Muistisairauden alku- ja keskivaiheessa ihminen pystyy kuvailemaan kiputuntemuksiaan. Sairauden edettyä pitemmälle kivun havaitseminen jää hoitajien ja läheisten vastuulle.
– Se on usein kuin salapoliisin työtä. Pitää tarkkailla kasvojen ilmeitä, ääntelyä ja käyttäytymisen muutoksia. Niiden avulla selvitetään, mikä kohta on kipeä. Kun se on tiedossa, täytyy tutkia, johtuuko kipu jostakin sellaisesta, mikä on vaivannut jo pitemmän aikaa vai onko kyseessä uusi lisätutkimuksia vaativa asia, geriatri, THL:n vieraileva tutkimusprofessori Harriet Finne-Soveri kertoo.
Kivun tunnistamiseen on kehitetty useita kymmeniä mittareita. Muistisairaan kivun arviointiin sopii esimerkiksi Painad-mittari. Sen avulla tarkkaillaan kehonkieltä, kasvojen ilmeitä, äänenkäyttöä, toimintakykyä, vuorovaikutustaitoja ja psyykkistä tasapainoa.
– Ei ole väliä, mitä mittaria käyttää. Tärkeää on oppia tarkkailemaan kipukäyttäytymistä. Kipua pitää arvioida aina samassa tilanteessa, sillä muuten tekee hölmöjä johtopäätöksiä. Paras hetki arviointiin on silloin, kun tapahtuu jotain, esimerkiksi puetaan, riisutaan, pestään tai ollaan liikkeellä. Levossa olevan ihmisen kipua on vaikeaa arvioida.
Finne-Soveri muistuttaa siitä, että esimerkiksi levottomuutta tai ääntelyä voivat aiheuttaa muutkin syyt kuin kipu.
– Särkylääkkeen kokeileminen on toimiva keino selvittää, onko syynä kipu. Jos se auttaa, käyttäytyminen on kivusta johtuvaa.
Kivun hoidon monet keinot
Akuutti kipu kertoo kudosvauriosta. Se pitää aina hoitaa ihmisen iästä riippumatta. Jos akuuttia kipua ei hoideta, vaarana on kivun kroonistuminen. Se taas voi johtaa masennukseen, kärsimykseen ja elämänlaadun heikkenemiseen.
Akuuttia kipua hoidetaan yleensä lääkkeillä. Finne-Soverin mukaan mikään kipulääke ei ole iäkkäiltä ehdottomasti kielletty, mutta hoito pitää aloittaa turvallisimmalla vaihtoehdolla.
– Aluksi kokeillaan parasetamolia. Jos sen voima ei riitä, kokeillaan vahvempaa, ja jos sekään ei auta, siirrytään vielä tujumpaan.
Iäkkään lääkehoidossa vaarana on yli- tai alilääkitys. Oikean lääkkeen ja annoksen löytäminen muistisairaalle vaatii sitä, että hoitajat seuraavat lääkkeen vaikutuksia valppaina ja raportoivat niistä lääkärille.
– Iäkkäiden hoidon kivijalka on lähihoitajien työ. Lähihoitajien hereillä olo on kaiken A ja O.
Finne-Soveri muistuttaa, että muistisairaan kipua voidaan hoitaa muillakin tavoilla kuin lääkkeillä. Hyvä asento, hieronta, kylmä- ja kuumahoidot, fysioterapia ja liikunta voivat olla avuksi.
– Muistisairas saattaa kärsiä esimerkiksi vatsakivuista vähäisen liikunnan vuoksi. Kun ilma ei pääse pois ja tulee ummetusta, vatsaan sattuu jatkuvasti. Käveleminen ja muu liikkuminen helpottavat oireita.
Kipuun liittyy usein henkistä ahdistusta. Muistisairas ei pysty välttämättä käsittämään sitä, mistä kipu johtuu.
– Kipu tulee muistisairaalle yllätyksenä. Hänelle kannattaa selittää, mistä kipu johtuu, vaikka vastaus ei hänen mielessään pysyisikään. Rauhoittava läsnäolo ja kosketus tuovat lohdusta ja luovat turvallisuudentunnetta.
Tunnista muistisairaan kipu näistä merkeistä
- Kasvojen ilmeet: otsan rypistely, kireä ilme, hampaiden kiristely.
- Ääntely: voihkaisut, valitus, huohotus.
- Liikkuminen: levottomuus, joidenkin liikkeiden välttely, kehon osien suojelu tai hierominen, sikiöasento, liikkumisesta kieltäytyminen.
- Käytöksen muutos: vuorovaikutuksen väheneminen, psyykkisten oireiden lisääntyminen.
Lue myös:
Palliatiivisen hoidon kuusi askelta – Kuolemasta pitää uskaltaa puhua
