissa. Ujous muuttui sosiaaliseksi jännittämiseksi lukiossa. Lopulta en pystynyt sen vuoksi menemään tunneille ja tipuin kursseilta. Lopetin lukion kesken ja menin hanttihommiin.
Martikainen ajoi työkseen taksia ja pakettiautoa. Hän jatkoi opintoja iltalukiossa ja kirjoitti lopulta ylioppilaaksi.
– Hain lukemaan psykologiaa ja sain opiskelupaikan jopa kahdesta yliopistosta. Se johtui siitä, että olin lukenut psykologisia kirjoja teini-iästä lähtien. Opiskelupaikan saamisella oli iso merkitys identiteetilleni.
Yliopistossakaan introvertti ei muuttunut ekstrovertiksi.
– En ollut aktiivisesti mukana opiskelijaporukoissa, mutta sain itselleni muutaman hyvän kaverin. Olemme edelleen ystäviä.
Martikaisen mukaan yliopistoon pääsemisestä alkoi hänen elämässään positiivinen kierre. Hän sai ystäviä, hyvän parisuhteen ja mielenkiintoisen uran. Hänen mukaansa toisinkin olisi voinut käydä. Hänestä olisi saattanut tulla syrjäytynyt nuori aikuinen.
– Jos nuorena ei ole sosiaalisia suhteita, sosiaaliset taidot eivät kehity. Pahimmillaan syntyy sosiaalisten tilanteiden pelko, jolloin jopa kaupan kassalla asiointi voi tuntua ylitsepääsemättömän vaikealta. Silloin voi olla mahdotonta opiskella tai mennä työelämään.
Ujot eivät joudu petokalan ruoaksi
Joka neljäs ihminen on ujo. Suurin osa heistä, 80 prosenttia, ei kärsi sosiaalisista peloista. Ujous on pysyvä personallisuuden piirre, jonka syntymiseen ovat vaikuttaneet perintötekijät ja kohdunaikaiset kokemukset.
– Ujous on tieteellisen määritelmän mukaan varautunutta suhtautumista uuteen tai yllättävään sosiaaliseen tilanteeseen. Ujous ilmenee kokemuksen ja käyttäytymisen tasolla hetkellisenä salpautumisena. Se johtuu ujon ihmisen erilaisesta autonomisesta hermostosta.
Stressaavissa sosiaalisissa tilanteissa ujon autonomisen hermoston virittyneisyys ilmenee korkeampana sykkeenä, verenpaineena, ihon sähköjohtavuutena, suurentuneita pupilleina ja suurempina stressihormonitasoina.
Ujous näkyy jo vauvaiässä.
– Ujo vauva reagoi muutoksiin, kuten kovaan ääneen. Hän kokee sen riskiksi ja alkaa herkästi itkeä. Kasvaessa yleinen reagointiherkkyys muuttuu reaktioksi sosiaalisiin ärsykkeisiin.
Psykologin mukaan ujous ei sinällään ole huono piirre. Riippuu tilanteesta, onko siitä hyötyä vai haittaa. Psykologi selittää asian kaloilla tehdyn tutkimuksen avulla.
– Kalat voidaan niiden käyttäytymisen perusteella luokitella joko ujoiksi tai uteliaiksi. Kun ne laitetaan samaan akvaarioon petokalan kanssa, mitä tapahtuu? Hyvin nopeasti uteliaat kalat on syöty. Entä jos petokaloja ei ole? Uteliaat kalat löytävät ruoan nopeammin, joten ujot kalat karsiutuvat.
Hänen mukaansa sama koskee myös ihmisiä. Ujous suojaa vaaroilta. Ujot introvertit ovat tyytyväisiä turvallisessa ympäristössä. Ekstrovertit tylsistyvät helposti ja ovat siksi elämyshakuisia.
– Menneinä vuosikymmeninä Mount Everestille kiipeävistä ihmistä joka kuudes kuoli. Se oli ihan kuin olisi pelannut venäläistä rulettia. Vuorikiipeilijät ovat todennäköisemmin ekstroverttejä, jotka kaipaavat jännitystä.
Suomalainen mies ei puhunut vaan teki
Ujouteen suhtaudutaan eri tavalla eri kulttuureissa.
– Tutkimusten mukaan Kiinassa, Japanissa ja Etelä-Koreassa ujoutta pidetään positiivisena piirteenä. On kulttuurin mukaista olla harkitseva ja asettua sivuun. Tällaisten ihmisten uskotaan olevan hyviä johtajia. Näissä kulttuureissa lapset haluavat ujoja lapsia leikkikavereiksi, Joni Martikainen kertoo.
Länsimaisissa yksilöllisissä kulttuureissa ujoutta pidetään haittana. Johtajaihanteena on ekstrovertti, joka on huomion keskipisteenä ja motivoi muita puhumalla.
– Kanadalaisessa tutkimuksessa havaittiin, että lapsetkin tietävät ujoudessa olevan jotakin vikaa. Vanhemmat yrittävät kasvattaa pois siitä.
Suomessa on tapahtunut vuosikymmenten aikana muutos ujoihin suhtautumisessa.
– Aikanaan arvostettiin miestä, joka ei puhu vaan tekee. Nykyään arvostetaan ekstroverttejä. Samanlainen muutos on tapahtunut myös esimerkiksi länsimaalaistuneessa Shanghaissa, jossa ujouteen suhtaudutaan nykyisin negatiivisesti.
Martikainen painottaa, että introvertilla ja ekstrovertillä on omat hyvät ja huonot puolensa.
– Ekstrovertti on hyvä esiintyjä, puhelias ja seurallinen. Hänellä ei ole kuitenkaan välttämättä hyvät sosiaaliset taidot, eikä hän ole aina hyvä kuuntelija.
– Introvertti ei halua olla huomion keskipisteenä. Hänen on vaikeampi antaa hyvä ensivaikutelma.
Toisaalta ujoilla introverteilla on havaittu olevan omat vahvuutensa.
– He ovat usein uskollisia ystäviä ja hyviä kuuntelijoita, jotka pitävät heille kerrotut salaisuudet. Ujot ovat myös tunnollisia, joustavia ja yhteistyökykyisiä. Näiden ominaisuuksiensa vuoksi he sopivat loistavasti esimerkiksi hoitajiksi.
Ujon ei tarvitse yrittää olla ekstrovertti
Lähes kaikki ihmiset jännittävät joskus uusissa sosiaalisissa tilanteissa. Ujot jännittävät muita herkemmin ja saattavat välttää esiintymistä.
– Pieni jännitys on jopa hyväksi esiintyessä. Jännittäminen virittää siihen, että tilanne on tärkeä. Se lieventyy, kun esiintyy paljon. Itsellenikin on käynyt niin. Silti edelleen minusta saattaa näkyä esiintymisen alussa jännitys. En vain enää välitä siitä, Joni Martikainen kertoo.
Hänen mukaansa joka viides ujo sairastuu sosiaalisten tilanteiden pelkoon. Kaikista ihmisistä siitä kärsii kaksi prosenttia.
– Ujous on suurin riski sosiaalisten tilanteiden pelon kehittymiseen. Muita riskejä ovat koulukiusaaminen ja muut traumaattiset kokemukset sosiaalisista tilanteista. Hermosto muistaa nämä kokemukset. Siksi aikuisena esimerkiksi kokoustilanne voi laukaista jännitysoireet.
Moni alkaa vältellä ahdistusta aiheuttavia tilanteita. Martikaisen mukaan peloista ei pääse eroon ilman altistusta.
– Kun menee lukkoon tai punastuu ja huomaa, että ihmiset suhtautuvat positiivisemmin kuin on itse olettanut tai että piikittelyynkään ei kuole, tilanteet eivät tunnu enää yhtä pelottavilta.
Sosiaalisten tilanteiden pelkoon ei välttämättä auta ainoastaan pelkoa päin meneminen.
– Vaikka menee sosiaalisiin tilanteisiin, pelot saattavat pysyä. Kognitiivinen käyttäytymisterapia auttaa oireisiin. Ihmisen on kohdattava ydinpelkonsa.
Martikainen toivoo, että jokainen ujo oppisi hyväksymään itsensä sellaisena kuin on. Introvertin ei tarvitse pyrkiä olemaan kuin ekstrovertti.
– Kannustan olemaan rohkeammin ujo. Kiinnitä huomiota siihen, missä tilanteissa toimit sosiaalisesti taitavasti. Määrittele itsesi uudelleen sitä kautta.
Psykologin vinkit ujon kohtaamiseen
- Tarjoa sosiaalisessa tilanteessa empatiaa ja pyri tekemään tilanne toiselle helpoksi.
- Älä piikittele jännitysoireista, kuten punastumisesta. Piikittelyssä tulee ujon pahin pelko toteen.
- Näe ujon vahvuudet: esimiehenä ja kollegana huomaa tunnollisuus ja joustavuus, ystävänä kuuntelutaidot ja lojaalius.
Tue ujoa lasta
- Hyväksi lapsen ujous. Kannusta olemaan sellainen kuin hän on.
- Järjestä leikkitreffejä pienestä lähtien.
- Älä ihmettele ujoutta ääneen. ”Älä jännitä ”ja ”Mene vain rohkeasti sinne” ovat turhia neuvoja.
- Tue positiivisen kautta, kuten muistuta ujon lapsen luontaisista vahvuuksista: olet tunnollinen, joustava, hyvä kuuntelija ja ystävällinen muita kohtaan.
Lue myös:
Persoona vaikuttaa työhyvinvointiin – Miten sinä palaudut parhaiten?
Työelämä ja temperamentti: Voiko ujo työntekijä olla hyvä hoitaja?
