Seve Hujanen suoritti yhden lähihoitajaopintoihin kuuluvista harjoittelujaksoistaan Japanissa syksyllä 2016. Kaksi kuukautta kestänyt matka tarjosi eväitä lähihoitajan ammattiin, mutta ennen kaikkea auttoi Seveä löytämään itsensä.
– Japanissa sukupuoliroolit ovat korostuneempia kuin Suomessa. Miehet ovat maskuliinisia ja käyttävät usein pukua. En sopinut maan sukupuolimuotteihin. Erotuin paikallisista ensinnäkin siinä, että olin ulkomaalainen, mutta myös hyvin feminiininen, Hujanen kertoo.
Seve koki jo lapsena erilaisuutta ja tietynlaista ulkopuolisuutta muista ihmisistä ja yhteiskunnasta. Hän leikki mielellään tyttöporukassa ja piti hiusten laittamisesta ja meikkaamisesta.
– Japanissa jouduin korostamaan maskuliinisuutta. Se tuntui raskaalta ja herätti pohtimaan tarkemmin omaa sukupuoltani. Kotiin palattuani minulle tuli vahva tunne siitä, että olen nainen, transnainen.
Sukupuolen korjaaminen on pitkä prosessi
Tällä hetkellä Seve Hujanen kertoo elävänsä melko tavallista naisen elämää. Toisinaan hän kokee kehodysforiaa eli ristiriitaa kehon ja oman sukupuolen kokemuksen kanssa.
– Maskuliiniset osat kehossani voivat aiheuttaa ikäviä tunteita.
Hujanen aloitti prosessin sukupuolensa korjaamiseksi Tampereen trans-poliklinikalla joulukuussa 2018. Prosessi alkaa tutkimusjaksolla, mitä seuraa hoidon suunnittelu. Koko prosessi kestää muutaman vuoden tai pidempään.
– Se riippuu hoidoista ja siitä, haluaako esimerkiksi kirurgisia toimenpiteitä.
Hujanen näkee, että nykyinen sukupuolen korjaaminen vie yhteiskunnalta turhia resursseja.
– Pelkkä sukupuolen juridinen korjaaminen edellyttää vuoden lääketieteellistä tutkimusjaksoa. Kaikki transihmiset eivät halua pitkää lääketieteellistä prosessia, vaan osalle riittää juridinen sukupuolen korjaus.
Hoitajat tarvitsevat lisää tietoa sukupuolivähemmistöistä
Seve Hujasen mukaan hänen transsukupuolisuuteensa on suhtauduttu hoitoalalla vaihtelevasti. Ennen etunimen muuttamista hän joutui työpaikallaan keskustelemaan joskus esimerkiksi siitä, minkä sukupuolen edustajia hän käytti suihkussa.
Nykyisessä kehitysvammatyössä Seven sukupuolta ei ole kyseenalaistettu.
– Asiakkaita kiinnostaa enemmän avun saaminen kuin se, mikä olen.
Seve toteaa, että sosiaali- ja terveysalan ammattilaisilla tulisi olla nykyistä enemmän tietoa sukupuolivähemmistöjen kohtaamisesta. Hän on joutunut toisinaan selittämään omaa taustaansa ja avaamaan sitä, mitä transsukupuolisuus tarkoittaa.
– Esimerkiksi lääkäri saattaa odottaa henkilötunnukseni perusteella vastaanotolle toista henkilöä. Joskus lääkäri on ohjannut vastaanotolle mukanani olleen poikaystäväni, koska en ole vastannut ulkonäöltäni sitä sukupuolta, joka henkilötunnukseeni on merkitty. Tällaiset tilanteet tuntuvat ikäviltä.
Hujanen on Setan nuorisotoimikunnan puheenjohtaja ja käy Setan kouluttajana puhumassa sosiaali- ja terveysalan työntekijöille seksuaalisen suuntautumisen ja sukupuolen moninaisuudesta.
– Keskustelemme paljon yhteiskunnan normeista ja yhdenvertaisuudesta. Kysymyksiä tulee myös sukupuolikokemukseen liittyvistä käsitteistä. Suosittelen käymään Setan verkkosivuilla, josta löytyy kattava sateenkaarisanasto.
Hujasen mukaan yhteiskunnassa on paljon turhaa sukupuolittamista. Onko henkilötunnuksessa välttämätöntä ilmoittaa, onko henkilö mies vai nainen? Myös esimerkiksi sukupuolineutraaleja pukuhuoneita ja wc-tiloja on vielä vähän tai ne on väärin merkitty.
– Esimerkiksi kahdelle sukupuolelle merkityt vessat eivät ole sukupuolineutraaleja, koska ne jättävät muunsukupuoliset ulkopuolelle. Tavoitteena ei ole poistaa kaksijakoista sukupuolimerkintää, vaan huomioida myös muunsukupuoliset. Nämä voivat vaikuttaa pieniltä asioilta, mutta ovat tärkeitä heille, jotka kamppailevat oman sukupuolikokemuksensa kanssa.
Lue myös: Hoitajilla yhä vähän tietoa sukupuolten moninaisuudesta: ”Kohdatkaa ihminen ihmisenä”
