Maitotonkka, taskunauris, pitkälahkeiset alushousut ja markan kolikko. Alkuvuodesta julkaistu Muistelukirja – Hetki nuoruuteen kokoaa yhden kansien väliin esineitä, runoja ja kuvia, jotka johdattavat lukija sodanjälkeisiin vuosikymmeniin. Kirja tarjoaa muistisairaan läheisille ja hoitotyön ammattilaisille helpon tavan aloittaa muistelutuokio.
– Muistisairaudessa pitkäaikaismuisti säilyy pitkään, ja siksi moni elää vahvasti menneisyydessä. Tuttujen asioiden muisteleminen tuo turvaa, kertoo tekijä Karoliina Tiura.
Ajatus muistelukirjasta oli kytenyt Karoliinan mielessä jo vuosia. Työskennellessään muistisairaiden parissa hän huomasi, miten nopeasti muisteluun heittäytyminen saattoi tyynnyttää levottoman mielen.
– Muistisairauteen liittyvien käytösoireiden taustalla on usein tunne, ahdistus, pelko tai epävarmuus siitä, missä on. Kun muistelee omaa elämänhistoriaa, kiinnittyy taas siihen, kuka on. Se jo itsessään rauhoittaa.
Runoja, kuvia ja keskustelunavauksia
Karoliina on piirtänyt kirjan värityskuvat itse ja valinnut niiden lomaan runoja ja laulunsanoja. Aikakauden musiikki on tärkeää, sillä musiikkimuistot säilyvät aivoissa, vaikka muistisairaus etenee.
– Vanhan ajan tekstit ovat aina kiehtoneet minua. Katri Vala ja Eino Leino ovat lemppareitani. Uuno Kailasta en tuntenut ennestään, mutta halusin hänet mukaan, koska hänen tekstinsä ovat osa ikäihmisten historiaa.
Värityskuvien suunnittelussa on huomioitu kohderyhmä. Viivat ovat vahvat ja muodot pelkistetyt, jotta kuvat on helppo hahmottaa.
– Se helpottaa keskittymistä. Jos sormissa on kipua tai reumaa, paksummat värikynätkin voivat tuntua helpommilta käyttää.
Kirjassa on myös valmiita ehdotuksia muistelun aiheiksi ja tilaa kirjoittaa omia muistoja.
– Muistelu ei silti vaadi erityisiä menetelmiä tai välineitä. Se on hoitotyön arkea. Jos kahvipöydässä on pullaa, voi kysyä vaikkapa, mitä lapsuudessa leivottiin. Aito kiinnostus ihmisestä riittää. Kun ihminen kokee tulevansa kuulluksi, muistot nousevat pintaan itsestään.
Palkitusta ideasta kustannussopimukseen
Karoliinan muistelukirja-idea palkittiin kolme vuotta sitten kansainvälisellä, kuningatar Silvian nimeä kantavalla Queen Silvia Nursing -tunnustuksella. Tuolloin valmiina oli vasta muutamia luonnoksia.
Palkinto antoi rohkeutta jatkaa. Samaan aikaan Into-kustantamossa oli noteerattu idea, ja kun Karoliina lopulta lähetti käsikirjoituksen, palaset loksahtivat kohdalleen.
– Ajattelin ensin, että tekisin kirjan omakustanteena. Onneksi lähetin tekstin Intoon. He ottivat minut tosi lämpimästi vastaan.
Karoliina pohtii jo seuraavia kirjoja.
– Haluaisin tehdä eri teemoihin perustuvia kirjoja, esimerkiksi Karjala-teemaisen tai juhlapyhiin liittyvän muistelukirjan. Niissäkin kuvat ja tekstit veisivät sodanjälkeisiin vuosiin.
Mutta millaisia asioita Karoliina itse ajattelee muistelevansa vanhana?
– Olemme työkavereiden kanssa huumorilla miettineet, millaista musiikkia haluaisimme vanhempina kuunnella. Minä olen sydämeltäni niin rokkityttö, että minulle saa soittaa vain vanhaa rokkia, Queenia, Janis Joplinia ja sen sellaista.
Lue myös: Muistisairaan kunnioittavaa kohtaaminen vähentää asiakkaiden ja työntekijöiden henkistä kuormitusta
