Miksi sama ruoka lihottaa yhtä muttei toista? – Kaikille parasta ruokavaliota ei ole

Viralliset ravitsemussuositukset ja tiuhaan vaihtuvat muotidieetit ovat eri mieltä monesta asiasta mutta samaa ainakin yhdestä: molemmat väittävät tietävänsä kaikille ihmisille parhaan tavan syödä. Ja juuri siinä ne ovat väärässä, väittää tutkija Essi Havula.

Yhtä oikeaa ja kaikille sopivaa ravintosuositusta ei ole. Kuva: Salla Pyykölä

Teksti Antti Vanas

Yksilölliset hoidot täsmälääkkeineen yleistyvät, ja älykello antaa tietoa sopivasta päivittäisen liikunnan ja levon määrästä. Miksi ravitsemustieto ei ole yksilöllistynyt?

–  Kyse on tiedon puutteesta. Ei yksikertaisesti tiedetä tarpeeksi esimerkiksi siitä, miksi joku lihoo syödessään tiettyä ruokavaliota ja joku toinen ei, vastaa tutkijatohtori Essi Havula Helsingin yliopistosta.

Havula oli mukana kansainvälisessä tutkimuksessa, jossa osoitettiin, että pienet geneettiset erot voivat vaikuttaa siihen, miten hyvin elimistö pystyy käyttämään energiaa eri ravintoaineista.

Nature Communications -tiedelehdessä julkaistun tutkimuksen kohteena olivat perimältään erilaiset banaanikärpäslinjat. Kärpäsille syötettiin kuutta eri ravintoa, joissa oli joko korkea proteiini-, sokeri-, tärkkelys-, kookosöljy- tai silavapitoisuus.

–  Banaanikärpästen geenit ja etenkin perusaineenvaihdunnan reitit ovat hyvin samankaltaisia kuin ihmisillä. Siksi niiden avulla voidaan mallintaa kustannustehokkaasti ihmisten sairauksiin johtavia syitä, Havula selittää.

 

Geenit ja ravinto

Matka on vielä pitkä, mutta Havulan mukaan tien päässä häämöttää nutrigenomiikka, geenitietoon perustuva yksilöllinen ravitsemussuunnittelu.

Suurissa ihmispopulaatioissa perimän ja ravinnon suhde on tutkijoille tuttu asia. Tiedetään esimerkiksi, että länsimainen ruokavalio lihottaa toisenlaiseen ravintoon geneettisesti sopeutuneita Australian aboriginaaleja selvästi enemmän kuin Euroopasta lähtöisin olevaa väestöä.

Vielä ei tiedetä, miksi joku lihoo
syödessään tiettyä ruokavaliota ja toinen ei.

–  Kun aletaan tutkia yksityiskohtaisemmin, kuinka paljon ja minkä tyyppisiä sokereita, rasvoja tai proteiineja ravinnon pitäisi tai ei pitäisi sisältää, niin asia menee hirveän paljon monimutkaisemmaksi. Esimerkiksi erilaisia rasvoja on olemassa valtava määrä, vaikka yleensä puhutaan vain pehmeistä ja kovista rasvoista, Havula selittää.

Vieläkin monimutkaisemmaksi kuviot muuttuvat, kun aletaan selvittää, miten näistä aineista syntyvät aineenvaihduntatuotteet käsitellään soluissa ja miten geenit yhdessä ja erikseen asiaan vaikuttavat.

–  Näistä asioista tiedetään toistaiseksi niin vähän, että vain yleiset ja samalla epätarkat suositukset ovat mahdollisia.

 

Suositusten takana vanhentunutta tietoa

Kuinka pielessä viralliset ravintosuositukset sitten voivat olla, kun niitä verrataan itse kunkin kohdalla oikeasti parhaaseen ruokavalioon?

Havulan mukaan heitot voivat olla suuriakin. Yksi syy tähän on se, että suositukset ovat pysyneet samoina vuosikymmenestä toiseen.

–  Suosituksista pidetään sitkeästi kiinni, vaikka ne perustuisivat kauan sitten tehtyihin tutkimuksiin tai pelkkiin piintyneisiin uskomuksiin. Suunnan muuttaminen on vaikeaa, kun tiettyä ruokaympyrää on toitotettu useamman sukupolven ajan ainoana oikeana.

Suositusten muuttamiseen ei Havulan mielestä ole akuuttia tarvetta, kunhan niihin ei luoteta sokeasti. Yksilöllisiä nutrigenomisia palveluja odotellessa kannattaa kuunnella oman kehon viestejä siitä, mikä sille on sille hyvästä ja mikä ei.

– Ihminen huomaa kyllä pian syötyään, jos ruoasta jää etova tai vähemmän energinen olo. Tunne voi kertoa siitä, että elimistö ei kykene hyödyntämään aterian jonkin osan sisältämää energiaa.

Moni yrittää turhautumiseen saakka laihduttaa tietyllä dieetillä. Se, ettei paino ota pudotakseen, voi Havulan mukaan olla kehon oma tapa sanoa, että on aika kokeilla jotakin muuta.

Geenien, ravinnon ja hyvinvoinnin kolmiyhteys on sinänsä tuttu asia. Tietystä geenimutaatiosta johtuva proteiinin toimimattomuus voi johtaa esimerkiksi vastasyntynen laktoosi-intoleranssiin.

–  Perinnöllinen sairaus voi estää laktoosia pilkkovan entsyymin muodostumisen kokonaan syntymästä lähtien. Vastasyntyneelle sairaus saattaa pahimmillaan olla kohtalokas, sillä äidinmaidon sisältämä laktoosi voi aiheuttaa vauvalle vakavan ripulin, Havula sanoo.

Nutrigenomiikassa ei kuitenkaan ole kyse siitä, että geenimutaation tuloksena jokin entsyymi puuttuisi kokonaan, vaan hienosyisistä eroista aineenvaihdunnan reittien toimivuudessa.

–  Nämä pienet erot eivät johda sairastumiseen heti jonkin ravintoaineen syömisen jälkeen, vaan vaikutus kehkeytyy vähitellen ja terveysongelmat alkavat ilmetä vasta pitemmän ajan kuluttua.

 

Tarkka ravitsemustieto motivoi laihduttamaan

Milloin nutrigenomiikka alkaa tuottaa käytännön palveluja, ja millaisia nuo palvelut voisivat olla?

Perimän tuntemukseen perustuva yksilöllinen lääketiede on kehittynyt nykyiselleen parin vuosikymmenen aikana, ja kehitys jatkuu vauhdilla. Tällä perusteella Havula arvioi, että nutrigenomiikan sovellukset voisivat olla hyötykäytössä 10–20 vuoden kuluessa.

– USA:ssa toimii jo startup-firmoja, jotka väittävät löytävänsä asiakkaalle sopivimman ruokavalion verikokeen perusteella. Toiminta ei kuitenkaan voi perustua geneettiseen analyysiin, sillä siihen tarvittavaa tietoa ei ole vielä olemassa. Kysyntää yksilölliselle ravitsemustiedolle näyttäisi kuitenkin riittävän.

Paljon siis tarvitaan vielä perustutkimusta ennen kuin mahdollisimman terveellinen yksilöllinen ruokalista voidaan tulostaa asiakkaalle geeniedon perusteella.

Kaikkea ei Havulan mukaan kuitenkaan tarvitse tietää ennen ensimmäisten käytännön sovellusten ilmaantumista. Palvelut voivat kehittyä pienin askelin sitä mukaan kun geenien vaikutuksia esimerkiksi lihavuuteen opitaan tuntemaan.

– Ensimmäisenä nutrigenomisia palveluja tarjotaan luultavasti niille, joilla on varaa niistä maksaa. Julkiseen terveydenhuoltoon ne tulevat varmaankin hitaammin. Esimerkiksi hitaasti etenevän perinnöllisen lihomisen estämistä tuskin tullaan priorisoimaan yhtä korkealle kuin vaikkapa rintasyöpägeenin seulontoja, Havula arvelee.

Hän ei pidä uumoilemaansa järjestystä suotavana, sillä lihavuuden seurausten hoito maksaa yhteiskunnalle valtavasti.

–  Tarkka tieto lihomisen syistä ja vältettävistä ravintoaineista motivoisi taatusti laihduttamaan aivan eri tavalla kuin nykyiset vältä kaikkea -ohjeet.

Sydän- ja verisuonitautien yhteys rasvaan tunnetaan hyvin: rasvaa voi olla liikaa tai perinnöllinen taipumus saa sen kertymään vääriin paikkoihin. Tähän vaikuttavia geenejäkin jo tunnetaan, ja alan tutkimus etenee rivakasti. Myös syövän hoidossa tulee Havulan mukaan tapahtumaan lähiaikoina paljon.

–  Ei ole kovin kauan siitä, kun solujen aineenvaihdunnan muutosten merkitys syövän etenemiselle tunnistettiin. Täsmälääkkeitä on jo tulossa, ja ruokavaliollakin voi jatkossa olla syövän hoidossa oma roolinsa.

Suomen vanhin ihminen Astrid Qvist täytti maaliskuussa 110 vuotta. Hesarin jutun mukaan Qvist itse arvelee pitkän ikänsä salaisuuden piilevän siinä sitä, että hän sai jo lapsena syödäkseen yllin kyllin voita ja lihaa.

Ei ehkä aivan ravintosuositusten mukaista, mutta Havulan mukaan silti täysin mahdollista.

– Ruokavalio on ehkä tärkein pitkää ja tervettä elämää edistävistä tekijöistä – mutta millainen ruokavalio, se riippuu yksilöstä.

 

Sinua voisi kiinnostaa myös

Värit auttavat ennakoimaan ruoan makua ja laatua: Näitä ravintoaineita eriväriset marjat, vihannekset ja kasvikset sisältävät

Nirsoilun ja syömisen vaikeuksien taustalla voi piillä arfid, melko tuntematon syömishäiriö

Autismikirjo voi altistaa syömishäiriöille − Valikoiva syöminen saattaa johtaa puutostiloihin