Terveydenhuolto on lihavalle paha paikka – kehorauha haluaa hälventää häpeää

Laihduta! – siinä resepti, jota lihaville tarjotaan vaivaan kuin vaivaan kouluterveydenhuollosta lähtien. Lihavuuden uusi hoitosuositus painottaa ohjaamista syyllistämisen sijaan.

lihavuus hoitotyö

Asiakkaasta ei koskaan kannata olettaa mitään ulkonäön perusteella, muistuttaa asiantuntija. Kuva: Salla Pyykölä

Teksti Antti Vanas

Myötätunto on inhimillistä, mutta niin on ennakkoluuloihin perustuva paheksuntakin.

Sairaalaosastolle saman kesäsesongin aikana kolmatta kertaa ilmaantuva alkoholisti koettelee hoitajan empatiakykyä: Eikö tuo tyyppi tajua tuhoavansa itseään ja tuhlaavansa siinä sivussa sairaalan kallisarvoisia voimavaroja?

Naapuriosastolla ollaan tunnekirjon toisessa päässä: nuori äiti on siellä saamassa sytostaattihoitoa. Vuoteen vierellä pieni tyttö esittelee vakavasti sairaalle äidilleen uutta pehmolelua.

Hoitajan sydäntä polttelee myötätunto ja halu auttaa.

Lihavuustutkija Hannele Harjusen mukaan terveydenhuollon suhtautuminen lihaviin ihmisiin muistuttaa kuvitteellisista esimerkkitapauksista ensimmäistä: Söisi vähemmän, niin laihtuisi ja paranisi. Itsestähän se vain on kiinni!

– Juuri terveydenhuolto on lihavalle usein se pahin paikka. Jokaiseen terveysongelmaan flunssasta korvasärkyyn tulee sama ohje: laihduta. Se loukkaa, ja lihavat ihmiset joutuvat sietämään sitä kouluterveydenhuollosta lähtien, Jyväskylän yliopistossa yliopistonlehtorina työskentelevä Harjunen sanoo.

Lihavien ajatellaan aiheuttaneen itse omat ongelmansa aina heihin kohdistuvaa syrjintää myöten. Syytetään elämäntapaa, hillittömyyttä, kontrollin puutetta.

– Liian usein unohdetaan sellaiset lihavuuteen merkittävästi vaikuttavat tekijät kuin masentuneisuus, stressi, huono taloudellinen tilanne tai ruuan valmistamiseen ja kuntoiluun vaadittavan ajan ja voimavarojen puute.

Harjusen ohje terveydenhuollon ammattilaiselle on: Älä koskaan oleta asiakkaasta mitään pelkän ulkonäön perusteella.

– Lihavuus on voinut olla osa asiakkaan elämää jo pitkään, ehkä aina – tai se on voinut kehittyä lähiaikoina työttömyyden tai jonkun muun vastoinkäymisten seurauksena.

Terveydenhuollon ammattilaisen pitäisi selvittää sekin, mikä rooli lihavuudella on asiakkaan elämässä: kärsiikö hän siitä, ja kaipaako hän siihen apua.

– Lihavuuden torjuntakeinot kannattaa ottaa puheeksi vasta sitten kun on selvitetty tarkkaan, miten asiakas itse omaan lihavuuteensa suhtautuu.

Pelkkään lihavuuteen keskittymisellä voi olla vakavia hoitoon liittyviä seurauksia. Todellinen sairaus saattaa jäädä huomaamatta, kun lääkärin huomio jämähtää lihavuuteen. Jatkuvat huonot kokemukset voivat myös tehdä lääkäriin lähtemisestä niin vastenmielistä, että käynnit jäävät tekemättä.

– Saman ongelman toinen puoli on, että kun tietyt sairaudet, kuten diabetes ja sydänsairaudet, yhdistetään automaattisesti lihavuuteen, ne saattavat jäädä hoikkien ihmisten kohdalla huomaamatta, Harjunen huomauttaa.

Onko lihavuus yhteiskunnan vai yksilön ongelma?

Lihavuuskeskustelun pahin vaihe ajoittuu Harjusen mukaan 2000-luvun ensimmäiselle vuosikymmenelle. Puhe lihavuusepidemiasta yleistyi, ja se vaikuttaa asenteisiin yhä.

– Lihavuutta ja lihavia ihmisiä syytettiin kaikesta mahdollisesta ja mahdottomasta, kuten ilmastonmuutoksesta ja öljyn hinnan noususta. Vielä nykyäänkin lihavuus nähdään suurena ongelmana ja uhkana, mutta keskustelu on paljon monipuolisempaa ja puhetapa vähemmän tuomitseva kuin yli kymmenen vuotta sitten.

Monet tunnetut lihavuustutkijat ovat viime aikoina alkaneet puhua lihavuudesta pikemminkin yhteiskunnallisena kuin yksilön ongelmana. Myös lihavuuden uusi hoitosuositus painottaa syyllistämisen välttämistä.

– On iso askel eteenpäin, että ratkaisuja on alettu etsiä lääketieteen lisäksi myös yhteiskunnallisen vaikuttamisen puolelta, Harjunen sanoo.

Lihavuuslääkärinä tunnettu professori ja sisätautien erikoislääkäri Pertti Mustajoki kertoo Helsingin Sanomien syyskuisessa artikkelissa kannattavansa sokeristen tuotteiden verotuksen kiristämistä. Muutama vuosi sitten sitä ehdittiin jo kokeillakin, mutta makeisten ja jäätelön valmisteveroa oli helppo kiertää. Mustajoen mielestä alkuaankin liian pieni veronkorotus kaatui vuonna 2017 elintarviketeollisuuden voimakkaaseen lobbaukseen.

Maailmalta löytyy riittämiin esimerkkejä verosääntelyn tehosta. Kun Unkari nosti verotuksella epäterveellisiä määriä suolaa tai sokeria sisältävien elintarvikkeiden hintoja 29 prosenttia, kyseisten tuotteiden kulutuksesta katosi 27 prosenttia.

Viime vuosina lihavuuskeskusteluun vahvasti mukaan tulleella kehopositiivisuudella pyritään Harjusen mukaan siihen, ettei ihmisten tarvitsisi jatkuvasti hävetä itseään lihavuuden takia.

– Kehopositiivisuuden ja kehorauhan ydinajatuksena on, että häpeää ja leimaamista vähentämällä ihmiset saadaan toimimaan paremmin omaksi parhaakseen, esimerkiksi liikkumaan, Harjunen määrittelee.

Lihavien ihmisten liikuntakokemuksia tutkiessaan hän huomasi, että lihavat ovat urheilupaikoillakin huomauttelun ja naureskelun kohteena.

– Häpeä, syyllisyys ja nolous seuraavat lihavaa ihmistä kaikkialle, samoin tunne siitä, että häpeän kanssa jää aina yksin. Kehopositiivisuus nosti lihavien ihmisten omat kokemukset keskustelun keskelle. Tämä on vaikuttanut paljon vaikenemaan tottuneiden nuorten ja vanhempienkin naisten elämään.

Lihavauusleikkaukset eivät ratkaise ongelmaa

Lihavuuden ikävät seuraukset ovat näihin päiviin saakka kasautuneet naisille. Lihavia naisia on syrjitty työpaikoilla: he ovat saaneet muita huonompaa palkkaa ja urakehitys on ollut heikompaa. Harjusen mukaan lihavilla miehillä ei ole tutkimuksissa havaittu mitään vastaavaa.

– Näin oli aikaisemmin. Nykyään vartalonkulttuuri on muuttunut miehilläkin. Nuoret miessukupolvet kipristelevät luultavasti lähestulkoon samanlaisten ulkonäköpaineiden alla kuin naisetkin.

Myös nuorten miesten syömishäiriöt ovat lisääntyneet, samoin liikunnan pimeät puolet, kuten steroidien väärinkäyttö.

– Miesten ongelmat ovat jääneet viime aikoihin asti pimentoon, sillä alan tutkimukset ovat kohdistunet lähinnä vain naisiin.

Lihavuusleikkaukset ovat lisääntyneet 2000-luvulla roimasti. Harjusen mukaan niitä myös markkinoidaan nykyään paljon pontevammin kuin ennen.

– Lihavuusleikkausten yleistyminen johtuu ainakin osittain siitä, että leikkausbisneksessä on nykyään mukana paljon yksityisiä terveysfirmoja. Esimerkiksi työterveyshuollon yksityiset terveysalan yhtiöt suosittelevat usein lihavuusleikkauksia potilailleen.

Harjunen ei pidä leikkaushoitoa kestävänä ratkaisuna lihavuuteen.

– Leikkaus ei auta kaikkia. Ruokavalio muuttuu lopuksi ikää, ja monet lihovat uudelleen. Leikkauksen haitoista tiedetään toistaiseksi aika vähän. Jälkiseuraukset saattavat olla ikäviä, ja lihavuusleikkaukseen voi myös kuolla.

Sinua voisi kiinnostaa myös

Toispuoleisen alaselkäkivun syy saattaa olla SI-nivelen häiriö

Uusi suositus: Yli 50-vuotiailla tulisi olla mahdollisuus vähentää yötyötä

Vaimea tulehdus on elimistön varoitusmerkki, joka on syytä ottaa vakavasti