Kehitysvammaiselle ihmiselle suun kautta syöminen ei aina ole mahdollista, turvallista tai riittävää. Ravinnonsaantia voidaan tarvittaessa tehostaa letkuravitsemuksella. Suun kautta voidaan edelleen syödä pieniä määriä mieluisia, helposti syötäviä ruokia vireystilan salliessa.
– Letkuravinto annetaan vasta omatoimisen ruokailun jälkeen, ettei vatsa ole jo valmiiksi täynnä, ravitsemusterapeutti Hanna-Mari Sonninen kertoo.
Suun motoriikan ja nielemistaidon ylläpitämiseksi pienilläkin ruokamäärillä on merkitystä.
– Syödessä erittyy sylkeä, mikä kosteuttaa suuta ja pitää sen paremmassa kunnossa. Toki suun kautta syöminen antaa myös aistikokemuksia ja sitä kautta mahdollistuu ruoasta nauttiminen. Ravitsemuksellisesti hyvin pienillä ruokamäärillä ei välttämättä ole merkitystä.
Jos sylkeä ei erity riittävästi, täytyy suuta kostuttaa muilla keinoilla.
– Hampaat tulee pestä vaikka suun kautta ei syötäisikään, Hanna-Mari Sonninen muistuttaa.
Jos ruokaa menee jatkuvasti syödessä henkeen, se voi kehittyä aspiraatiopneumoniaksi eli keuhkokuumeeksi tai -tulehdukseksi. Letkuravitsemus on silloin ainoa tapa turvata käyttäjän terveys ja ravitsemustila.
Ravitsemusterapeutti suunnittelee letkuravitsemuksen ateriarytmin yksiköllisesti arkirytmin, valmisteen määrän ja annostelunopeuden mukaan. Rytmi on mahdollista suunnitella niin, että se on sama kuin asumisyksikön muilla asukkailla. Yöaikaan letkuravitsemuksessa tulisi pitää noin kahdeksan tunnin tauko, jotta ruoansulatuskanava saa levätä.
Mikä ihmeen ravintoletku?
Letkuravitsemuksella turvataan ravinnonsaanti silloin kun suun kautta syöminen ei riitä. Ravintovalmiste kulkee vatsaan ohutta syöttöletkua pitkin joko nenän tai vatsanpeitteiden läpi tehdyn pienen reiän kautta.
Lyhytkestoisessa letkuravitsemuksessa käytetään nenän kautta mahalaukkuun vietyä syöttöletkua (nenämahaletku).
Pitkäkestoisessa letkuravitsemuksessa syöttöletku viedään leikkauksella vatsanpeitteiden läpi mahalaukkuun (perkutaaninen endoskooppinen gastronomia eli PEG) tai mahasuolikanavaan (jejusnostooma).
Ravintoletkun käyttö on perusteltua, jos se ylläpitää tai parantaa paitsi käyttäjän ravitsemustilaa myös elämänlaatua ja toimintakykyä.
Lue myös: Ruoka on enemmän kuin ravintoa – näin tuet kehitysvammaisen syömistä
