Tunnetko ihmisen, joka haluaa tehdä kaiken täydellisesti, vaatii itseltään ja muilta paljon sekä asettaa työn perheen ja vapaa-ajan edelle? Tai onko tämä kuvaus sinusta itsestäsi? Kyseessä saattaa olla vaativa persoonallisuushäiriö, josta arvioiden mukaan kärsii noin joka kymmenes meistä.
– Raja normaalin käyttäytymisen ja vaativan persoonallisuushäiriön välillä on hiuksenhieno. Suurin osa häiriöstä kärsivistä ei saa koskaan diagnoosia. Heillä saattaa olla muita oireita, kuten masennus, ahdistuneisuus, uupumus, anoreksia tai ihmissuhdevaikeuksia, joiden vuoksi he hakeutuvat hoitoon, kognitiivinen psykoterapeutti Tanja Hiekkataipale kertoo.
Vaativa persoonallisuushäiriö on naisilla tavallisempi kuin miehillä. Syy häiriön kehittymiselle on varhaisessa vuorovaikutuksessa. Lapselle syntyy käsitys siitä, ettei hän riitä sellaisena kuin hän on. Diagnoosi häiriöstä voidaan antaa varhaisessa aikuisuudessa.
Hiekkataipaleen mukaan taustalla on usein voimakas häpeän tunne, josta pyritään eroon tavalla tai toisella. Kompensaatio voi olla yksi selviytymiskeino.
– Kompensaatiota haetaan sillä, että suunnataan vaativuus muihin. Kun aiheuttaa toiselle riittämättömyyden tunteen, oma riittämättömyys ei tunnu niin pahalta. Vaativa persoona haluaa puolison ja lasten olevan täydellisiä. Hän näkee toiset saamattomina, hitaina ja epäonnistuneina.
Ilotonta suorittamista
Vaativasta persoonallisuushäiriöstä kärsivän ihmisen tekemistä leimaa ilottomuus ja suorittaminen. Hän uskoo omaan kokemukseensa ja totuuteensa, jotka antavat hänelle luvan käyttäytymiseensä. Tavoitteet ovat korkealla, eikä armoa itseä ja muita kohtaan juuri tunneta. Epäonnistuminen kyseenalaistaa ihmisen oman arvon.
– Ajattelua hallitsevat säännöt, listat ja aikataulut. Työ ja aikaansaaminen ovat tärkeämpiä kuin ihmissuhteiden ylläpitäminen ja mielihyvän saaminen. Ihminen kokee oman tunnontarkan tapansa toimia oikeaksi ja haluaa muiden tekevän samalla tavalla. Hänellä saattaa olla vaikeuksia säädellä tunteitaan, rauhoittaa itseään ja olla myötätuntoinen toisille, Tanja Hiekkataipale kuvailee.
Tällaisesta oireilusta kärsivä saattaa hyötyä terapiasta, vaikka persoonallisuushäiriö on vähintäänkin pitkäaikainen, ellei jopa pysyvä piirre. Ensin on kuitenkin hoidettava muuta oireilua, kuten masennusta. Kun se saadaan kuriin, voidaan pohtia, olisiko taustalla vaativa persoonallisuushäiriö.
Hiekkataipaleen mukaan terapian tavoitteena on, että ihminen hyväksyisi häiriön, oppisi pärjäämään sen kanssa ja löytäisi keinoja pitämään elämänsä tasapainossa. Tärkeää on oppia käsittelemään häpeää ja hyväksyä se osaksi tunnekokoelmaa. Terapiassa harjoitellaan myös myötätuntoa itseä ja muita kohtaan.
– Käytän apuna muun muassa skeematerapiaa. Skeema on kognitiivinen vääristymä itsestä, esimerkiksi uskomus siitä, että olen laiska ja riittämätön. Se aiheuttaa haitallisia käyttäytymismalleja. Ihminen uskoo, että on pystyttävä parempaan ja oltava tiukempi. Herättelen asiakasta pohtimaan sitä, mitä seuraisi, jos luopuisi näistä ajatuksista.
Hyvät ja huonot hoitajat
Jokainen hoitaja on todennäköisesti kohdannut työssään vaativasta persoonallisuushäiriöstä kärsivän ihmisen.
– Hän saattaa vaatia itselleen paljon ja mieluiten heti. Hän ei aina osaa impulssikontrollin puutteen vuoksi ilmaista itseään asiallisesti tai oikealla intensiteetillä, Tanja Hiekkataipale sanoo.
Ammattitaitoon kuuluu kunnioittava kohtelu, vaikka asiakas käyttäytyisi epäasiallisesti.
– Hyvään vuorovaikutussuhteeseen voi päästä olemalla läsnä, kuuntelemalla ja juttelemalla. Pitää muistaa, että tällaisella ihmisellä on omat sääntönsä. Tärkeää on antaa hänelle tilaa. Pilkkaaminen voimistaa käytöstä.
Hiekkataipale kehottaa kysymään asiakkaalta, kuinka häntä voisi auttaa parhaiten. Jos toive on mahdollinen, se kannattaa toteuttaa. Jos sitä ei voi toteuttaa heti, voi sanoa, että tämä järjestyy, mutta joudut odottamaan hetken. Jos toive on täysin mahdoton, täytyy sanoa suoraan, että valitettavasti pyydät sellaista, mitä täällä ei järjestetä.
Jos asiakas valittaa saamastaan palvelusta tai hoidosta, hänen pettymyksensä täytyy ottaa vastaan.
– Hänelle voi pahoitella sitä, että hän tyytymätön saamaansa hoitoon. Voi kertoa, että teemme parhaamme ja toimimme samalla tavalla muidenkin asiakkaiden kanssa. Potilasasiamiehen yhteystiedot voi antaa tarvittaessa.
Asiakas saattaa luokitella hoitajat hyviksi ja huonoiksi. Hiekkataipaleen mukaan tällaista käyttäytymistä voi yrittää estää.
– Tärkeää on se, että henkilökunta toimii yhdessä linjassa. Kaikkien pitää noudattaa samaa toimintatapaa, eikä antaa siitä periksi. Jos joku poikkeaa sovitusta, edessä on hankalia tilanteita.
Elämänpiiri kapenee
Persoonallisuushäiriöt jaetaan kolmeen pääryhmään, A-, B- ja C-klusteriin. C-klusteriin kuuluvat vaativa, estynyt ja riippuvainen persoonallisuushäiriö. Nämä persoonallisuushäiriöt aiheuttavat ihmiselle ahdistusta ja masennusoireita, kaventavat elämänpiiriä ja saattavat johtaa alisuoriutumiseen.
Estynyt persoonallisuushäiriö
Estyneestä persoonallisuushäiriöstä kärsivä ihminen on ihmissuhteissaan estoinen. Hän pelkää sosiaalisia tilanteita, koska uskoo muiden olevan häntä kohtaan kriittisiä. Hän kärsii jännittämisestä sekä riittämättömyyden ja epävarmuuden tunteista. Ystäväpiiri on yleensä hyvin suppea tai sitä ei ole lainkaan. Häiriön taustalla saattaa olla lapsuusiän itsetuntovaurioita ja synnynnäisiä luonteenpiirteitä.
Persoonallisuushäiriö on yleensä muuttumaton tila, ainakin ilman hoitoa, mutta iän myötä oireet saattavat lieventyä. Tästä häiriöstä kärsivä saattaa hyötyä psykoterapiasta. Myös ahdistuksen lääkehoidosta voi olla apua.
Riippuvainen persoonallisuushäiriö
Riippuvaisesta persoonallisuushäiriöstä kärsivä ihminen turvautuu voimakkaasti muihin ihmisiin. Hän kokee itsensä avuttomaksi, pelkää tulevansa hylätyksi ja siksi hän mukautuu toisten tahtoon tai jopa alistuu unohtaen omat tarpeensa. Läheisen ihmissuhteen päättyessä hän pyrkiä saamaan nopeasti uuden suhteen. Riippuvainen persoona saattaa takertua myös hoitajaan epäterveellä tavalla.
Häiriöstä kärsivillä on taipumusta riippuvuussairauksiin. He hakeutuvat usein hoitoon ahdistuneisuus- ja masennusoireiden vuoksi. Syytä häiriölle ei tunneta.
Psykoterapia voi auttaa riippuvaista persoonaa. Myös turvalliset ja läheiset ihmissuhteet lieventävät oireita.
Kolmiosaisen juttusarjan ensimmäisessä osassa kerrottiin epäluuloisesta ja eristäytyvästä persoonallisuushäiriöstä. Toisessa osassa kerrottiin epävakaasta persoonallisuushäiriöstä.
