Suomessa on pitkään tehty vuosittain noin tuhat lihavuusleikkausta, vaikka ylipainoisten määrä on tasaisesti kasvanut. Painoindeksin perusteella suurin osa suomalaisista on ylipainoisia, ja myös vaikean ja sairaalloisen lihavuuden esiintyvyys on lisääntynyt. Esimerkiksi naapurimaassa Ruotsissa lihavuusleikkauksia tehdään moninkertainen määrä, useita tuhansia vuodessa.
– Suomessakin leikkauksia kannattaisi tehdä huomattavasti enemmän, sanoo vatsaelinkirurgian dosentti Timo Heikkinen Terveystalosta.
Viime vuosina lihavuuden lääkehoidon kehitys on nostanut myös leikkaushoidon uudelleen keskusteluun, ja leikkausten määrä on lähtenyt loivaan kasvuun. Heikkisen arvion mukaan viime vuonna Suomessa tehtiin jo 1 600–1 700 lihavuusleikkausta.
Lihavuuden lääkehoitoon on lisäksi tullut useita tabletteina tai pistoksina annosteltavia lääkkeitä, jotka vaikuttavat kylläisyyden tunteeseen suolistohormonien kautta tai hidastavat mahalaukun tyhjenemistä.
– Aiemmin ei ollut tehokkaita konservatiivisia eli ei-kirurgisia hoitomuotoja. Käytännössä kehotettiin vain syömään vähemmän ja liikkumaan enemmän, eikä se ole tehokas tapa hoitaa lihavuutta, Heikkinen toteaa.
Uudet lääkkeet näyttävät lupaavilta. Leikkaushoito ei sovi kaikille, ja lääkkeillä painon pudottaminen onnistuu myös silloin kun ylipainoa on mutta kriteerit leikkaukseen pääsemiseen eivät täyty. Pitkäaikaisvaikutuksista ei kuitenkaan ole vielä riittävästi tietoa.
– Lääkitys voi kuulostaa houkuttelevalta vaihtoehdolta, mutta tarkoittaako se käytännössä loppuelämän lääkitystä? Nykykäsityksen mukaan paino nousee takaisin lääkityksen lopettamisen jälkeen, Heikkinen huomauttaa.
Suurin osa leikkauksista tehdään naisille
Tilastollisesti miehet ovat ylipainoisia useammin kuin naiset, mutta naisilla ylipaino on useammin merkittävämpää eli painoindeksi ylittää 30:n rajan. Lihavuusleikkauksista 60–70 prosenttia tehdään naisille.
Leikkaukseen pääsemiseksi noudatetaan kansainvälisiä kriteerejä, jotka perustuvat painoindeksiin ja mahdollisiin lihavuuden liitännäissairauksiin. Suomessa lihavuusleikkauksia tehdään täysi-ikäisille. Tänä vuonna on tehty ensimmäiset leikkaukset nuorille. Yläikäraja on 65 vuotta. Heikkisen mukaan leikkauksia voisi tehdä vanhemmillekin.
– Yli 65-vuotiaaiden kohdalla pitää tarkemmin miettiä kokonaisuutta, mutta esimerkiksi jos tekonivelleikkaukseen ei pääse ylipainon vuoksi, voisi olla perusteltua tehdä ensin lihavuusleikkaus ja sen jälkeen tekonivelleikkaus. Ne yhdessä parantavat terveyttä, elämänlaatua ja toimintakykyä merkittävästi.
Kaksi vaihtoehtoa
Yleisin Suomessa tehtävä lihavuusleikkaus on mahalaukun ohitusleikkaus. Siinä mahalaukku katkaistaan ja yhdistetään ohutsuoleen. Näin ruoka kulkee ohutsuoleen sen sijaan että se kulkisi ensin mahalaukun kautta. Toinen vaihtoehto on mahalaukun kavennusleikkaus, jossa osa mahalaukusta poistetaan ja jäljelle jää vain kapea putkimainen osa.
Molempien leikkausten tavoitteena on vähentää ruokahalua ja syötävän ruoan määrää.
– Leikkaus vaikuttaa sekä hormonaalisesti että mekaanisesti. Mahalaukku täyttyy nopeammin ja kylläisyyden tunne tulee nopeasti.
Leikkaustapa valitaan potilaskohtaisesti muun muassa painoindeksin ja iän perusteella.
– Mitä korkeampi painoindeksi on, sitä todennäköisemmin päädytään ohitusleikkaukseen. Se on lähtökohtaisesti hieman tehokkaampi erityisesti diabeteksen hoidossa, mutta ero kavennusleikkaukseen ei ole suuri, Heikkinen arvioi.
Nuorelle potilaalle, erityisesti jos hänellä on toiveita raskaudesta, kavennusleikkaus voi olla suositellumpi vaihtoehto.
Molempiin leikkausmuotoihin liittyy riskejä. Ohitusleikkaus voi heikentää ravintoaineiden, erityisesti raudan, imeytymistä. Kavennusleikkaus voi puolestaan pahentaa refluksioireita.
Korkea painoindeksi lisää leikkauksen riskejä, joten ennen toimenpidettä potilaan on tyypillisesti pudotettava painoa noin 5–8 prosenttia. Tämä tapahtuu yleensä ravitsemusterapeutin ohjauksessa vähäenergisen dieetin avulla.
Elämä uusiksi
Lihavuusleikkauksesta toipuu työkuntoiseksi noin 2–3 viikossa. Myös muutokset terveyteen ovat nopeita.
– Iso osa liitännäissairauksista paranee leikkauksella. Noin 70–80 prosenttia potilaista pääsee verenpainetaudista kokonaan eroon. Diabetesta sairastavien toipuminen riippuu haiman kunnosta. Osa voi tarvita insuliinia vielä jonkin aikaa leikkauksen jälkeen, mutta enemmistö pääsee eroon lääkityksestä jo leikkauspöydällä.
Sitoutuminen elämäntapa- ja ruokavaliomuutoksiin on sen sijaan elinikäistä. Lihavuusleikkauksen jälkeen ruokaa on opeteltava pureskelemaan huolellisesti ja syömään riittävän hitaasti. Ateriarytmi on pidettävä säännöllisenä ja riittävän tiheänä.
Leikkauksen jälkeen ei kykene enää syömään suuria määriä kiinteää ruokaa kerrallaan. Suoliston bakteerikanta muuttuu niin, että mieli alkaa tehdä kevyempää ruokaa, sillä nopeita hiilihydraatteja sisältävät ruoat aiheuttavat huonoa oloa.
– Leikkaus pakottaa syömään tietyllä tavalla. Nälän tunne ja halu syödä heikkenee.
Lihavuusleikkauksen jälkeen paino putoaa noin vuoden aikana keskimäärin 40 kiloa. Kun painonpudotus tasaantuu, leikkauksen vaikutus painonhallintaan vähenee.
– Tasaantumisvaiheessa on kiinnitettävä huomioita uusiin tottumuksiin, ettei ala elää huolimattomasti tai käyttää paljon alkoholia.
Onneen ei ole oikotietä
Lihavuusleikkaus vaatii vahvaa sitoutumista elämäntapamuutoksiin. Timo Heikkinen on urallaan tehnyt yli tuhat lihavuusleikkausta ja hän tietää, että leikkaukseen hakeutuvalla on motivaatio kohdallaan. Se on viimesijainen keino, kun kaikki muu painon pudottamiseksi on jo kokeiltu.
– Laihduttaessa ihminen joutuu kamppailemaan omaa aivo- ja hormonitoimintaansa, perimäänsä ja bakteeriflooransa vastaan. Vain pieni osa pystyy tekemään tarvittavan elämänmuutoksen ilman lääkkeitä tai leikkausta.
Heikkinen kuvailee lihavuusleikkauspotilaita laihduttamisen ammattilaisiksi.
– Useimmat ovat laihduttaneet koko ikänsä ja nähneet, että mikään keino ei auta. Iso osa on kokeillut myös laihdutuslääkkeitä ja kenties saanut painoa pudotettua 10 tai 20 kiloa mutta ei riittävästi.
Vaikka leikkaus on pitkän harkinnan tulos, se voi olla henkisesti raskas kokemus. Ennen leikkausta selvitetään, onko potilaalla mielenterveysongelmia, jotka voisivat vaikuttaa potilaan kykyyn sitoutua leikkauksen jälkeiseen hoitoon tai elämäntapamuutoksiin.
– Mielenterveyden häiriö on harvoin este lihavuusleikkaukselle. Leikkauksen katsotaan usein pikemminkin päinvastoin vaikuttavan myönteisesti henkiseen tilaan.
Lihavuusleikkaus voi olla henkisesti raskas kokemus.
Odotukset leikkauksen tuomasta elämänmuutoksesta ja kehonkuvan muuttumisesta voivat olla kovin suuret, ja toipumiseen saattaa tarvita psyykkistä tukea.
– Lihavuusleikkaus on aineenvaihduntakirurgiaa. Se parantaa verenpainetautia, kakkostyypin diabetesta ja muita liitännäissairauksia, mikä pidentää elinajan odotetta jopa kymmenellä vuodella. Elämänlaatu paranee, mutta se ei yksistään tee ihmisestä onnellista.
Kehonkuvan epätoivotut muutokset näkyvät esimerkiksi iholla, joka ei aina palaudu täysin ennalleen vaan venynyt iho voi jäädä poimuiksi eri puolille kehoa. Korjausleikkaukset ovat mahdollisia, kun tavoitepainoon on päästy pysyvästi.
Vaikka leikkaus ei ole oikotie onneen, se voi olla uuden alun alku. Kun liitännäissairaudet helpottavat ja toimintakyky paranee, moni potilas saa takaisin arjessa jaksamisen ja liikkumisen ilon.
– Leikkaus ei yksin ratkaise kaikkea, mutta se antaa potilaalle mahdollisuuden – ja usein myös voimia – tehdä tarvittavat muutokset, Timo Heikkinen sanoo.
Miksi lihavuusleikkauksia tehdään Suomessa yhä niin vähän?
Lihavuus aiheuttaa yhteiskunnalle merkittäviä kustannuksia sairauspoissaoloina, työkyvyttömyytenä ja terveydenhuollon menoina. Eri selvitykset arvioivat kustannukset hieman eri tavoin. Kesällä 2024 julkaistussa tutkimuksessa hoitamattoman lihavuuden kokonaiskustannuksiksi arvioitiin yli 2,5 miljardia euroa vuodessa.
– Lihavuusleikkaus on yksi vaikuttavimmista kirurgisista toimenpiteistä. Se kohdistuu suoraan lihavuuden juurisyihin ja vähentää monien kalliiden liitännäissairauksien riskiä, Terveystalon lihavuuskirurgi Timo Heikkinen sanoo.
Yhden lihavuusleikkauksen hinta vaihtelee muutamasta tuhannesta noin 11 000 euroon. Laihdutuslääkkeisiin verrattuna leikkaus maksaa itsensä takaisin usein jo muutamassa vuodessa.
– Leikkaus on edelleen ainoa hoitomuoto, joka tarjoaa pitkäaikaisen ratkaisun vaikeaan lihavuuteen, Heikkinen muistuttaa.
Toimenpide kestää yleensä noin tunnin ja tehdään tähystämällä. Potilas kotiutuu usein jo seuraavana päivänä, ja toimintakyky palautuu nopeasti. Myös painonlaskun vaikutukset näkyvät pitkällä aikavälillä muun muassa parempana verensokerin ja verenpaineen hallintana.
Silti leikkausten määrä ei ole Suomessa kasvanut samaa tahtia kuin esimerkiksi Ruotsissa tai Norjassa. Miksi?
Onko taustalla edelleen ajatus siitä, että lihavuus on itse aiheutettu ongelma vai luotetaanko konservatiivisiin hoitomuotoihin, kuten elämäntapamuutoksiin, liikaa?
– Ehkä leikkaukseen pääsy on tehty liian vaikeaksi. Se nähdään yhä hoitona, joka soveltuu vain harvoille, Heikkinen pohtii.
Lääkkeiden käyttö lihavuusleikkauksen jälkeen
Lihavuusleikkaus muuttaa kehon koostumusta ja voi vaikuttaa siihen, miten lääkkeet imeytyvät ja vaikuttavat elimistöön. Muutoksia on vaikea ennakoida, joten säännöllisen lääkityksen vaikutuksia on seurattava ja tarvittaessa on tehtävä muutoksia jopa muutaman vuoden ajan leikkauksen jälkeen.
Laihtumisen myötä monen pitkäaikaissairauden hoitotasapaino paranee ja lääkitystä voidaan vähentää tai lopettaa se kokonaan.
Mahalaukun ohitus- ja kavennusleikkaukset nopeuttavat paitsi ravinnon myös lääkkeiden siirtymistä ohutsuoleen, mikä vaikuttaa niiden imeytymiseen. Esimerkiksi suun kautta otettavat ehkäisytabletit voivat leikkauksen jälkeen olla epäluotettavia.
Tulehduskipulääkkeitä ei leikkauksen jälkeen tulisi mielellään käyttää lainkaan.
Lue myös: Terveydenhuolto on lihavalle paha paikka – kehorauha haluaa hälventää häpeää
Ylipaino on suomalaislasten paisuva terveysongelma
Onnellisuushormoni syntyy suolistossa: Lihavuus ja stressi ovat saman ongelman eri puolia
