Uuden tutkimuksen mukaan valtaosalla hyvinvointialueista on suunnitelmia siitä, miten kulttuurilla edistetään asukkaiden hyvinvointia ja terveyttä. Kuitenkin muutamalla alueella kulttuurihyvinvointi mainitaan vain ohimennen, ja neljällä sitä ei huomioida lainkaan.
– Yllättävää oli se, miten vähän esimerkiksi lapset, vammaiset ja maahanmuuttajataustaiset ihmiset näkyvät toimenpiteiden kohderyhmissä, sanoo väitöskirjatutkija Pilvi Kuitu Tampereen yliopistosta.
Tutkijoiden mukaan suuret alueelliset erot voivat jopa lisätä hyvinvointi- ja terveyseroja.
Hajanaisia käytäntöjä
Tutkimuksessa todetaan, että ihmiset hakevat apua terveydenhuollosta myös silloin, kun taustalla ei ole sairautta vaan esimerkiksi yksinäisyyttä tai kuormittava elämäntilanne. Näissä tilanteissa kulttuuri voi tarjota konkreettista tukea hyvinvointiin.
Monilla hyvinvointialueilla ihmisiä ohjataankin kulttuuripalveluihin ja osallistumisen kynnystä pyritään madaltamaan. Esimerkiksi Kaikukortti mahdollistaa maksuttomia pääsylippuja ja kurssipaikkoja.
Varsinaisia kulttuuripalveluita hyvinvointialueet eivät kuitenkaan juurikaan itse tuota tai kehitä. Myös yhteistyö hyvinvointialueiden, kuntien ja järjestöjen välillä on hajanaista.
Tutkijoiden mukaan tilanteen korjaaminen vaatisi koko maan kattavia linjauksia siitä, miten hyvinvointia edistetään ja miten eri toimijoiden yhteistyö järjestetään.
