Lapset liikkuvat liian vähän, ja se kuormittaa varhaiskasvattajia

Leikki-ikäiset lapset liikkuvat yhä vähemmän. Muutos näkyy paitsi liikunnallisissa taidoissa ja ulkoleikeissä myös päiväkotien arjessa.

Käveleminen kehittää lapsen tasapainotaitoa ja samalla lapsi oppii hahmottamaan ympäristöä. Kuva: Ingimage

Teksti Saija Kivimäki

Lasten ja nuorten liikuntatottumuksia selvittävän Liitu-tutkimuksen mukaan enää vain joka kolmas suomalainen lapsi ja nuori liikkuu vähintään suositusten mukaan. Alle kouluikäisten lasten tulisi suositusten mukaan liikkua vähintään kolme tuntia päivässä.

Hoitopäivän aikana määrä ei aina täyty, varsinkin kun päiväkodissa on varattava yhä enemmän aikaa lasten ruokailuun ja pukeutumiseen. Lapset oppivat näihin tilanteisiin liittyvät perustaidot yhä myöhemmin, sanoo lastenhoitaja Anniina Juurimo.

Turkulaisessa Keltasirkun päiväkodissa työskentelevä Juurimo on toiminut varhaiskasvatuksessa yli 15 vuoden ajan, joten hän on ehtinyt nähdä, millaisia muutoksia päiväkodin arjessa on tapahtunut.

– Taidoissa on menty taaksepäin. Olen miettinyt, mistä johtuu, että lapset oppivat vaipoista eroon nyt paljon myöhemmin kuin ennen. Sama on kaikessa kehityksessä, puheen tuottamisessa, kynäotteessa ja muussa hienomotoriikassa, Juurimo pohtii.

Selityksiä muutokselle on varmasti useita, mutta yksi selkeä syy on liikkumisen vähentyminen.

Mainos

Liikkumattomuudella on lapsen kehitykseen myös sellaisia seurauksia, joita ei helposti tule edes ajateltua, sanoo projektipäällikkö Johanna Pekkanen Suomen CP-liitosta.

– Lasten motoriset taidot ymmärretään usein liian suppeasti vain taidoiksi liikkua, esimerkiksi kiipeillä tai pelata pallopelejä. Motorisia taitoja tarvitaan ja voidaan harjoitella kuitenkin myös esimerkiksi hampaita pestessä, vessassa käydessä, syödessä ja pukeutuessa.

Päiväkodissa näiden taitojen heikentyminen ja niiden oppimisen myöhästyminen tarkoittaa enemmän työtä varhaiskasvattajille. Kun lapset tarvitsevat aikaisempaa enemmän apua vaikkapa pukeutumiseen, se tarkoittaa, että ulos siirtymiseen saa varata aikaisempaa enemmän aikaa. Näin liikkumiseen päiväkotipäivän aikana jää yhä vähemmän aikaa.

Turussa tilanteeseen on pyritty puuttumaan jakamalla työtehtäviä niin, että yksi aikuisista on valmiina ottamaan lapset vastaan ulkoilemaan. Pienryhmissäkin pukeutuminen saattaa kestää niin kauan, ettei odottelulta ja turhautumisilta voi välttyä.

Noin joka seitsemäs lapsi on riskiryhmää

Motoriset taidot tarkoittavat kaikkia tahdonalaisia liikkeitä ja niiden yhdistelmiä. Ne luovat pohjan liikkumiselle ja kaikelle muulle oppimiselle, myös kielelliselle. Aktiivisesti liikkuva lapsi oppii paremmin ja hänen on helpompi muistaa oppimansa.

CP-liitossa on perehdytty lasten motorisen oppimisen vaikeuksiin, joita on noin viidellä prosentilla lapsista. Motorisen oppimisen vaikeudet ovat aivoista johtuva häiriö. Se vaatii erilaista tukemisen tapaa, jotta motorinen oppiminen olisi mahdollista.

Suurin osa leikki-ikäisten lasten motorisista häiriöistä johtuu kuitenkin harjaantumattomuudesta, sanoo Johanna Pekkanen.

Siis siitä, että lapset liikkuvat liian vähän.

Pekkanen kertoo, että lapsista noin 15 prosenttia kuuluu riskiryhmään, jonka motorista kehitystä tulisi seurata ja jota tulisi kannustaa liikkumaan.

– Riskiryhmään kuuluvat lapset jäävät motorisilta taidoiltaan ikätovereitaan heikommiksi, jos heitä ei kannusteta liikkumaan.

Ymmärrys lapsen motorisesta kehityksestä auttaa jo pitkälle. Jos huoli lapsen motorisista taidoista herää, Pekkanen kehottaa miettimään kolmea kysymystä: Ovatko lapsen taidot olennaisesti heikommat kuin muilla saman ikäisillä, onko taitojen harjoitteluun annettu mahdollisuus ja rajoittavatko heikot motoriset taidot lapsen osallistumista hänelle merkityksellisen arjen toimintaan.

Arkiset valinnat ratkaisevat

Pieniä lapsia ei järkisyillä motivoida liikkumaan. Turussa Keltasirkun päiväkodissa on esimerkiksi tehty retkiä läheisiin liikuntapaikkoihin ja tarjottu muutenkin monipuolisesti mahdollisuuksia liikkumiseen.

– Syyslomaviikolla, kun lapsia oli vähemmän, rakensimme päiväkotiin liikuntaradan, jossa oli trampoliini, mahdollisuus kiipeillä ja laskea mäkeä, Anniina Juurimo kertoo.

Varhaiskasvatuksessa voidaan vaikuttaa lasten liikkumisen määrää ja siihen, kuinka miellyttävänä ja motivoivana lapsi liikkumista pitää, muttei juurikaan siihen, miten lapsiperheissä vapaa-ajalla liikutaan.

Liikkumisen sijaan yhä enemmän aikaa kuluu television ja älylaitteiden parissa. Alkuvuodesta julkaistun Liitu-tutkimuksen mukaan ruutuaikasuositus eli korkeintaan kaksi tuntia ruudun ääressä toteutui vain viidellä prosentilla lapsista ja nuorista.

Anniina Juurimon mukaan arkisilla valinnoilla liikuntaa tulisi lisättyä vaivihkaa ilman kalliita harrastuksiakin.

– Lapsia kuskataan autolla päiväkotiin ja harrastuksiin, vaikka käveleminen tai pyöräily opettaisivat arvokkaita taitoja. Lapsi oppii huomaamattaan hahmottamaan ympäristöään ja samalla tasapainotaito kehittyy, hän vinkkaa.

Sinua voisi kiinnostaa myös

Liikkumattomuuspommi räjähtää parinkymmenen vuoden kuluttua