Jalkoja käytetään monipuolisesti lähes kaikessa hoitotyössä. Niillä kävellään, kiivetään, kyykitään ja kontataan. Istutaan pikkulapsille mitoitetuille tuoleille tai autoon ja noustaan taas ylös. Perusohje kaiken jalkaterveyden huoltoon on, että kiputilojen syy kannattaa selvittää mieluiten mahdollisimman varhaisessa vaiheessa.
Työfysioterapeutti Sirpa Bomanin tuntuma on, että kivuliaat jalkaoireet ovat niin hankalia arjen ja työn sujumisen kannalta, että apua haetaan varhain. Näin onkin hyvä tehdä.
– Työfysioterapeutin vastaanotolle kannattaa ilman muuta hakeutua matalalla kynnyksellä. Aihetta selvittelyyn on silloin, jos kipu alkaa pitkittyä, tuntuu päivittäin ja häiritsee normaalia toimimista. Syyn selvittäminen on aivan olennaista.
Jalkaterän kipuihin kannattaa pyytää apua
Ihmiset hakeutuvat fysioterapeutin tai lääkärin vastaanotolle etenkin silloin, jos kipuja on jalkaterän alueella. Jalkaterän ongelmat ovat tyypillisiä nimenomaan työssään paljon seisoville ja käveleville, joilla kuormitus kohdistuu koko ajan jalkoihin.
Osa jalkaterän ongelmista on tilapäisiä ja ratkeaa omatoimisesti esimerkiksi omaa jalkaa paremmin tukevilla ja tehtävään sopivilla jalkineilla. Asiantuntevaa huoltoa vaativia oireita voi sen sijaan liittyä jalkaterän rakenteiden virheasentoihin ja ylikuormitukseen.
Isovarpaan tyven vaivasenluu voi olla kivulias ja muuttaa askellusta epäsuotuisaan suuntaan. Sisäänpäin taipuvat eli ylipronatoivat nilkat ja niihin usein liittyvät matalat jalkaholvit voivat tuottaa kipua paitsi paikallisesti myös esimerkiksi polvissa. Parhaan avun löytämiseksi kivun varsinainen aiheuttaja kannattaa siksi selvittää. Kuormitusta voidaan usein ohjata oikeampaan paikkaan.
Plantaarifaskiitti on jalkapohjan lihasjänteen kiinnityskohdan tulehdustila, jonka taustalta löytyy revähtymiä tai kantaluun ylikuormitusta. Suurimmalla osalla taustalta löytyy myös virheasentoa. Vaivaan voi liittyä varsin ikävää kipua etenkin aamuisin ylös noustessa.
– Plantaarifaskiitista johtuvaa kipua voi helpottaa venyttelemällä jalkapohjaa esimerkiksi golf- tai tennispallon avulla. Vedellä täytetyllä ja pakastetulla vissypullolla voi yhtä aikaa hieroa ja kylmähoitaa kipeää jalkapohjaa. Joskus hyötyä voi olla asentoa korjaavista teippauksista tai yksilöllisistä erikoispohjallisista, joita fysioterapeutit voivat tehdä. Akillesjänteen ja pohkeen lihaksia kannattaa myös venytellä, Sirpa Boman listaa apukeinoja.
Paukkua saa muttei sattua
Nilkoista, polvista ja lonkista ajoittain kuuluvat paukahdukset eivät nykytiedon valossa ole vaarallisia. Ne saattavat johtua jänteen liikkeestä luun pinnalla tai pienten ilmakuplien poksahtamisesta nivelpussin nivelnesteessä. Pistävä tai viiltävä kipu, rahina tai leposärky ovat kuitenkin asioita, joissa kannattaa kääntyä ammattilaisen puoleen. Omaan työterveyshoitaja tai -lääkäriin kannattaa hakeutua, kun vaiva on vielä pieni. Silloin se on helpompi myös korjata.
Monen jalkavaivan taustalta löytyy linjausvirheitä. Nivelen luonnollinen liikerata vääntyy tai kiertyy liikkuessa tavalla, joka kuormittaa ja kuluttaa vääriä kohtia jalan kovissa ja pehmytkudoksissa.
– On todella tärkeää, että aina kun menemme kyykkyyn, pidämme nilkan, polven ja lonkan samassa linjassa. Jos nilkka pettää, väärä linja johtuu polviin ja lonkkiin asti. Joskus taas nilkka pitää, mutta polvet taipuvat sisäänpäin. Tätä esiintyy erityisesti heillä, jotka kantavat liikakiloja, Sirpa Boman kertoo.
Lihaskunto on tärkeä niveliä tukeva tekijä. Sen kehittämiseen ja ylläpitoon kannattaa käyttää aikaa. Pakaralihakseen tarvitaan hyvää pitoa, reisiin ja jalkapohjiin lisää voimaa. Hyvä lihaskunto voi kompensoida iän ja sairauksien aiheuttamia muutoksia nivelissä ja ehkäistä kiputiloja.
Hoitotyössä, kuten monissa muissakin tehtävissä, liikutaan paljon. Liike ei kuitenkaan ole sellaista, joka parantaisi lihaskuntoa. Työfysioterapeutin vastaanotolla voi kartoittaa mahdolliset heikot kohtansa ja opetella ennaltaehkäiseviä tapoja vahvistaa omia Akilleen kantapäitään.
– Todetut kulumamuutoksetkaan eivät tarkoita, että peli olisi menetetty. Käytännön työssäni näen, miten hyvällä lihaskunnolla voi parhaimmillaan saada itsensä kivuttomaksi. Erilaiset taustatekijät vaikuttavat tietysti tähän.
Syväkyykky testaa toiminnallisuuden tason
Hyvä liikelaajuus sallii hoitotyötä tekevälle tarpeelliset kumartumiset, kyykyt ja polvistumiset. Riittävä lihasvoima auttaa nousemaan ylös, nostamaan taakkoja ja säilyttämään tasapainoa.
Monipuolinen mutta yksinkertainen tapa testata liikkuvuutta ja voimaa on syväkyykky, jota joskus sanotaan myös slaavikyykyksi. Syväkyykyssä polvet koukistuvat ja takamus tulee aivan lähelle lattiaa, lonkat ovat auki ja nilkat antavat myöden niin, että kantapää pysyy maassa.
– Tässä nähdään ongelmia jopa jo parikymppisillä. Pohkeet ja akillesjänteet kiristävät tai nilkan liikkuvuus on jostain syystä vähentynyt. Jos omassa työssä tarvitaan liikkuvuutta, tähän asentoon olisi hyvä päästä, Sirpa Boman toteaa.
Esimerkiksi polvillaan oloa voi vähentää menemällä sen sijaan kyykkyyn, joka on ihmisen luonnollinen lepoasento. Jalkojen suurten nivelten liikkuvuus ja lihasvoima säästävät myös selkää, kun voima ja taivutus voidaan hakea sieltä, mistä se luonnollisimmin syntyy.
Kyykystä ylös ponnistaminen omin voimin kertoo myös siitä, että lihaksissa on voimaa. Viidenkymmenen ikävuoden tuolla puolen lihasmassa vähenee noin prosentin vuosivauhtia. Tätä kehitystä voi kuitenkin hidastaa ja ehkäistä käyttämällä ja kuormittamalla lihaksistoa. Keho on käyttötavaraa, johon kulutus jättää jälkiä. Samalla säännöllinen ja oikeanlainen lihaskuntoharjoittelu ja kuormitus pitää koneen mukavassa työkunnossa.
Juttu on julkaistu alun perin SuPer-lehdessä 2/2018.
