Otat yhden, sitten pari lisää – ja pian sipsipussi on tyhjä. Miksi hernesopan lusikoimisen voi lopettaa, mutta perunalastuja ja karkkeja käsi hamuaa, vaikka vatsa oikeastaan olisi täynnä?
Todennäköinen, uskottava selitys sipsien ja karkkien koukuttavuudelle on se, että luonnossa ei esiinny mitään niiden kaltaista, sanoo lääkäri ja tutkijatohtori Jani Kajanoja Turun yliopistosta.
– Hiilihydraatteja, rasvaa ja suolaa on sipseissä, karkeissa ja muissa vastaavissa herkuissa niin paljon ja niin hyvin imeytyvässä muodossa, että mitään vastaavaa ei luonnosta löydy. Nämä ominaisuudet huijaavat kehon ajattelemaan, että tätä kannattaa syödä paljon, Kajanoja selittää.
Huijauksen juuret ovat kaukana ihmiskunnan kaloriköyhässä menneisyydessä. Kaiken takana on geeneihin ohjelmoitu selviytymismekanismi, joka sanoo: syö kun saat, ja syö niin paljon kuin pystyt. Ja nykyään kaikkea on tarjolla paljon.
– Evoluutiossa kehittyneet taipumukset muuttuvat hyvin hitaasti. Ruokaympäristö taas muuttunut viimeisen vuosisadan aikana valtavasti, Kajanoja sanoo.
Prosessoidut, energiatiheät ruuat ja juomat voivat tuottaa mielihyvää tavalla, joka muistuttaa päihteiden vaikutuksia. Ne myös aiheuttavat riippuvuuden kaltaisia oireita sekä eläimillä että ihmisillä, kertoo Turun yliopiston FinnBrain-tutkimus.
Tutkimuksessa kartoitettiin ruokariippuvuusoireita 377 suomalaiselta aikuiselta. Lisäksi tutkittiin ruokariippuvuusoireiden yhteyttä masennus- ja ahdistuneisuusoireisiin sekä painoindeksiin. Psykiatriaan erikoistuva lääkäri Jani Kajanoja on yksi tutkimuksen tekijöistä.
Nautinnollinen kokemus vai koukuttava kemia?
Ruokariippuvuus on kiistanalainen käsite. Toisin kuin esimerkiksi peliriippuvuudella, sillä ei ole vielä ole kansainvälisen terveysjärjestön WHO:n virallista tautiluokitusta.
Toiminnalliset riippuvuudet, jollainen ruokariippuvuuskin on, ovat Kajanojan mukaan uusi tutkimuskenttä. Niistä alettiin puhua vasta 2000-luvun alussa.
– Uhkapeliriippuvuutta on tutkittu toiminallisista riippuvuuksista eniten. Tutkimusten tulos on, että päihteiden lisäksi tietyt mielihyvää tuottavat kokemukset voivat aiheuttaa riippuvuutta.
Ruokariippuvuuden kohdalla epäselvyyttä lisää se, että ruoka asettuu kiusallisesti päihderiippuvuuden ja kokemuksellisten riippuvuuksien väliin. Siinä on toiminallisuden lisäksi mukana myös aineellinen, kemiallinen tekijä.
– Tupakasta aikoinaan keskusteltiin, että onko se riippuvuutta aiheuttavaa vai ei. Keskustelun tuloksena riippuvuudelle laadittiin kriteerit. Tutkimukset ovat sittemmin osoittaneet, että kaikki samat kriteerit sopivat korkeanergisiin, ultraprosessoituihin ruokiin ja niiden koukuttaviin vaikutuksiin, Kajanoja selittää.
Kaikki tutkijat eivät edelleenkään ole sitä mieltä, että nautinnollisia kokemuksia kannattaisi luokitella riippuvuuksiksi. Keskusteltua käydään myös siitä, onko ruokariippuvuus päällekkäinen ilmiö syömishäiriöiden kanssa vai liittyykö se mahdollisesti tunnesyömiseen eli masennukseen ja ahdistukseen.
Kajanojan mielestä tämä keskustelu on harhaanjohtavaa, sillä masennus ja ahdistus liittyvät yleensä kaikkiin riippuvuuksiin.
– Tavalla tai toisella riippuvuus kertoo aina tarpeesta muuttaa vallitsevaa tunnetilaa.
Nainen kärsii oireista enemmän kuin mies
FinnBrain tutkimukseen osallistuneista ruokariippuvuuden kynnysarvon ylitti 1,5 prosenttia miehistä ja 6,6 prosenttia naisista. Lievemmät riippuvuusoireet olivat paljon yleisempiä.
– Lähes puolet tutkimukseen osallistuneista oli yrittänyt vähentää tiettyjen ruokien syömistä ja yli neljäsosa koki huolta omasta syömiskäyttäytymisestään. 15 prosenttia koki syömiskäyttäytymisensä aiheuttaneen psyykkisiä ongelmia kuten masennusta, itseinhoa tai syyllisyydentunteita, Kajanoja luettelee.
Suuri ero miesten ja naisten välillä ei hänen mukaansa kerro oireiden määrästä vaan siitä, että miehet eivät koe ruokariippuvuutta ongelmaksi niin usein kuin naiset.
– Ero on todennäköisesti kulttuurinen: naiset altistuvat miehiä enemmän ulkonäön ja terveyden ihannoinnille. Siksi heillä on enemmän myös ruokaan liittyviä paineita.
Kajanoja uskoo ruokariippuvuudenkin saavan enemmin tai myöhemmin virallisen tautiluokituksen. Hän ei ole kuitenkaan vakuuttunut luokituksen hyödyllisyydestä. Huolena on, että riippuvuuksien luokittelu lääketieteellisiksi ongelmiksi suuntaa huomion yhä enemmän yksilön ominaisuuksiin ja biologiaan.
– Nykyään on muotia pitää riippuvuuksia aivoradastojen sairauksina, ja radastojen tutkimukseen käytetään valtavasti resursseja. Vähemmälle huomiolle on jäänyt se, miten riippuvuutta ja pahoinvointia tuotetaan yhteiskunnallisesti ja kulttuurisesti.
Itsekurilla on rajansa
Ruokariippuvuuden seurausten, esimerkiksi lihavuuden, hoidossa keskitytään nykyään lääkkeisiin ja leikkauksiin. Niillä on Kajanojan mukaan paikkansa, hän ei vastusta kumpaakaan. Kajanoja kiinnittäisi kuitenkin enemmän huomiota terapiahoitoihin ja ennen kaikkea elintarvikkeiden markkinointiin sekä muihin yhteiskunnallisiin ratkaisuihin.
– On vaikea uskoa, että lääkkeet toisivat ongelmaan kestävän ratkaisun. Pysyvillä lääkityksillä on aina myös haittavaikutuksia. Ongelma on kuitenkin niin iso, että lääkkeilläkin on sen torjunnassa paikkansa.
Riippuvuuden syntyyn vaikuttavat paljon sellaiset ei-biologiset tekijät kuin stressaava elämä ja lapsuuden vastoinkäymiset. Kajanoja nostaakin terapeuttisen hoidon, esimerkiksi ravitsemus- ja psykoterapian ja vertaistukiryhmät, lääke- ja leikkaushoidon edelle.
Lihominen ei ole ainoa ruokariippuvuudesta seuraava ongelma. Riippuvuus vaikuttaa myös suoraan aivoihin ja mielialaan.
– Jos aivojen palkkiojärjestelmää stimuloidaan voimakkaasti päivittäin, arki ei tunnu enää mielenkiintoiselta. Siksi ruokariippuvuus voi laskea mielialaa riippumatta siitä lihottaako se, Kajanoja sanoo.
Yksi iso syy ruokariippuvuuden kehittymiseen on se, että sipsejä, karkkeja ja sokeroituja juomia myydään ja mainostetaan kaikkialla.
– Karkkimainosten keskellä elävä ihminen joutuu jatkuvasti turvautumaan itsekuriinsa. Itsekuri on rajallinen resurssi, Kajanoja humauttaa.
Tupakointia on vähennetty tehokkaasti tupakkaveroa kiristämällä. Ruokariippuvuuttakin tulisi Kajanojan mukaan hoitaa haittaveroilla ja markkinointia rajoittamalla.
– Olisi tärkeää tiedostaa, että ongelma on yhdessä aiheutettu. Ruuista tehdään tietoisesti koukuttavia, jotta niitä tuottavat ja myyvät yritykset tuottaisivat enemmän voittoa, Kajanoja korostaa.
Riippuvuus ei ole yksilön vika
Sata vuotta sitten ajateltiin, että riippuvuus on yksilön heikkoutta. Nyt ajatellaan, että se on perinnöllinen, yksilön tahdosta riippumaton sairaus.
Ajattelussa on Kajanojan mukaan otettu askel eteenpäin – mutta aika lyhyt askel. Perinnöllisyyden korostamien sysää syrjään suuren määrän oleellisia asioita.
– Tarkoitus on hyvä: poistetaan syyllisyyttä sieltä minne se ei kuulu. Riippuvuus ei todellakaan ole yksilön vika. Tämä ei kuitenkaan muuta sitä tosiasiaa, että yksilön elintavat vaikuttavat asiaan valtavasti, ja elintapojen muuttaminen on hyvin vaikeaa.
Perinnöllisyyden merkitystä vastaan puhuu muun muassa se tosiasia, että geenit ovat muuttuneet viimeisten vuosikymmenten aikana hyvin vähän, mutta ylipaino ja lihavuus ovat lisääntyneet valtavasti koko maailmassa.
Ruuan hinta sen sijaan on laskenut – ja laatu muuttunut.
Kajanojan mielestä perinnöllisyyden merkitys nähdään usein liian mustavalkoisena. Geenien kytkeytyminen ruokariippuvuuteen ja ylipainoon on oikeasti hyvin moniulotteinen asia.
– Perinnöllisyys ei tarkoita ainakaan sitä, ettei ruokariippuvuudelle voi tehdä mitään. Itse asiassa elintapamuutokset tehoavat parhaiten ihmisiin, joilla on korkea geneettinen riski lihavuuteen.
Elintavan muuttaminen voi kuitenkin olla ylivoimaisen vaikeaa kulttuurissa, joka on eskapistinen, nautinnonhakuinen ja yksilökeskeinen. Samat yhteiskunnan piirteet oireilevat Kajanojan mukaan myös päihteisiin, nettipeleihin, pornoon ja someen liittyvissä riippuvuuksissa.
– Statuksen tavoittelu, työnarkomania ja työuupumus kertovat nekin laajasti ottaen samasta asiasta. Näkökulmaa riippuvuuksiin on laajennettava. Tarvitaan kulttuurin massiivista muutosta.
Tutkimusartikkeli: Ruokariippuvuusoireiden esiintyvyys ja yhteydet psykiatrisiin oireisiin FinnBrain-syntymäkohortissa. Lääketieteellinen Aikakauskirja Duodecim 2023.
