Hyvät työkengät ehkäisevät hoitajan jalkavaivoja

Hoitoalalla työskentelevät kärsivät monista jalkavaivoista, jotka olisivat ehkäistävissä oikeilla kenkävalinnoilla, aktiivisella jalkojen omahoidolla ja elämäntapavalinnoilla.

hyvät työkengät

Mitä enemmän jalkaterän alueella on liikettä, sitä virkeämpinä jalat pysyvät. Kuva Ingimage.

Teksti Sonja Kähkönen sonja.kahkonen@superliitto.fi

Jopa 80 prosenttia hoitotyöntekijöistä raportoi kärsivänsä kuivasta ja hilseilevästä jalkojen ihosta. Känsiä, kovettumia ja jalkakramppeja eli suonenvetoa on noin puolella. Paksuuntuneita varpaiden kynsiä on noin 30 prosentilla ja jalan matalaa kaarta joka neljännellä hoitajalla. Paljon on myös kipua polven ja nilkan alueella, paljastaa valtakunnallinen tutkimus, johon kerättiin aineistoa myös SuPerin jäseniltä. Jalkaterveyden ongelmista valtaosa olisi ennaltaehkäistävissä oikeilla kenkävalinnoilla, aktiivisella jalkojen omahoidolla ja elämäntapavalinnoilla, kertoo Turun yliopiston hoitotieteen laitoksella tutkimushanketta vetävä yliopisto-opettaja ja jalkaterapeutti Minna Stolt.

Huomioi kengän pituus, pohja ja kiinnitys

Hyvät työkengät tukevat jalkaterveyttä, mutta miten löytää omalle jalalle sopivat kengät? Sopivien jalkineiden kriteereitä on paljon ja yksi tärkeimmistä on Minna Stoltin mukaan pituus.

Hyvässä kengässä varpailla on tilaa liikkua. Puhutaan käyntivarasta eli pisimmän varpaan ja kengän kärjen välillä pitäisi olla sentin verran tyhjää tilaa.

Toinen tärkeä kriteeri on liukumaton ja riittävän ohut pohja. Tänä päivänä ei suositella enää paksupohjaisia ja jäykkiä kenkiä, sillä ne passivoivat jalkalihaksia. Tutkimus on osoittanut, että mitä enemmän jalkaterän alueella on liikettä, sitä virkeämmät jalat ovat. Esimerkiksi anatomisesti muotoilluissa kengissä jalka jää lepäämään muotoilujen päälle, mikä ei edistä jalkaterveyttä.

– Jalkapohjan pienet lihakset, joita on kolmessa tai neljässä kerroksessa, kaipaavat kävelyn aikana aktivointia. Ohut ja joustava pohja tukee näiden lihasten toimintaa.

Kolmas tärkeä ominaisuus on Stoltin mukaan kengän kiinnitys, joka pitää jalkineen tukevasti jalassa.

– Se voi olla yhtä hyvin nauha-, tarra- tai solkikiinnitys, kunhan se olisi jollain tavalla säädettävissä. Kengän tulee olla jalkaterän ympärillä tukevasti, ettei jalka pääse liikkumaan sisällä, eikä hankaa ihoa tai varpaita tai aiheuta pahimmassa tapauksessa kaatumistapaturmia.

Mainos

Lenkkarit, villasukat tai ehkä paljasjalkakengät?

Hoitotyötä tekevillä näkee paljon crocs-tyyppisiä kenkiä. Nämä alun perin veneilyyn kehitetyt kengät ovat erittäin leveälestiset, minkä seurauksena jalkaterä liikkuu kengässä sekä pituus- että leveyssuunnassa.

– Jalkaterä on epävakaa, minkä seurauksena nilkat voivat nyrjähtää tai kengät tippua jalasta. Kengät myös aiheuttavat virheasentoja varpaissa sekä lihasjännitystä. Lisäksi hartsille herkät henkilöt ovat joskus saaneet allergisia reaktioita kenkien materiaalista, Minna Stolt kertoo.

Jalkaterveyden asiantuntijan mukaan tennarit tai lenkkarit ovat varteenotettava vaihtoehto lähihoitajan työkengiksi, kunhan materiaali hengittää.

– Niidenkin kohdalla on vain muistettava huolehtia riittävästä pituudesta, pohjan taipuisuudesta ja toimivasta kiinnityksestä. Koron tulisi olla mahdollisimman matala, nykysuosituksen mukaan alle kaksi senttimetriä.

Stoltin mukaan villasukkiakin voi käyttää jalkineiden sijasta, jos työtehtävä on sellainen, ettei vaarana ei ole liukastuminen.

– Jos työssä on paljon näyttöpäätetyöskentelyä, villasukat ovat oikein hyvät. Osasto-olosuhteisiin suosittelisin kuitenkin kunnon työkenkiä.

Henkilölle, jolla on terveet jalat ja normaali painoindeksi, voivat sopia työkengiksi jopa niin sanotut paljasjalkakengät, joissa on ohut, vain muutaman millimetrin paksuinen pohja. Stoltin mukaan tällaiset kengät muuttavat askellusta aivan huomaamatta ja niin saakin käydä.

– Askelen pituus lyhenee ja kävely muuttuu pehmeämmäksi, kun maahan ei enää astuta kantapää edellä. Jos kehon painoa on enemmän ja työ on pitkälti paikoillaan seisomista, suosittelen hieman paksumpaa pohjaa, joka tarjoaa lisäiskunvaimennusta oman kehon iskunvaimennusjärjestelmän lisäksi.

Jalat pitävät rasituksesta

– Askelen pituus lyhenee ja kävely muuttuu pehmeämmäksi, kun maahan ei enää astuta kantapää edellä. Jos kehon painoa on enemmän ja työ on pitkälti paikoillaan seisomista, suosittelen hieman paksumpaa pohjaa, joka tarjoaa lisäiskunvaimennusta oman kehon iskunvaimennusjärjestelmän lisäksi.

Vaikka hoitotyössä liikutaan paljon jo työvuoron aikana, kannustaa Stolt kuormittamaan jalkoja monipuolisesti myös vapaa-ajalla. Hyviä lajeja ovat kävely, lenkkeily, pyöräily tai mikä vain jalkoja aktivoiva liikunta.

– On myös muistettava, että työvuoron aikana kuormitus on yksipuolista. Siksi omalla ajalla kannattaakin suunnata asfalttipäällysteisen tien sijaan metsään, jossa alusta on vaihtelevaa.

Jalkoja voi venytellä sekä lepuuttaa nostamalla ne työvuoron jälkeen hetkeksi sydämen tason yläpuolelle. Jalan sisäkaaren alue vetreytyy, kun sen alla pyörittelee tennispalloa.

Jalkoja voi venytellä sekä lepuuttaa nostamalla ne työvuoron jälkeen hetkeksi sydämen tason yläpuolelle. Jalan sisäkaaren alue vetreytyy, kun sen alla pyörittelee tennispalloa.

– Yksi hyvä palautuskeino on kävellä kotona paljain jaloin, mikäli ei kärsi diabeteksesta. Nilkkojen ojennus ja koukistus puolestaan elvyttää jalkaterän pieniä sekä pohkeen alueen lihaksia.

Katso myös: Duodecimin taulukko hyvän työsandaalin kriteereistä

Sinua voisi kiinnostaa myös

Lähihoitaja Minna Hyttinen joutui työpaikkakiusatuksi – vaihtoi elämänsä suuntaa kokonaan

Kuinka paljon lapsi tarvitsee unta? Viisi faktaa lapsen unesta

Ihana, riittävä minä