Jerry Pajunen on lähihoitaja ja seksiväline-esittelijä: ”Tehtävänäni on tuottaa onnellisuutta”

Jerry Pajunen on mies ja lähihoitaja, joka omistaa ison pupun. Pajunen on myös vapaa-ajallaan seksiväline-esittelijä, jonka toiveissa on tulevaisuudessa kouluttautua seksuaaliterapeutiksi.

Lähihoitaja Jerry Pajunen

Jerry Pajusen mielestä seksiasioista ei puhuta riittävän avoimesti. Kuva: Marjo Koivumäki

Teksti Esa Pesonen

Pajunen tiesi jo varhain haluavansa töihin hoiva-alalle. Hän haki peruskoulun jälkeen lähihoitajaksi, mutta kun koulun ovet eivät heti auenneet, hän kouluttautui kokiksi. Toisella yrittämällä onnisti, eikä hän ole katunut ammatinvalintaansa.

– Kasvoin Turun Varissuon alueella, jossa näin pienestä pitäen hyvin erilaisia ihmisiä ja ongelmia. Lähipiirissä oli myös päihdeongelmia, ja kiinnostuin päihdetyöstä. Näin minulle syntyi ajatus hoiva-alalla työskentelystä.

Työ päihdeongelmaisten parissa

Tällä hetkellä Pajunen työskentelee lähihoitajan sijaisena Liedon Ikipihlajan Matinkartanossa. Työpätkiä hänellä on useammasta eri paikasta. Hän on tehnyt keikkahommia vammaispuolella ja ikäihmisten parissa. Nykyisessä työpaikassa hänen asiakkainaan ovat päihde- ja mielenterveyskuntoutujat.

– Halusin suuntautua päihde- ja mielenterveystyöhön sen takia, että yhteiskunnassamme on paljon ongelmia näillä osa-alueilla. Olen aina pitänyt myös psykologiasta. Suuntautumisellani pystyn työskentelemään melkein missä tahansa.

Mainos

Matinkartano on päihteiden pitkäaikaiskäyttäjille suunnattu asumispalveluyksikkö. Monien asukkaiden historiasta löytyy päihdetaustaa, mutta myös esimerkiksi skitsofreniaa.

– Jokainen työpäivä on erilainen. Meillä on asukkaita, jotka ovat asuneet Matinkartanossa jo sen rakentamisesta lähtien.

Työssään Jerry Pajunen saa käyttää improvisointikykyään ja luovuuttaan.

– Ongelmatilanteissa luovuudesta on apua, mutta teen myös ihan perushoivatyötä. Kun puhumme henkilöistä, joilla on pitkä päihdehistoria, jo arkiset perusasiat vaativat lähihoitajan apua.

Seksivälineitä ostavat tavalliset ihmiset

Seksiväline-esittelijäksi Jerry Pajunen ei päätynyt vahingossa.  Mielenkiinto seksuaalisuuteen heräsi varhaisnuoruudessa, kuten monelle nuorelle miehelle käy.  Ajatus seksuaalisuuteen liittyvästä työstä jäi hautumaan Pajusen päähän. Lopulta kohdalle sattui oikea mahdollisuus.

– En ollut nähnyt koskaan miestä seksiväline-esittelijänä. Päätin ottaa selvää alan yrityksistä. Otin yhteyttä erääseen niistä. Sain koulutuksen työhön ja siitä se sitten lähti. Myyntityötä olen tehnyt aiemmin, joten se ei ollut kynnys.

Sosiaalinen Pajunen sai lämpimän vastaanoton asiakkailta jo ensimmäisillä ”kutsuillaan”.  Niin sanotut sadetakkimiehet eivät enää ole ainoita seksivälineiden ostajia. Asiakkaita ovat pariskunnat ja kaveriporukat, ja tuotteiden esittely tapahtuu erilaisilla kutsuilla.

– Ovelta ovelle ei myydä Suomessa seksivälineitä. Esittelyt tapahtuvat esimerkiksi syntymäpäiväjuhlissa ja illanistujaisissa viikonloppuisin, kun ihmiset ovat rennolla tuulella. Olen käynyt esittelemässä seksivälineitä niin yläasteen opettajien illanistujaisissa ja kuin 20 hengen polttariporukalle huippuhotellissa.

Seksivälineet näyttävät tänä päivänä varsin huomaamattomilta ja niiden ulkonäkö on arkisen oloinen. Ne ovat tyylikkäitä ja vanhan ajan seksivälineiden ”rivous” on poissa. Ne voivat toimia jopa kodin koriste-esineinä. Hinnat vaihtelevat parista kympistä satoihin euroihin.

Pajunen ei salaile työtään

Seksuaalisuudesta puhutaan paljon, mutta ennakkoluuloja löytyy yhä.

– Naisen on helpompi ostaa ja kokeilla välineitä, mutta seksivälineitä käyttävä mies tuomitaan helposti pervoksi ja ”saamattomaksi”.

Kaikki eivät myöskään hyväksy miestä seksiväline-esittelijänä.

– Olen saanut negatiivistakin palautetta. Jotkut ovat halunneet saada nimenomaan naisen seksiväline-esittelijäkseen. Jotkut kokevat silloin sukupuoleni negatiivisena asiana. Minun tehtäväni on kuitenkin vain tuottaa onnellisuutta.

Jerry Pajunen ei ole salaillut sivutyötään seksiväline-esittelijänä, vaan on kertonut avoimesti asiasta työpaikallaan. Hän myös kirjoittaa blogia seksuaa­lisuuteen liittyvistä aiheista.

– Tämä toimii vastapainona kolmivuorotyölle. Ei tällä rikastu, vaan toimin harrastuspohjalta. Kollegat eivät ole sanoneet kummempia toisesta työstäni. Olen kertonut miksi teen tätä ja miten sitä teen. Ystävätkään eivät ole kauhistuneet. Työpaikalleni en tietenkään toisi myytäväksi seksivälineitä, koska se olisi ristiriidassa lähihoitajan työni kanssa.

Seksuaalisuus on hoitotyössä tabu

Pajusen mielestä suhtautuminen seksiin on muuttunut vapaamielisemmäksi.

– Saan rikottua ennakkoluuloja monella tapaa, kun olen sekä lähihoitaja että seksiväline-esittelijä. En näe tässä ristiriitaa, koska ne ovat kaksi eri asiaa
elämässäni.

Sen Pajunen tietää, että seksuaalisuus on yhä tabu hoitotyössä, varsinkin jos kyseessä ovat iäkkäät tai vammaiset asiakkaat.

– Ensimmäisen kosketuksen lähihoitajana sain aiheeseen työskennellessäni kehitysvammaisten yksikössä kesä­töissä. Siellä oli asukas, jolla oli huomattavan laaja valikoima seksivälineitä.  Muut hoitajat pyysivät minua tarjoamaan avustusta asukkaalle, koska hän oli sitä pyytänyt. Vakituisten työntekijöiden mielestä tämä oli hauskaa.

Pajusta jäi hieman vaivaamaan tapahtunut.

– Jälkikäteen ihmettelin, etteivät minua vanhemmat työntekijät uskaltaneet puhua tällaisista perusasioista, kuten seksuaalisuus. Kuka minä olen toista tuomitsemaan? On luonnollista, että ihminen hakee nautintoa.

”Onhan se intiimi tilanne”

Asiakkaiden avustaminen seksissä on iso kysymys lähihoitajien työssä. Siihen ei voi velvoittaa ketään ja se on omantunnon kysymys.

– Onhan se intiimi tilanne, vaikka lähihoitaja ei tietenkään osallistukaan seksiin. Jo tilanne vaatii paljon. Vammaisten kanssa tämä tarkoittaa auttamista esimerkiksi liikkumisessa ja asennoissa. En henkilökohtaisesti näe siinä ongelmaa. Työssä tehtäväni on edesauttaa terveyttä, jonka yksi osa-alue on seksuaalisuus.

Myös asukkaiden tai potilaiden väliset seksisuhteet ovat yhä tabu. Pajunen myöntää, että kysymykset ovat vaikeita.

– Jos toinen asukas menee toisen asukkaan luokse ja harrastaa seksiä, onko se soveliasta, vaikka taustalla olisi muistisairaus? Nämä ovat vaikeita kysymyksiä.

Pajunen haluaa jalostaa työtään seksuaalisuuden parissa tulevaisuudessa.

– Heti kun saan mahdollisuuden, haen seksuaalisuusneuvojaksi ja sitä kautta seksuaaliterapeutin opintoihin.

Juttu on julkaistu alun perin SuPer-lehdessä 4/2019.

Sinua voisi kiinnostaa myös

Koko lapsuus soi – musiikkipäiväkodissa musiikki auttaa rytmittämään päivää ja luo yhteisöllisyyttä

Ensimmäinen Queen Silvia -palkinnon voittanut lähihoitaja Karoliina Tiura: ”Taide tuo hoitotyöhön läheisyyttä”

Lähihoitaja-kirjailija Rake Tähtinen: ”Jokaisella meistä on oma tarinamme”