Saattohoidon ongelmia halutaan korjata, mutta laadukasta hoitoa tarjoaviin saattohoitokoteihin ei haluta panostaa

Saattohoitoon erikoistuneen Terhokodin yhteistoimintaneuvottelut päättyivät marraskuun alussa. Osapuolet ilmoittivat solmineensa sopimuksen, jolla taataan Terhokotiin riittävästi potilaita lähivuosiksi. Saattohoidon suuria ongelmia se ei silti ratkaise.

Terhokoti on syksyn mittaan ollut otsikoissa, mutta samat taloudelliset ongelmat koettelevat myös muita saattohoitokoteja. Kuva: Anna Autio

Teksti Saija Kivimäki

Terhokodin johtaja Susanna Huuskonen on tyytyväinen tulokseen. Syksyn mittaan henkilökunta on tehnyt töitä irtisanomisuhan alla, joten sopimus palauttaa työrauhan ainakin toistaiseksi.

– Tämän ratkaisun kanssa on hyvä elää.

Osapuolet sopivat kolmivuotisesta palvelusopimuksesta, jota on mahdollista jatkaa kahdella vuodella. Se takaa Terhokodin vuodeosastolle riittävästi potilaita neuvotellulle ajanjaksolle.

Saattohoidosta on tehtävä velvoittavaa

Kun Terhokotia ylläpitävä Terho-säätiö syyskuussa ilmoitti yt-neuvotteluista, Terhokotia uhkasi koko toiminnan lakkauttaminen. Myös liikkeenluovutuksesta tai sulauttamisesta osaksi Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiiriä keskusteltiin, kertoo Huuskonen.

– Terhokodin kannalta ainoa vaihtoehto oli toiminnan jatkaminen itsenäisenä toimijana, hän toteaa.

Samanlaisia myrskypilviä on leijunut myös muiden saattohoitokotien yllä. Hämeenlinnassa Koivikko-kodissa on käyty lähivuosina yt-neuvotteluita. Turussa Karinakoti suljettiin säästösyistä toissavuona, toiminta tosin käynnistyi tänä vuonna uudelleen Turun kaupungin alaisuudessa.

Mainos

Säätiöpohjaisten saattohoitokotien käyttöasteet ovat tippuneet, koska kunnat ovat kehittäneet omia palveluitaan ja lähettäneet yhä vähemmän potilaita saattohoitokoteihin.

Terhokodissa vuodepaikkojen käyttöaste on laskenut jo pidempään ja on kuluvan vuoden aikana ollut noin 65 prosenttia.

Kunnat perustelevat muutosta myös sillä, että yhä useampi potilas haluaa pysyä kotona mahdollisimman pitkään.

Terhokodin eläköitynyttä johtajaa ja ylilääkäriä Juha Hännistä perustelu ei vakuuta.

– Terhokoti hoitaa potilaita, jotka eivät pärjää kotona. Kotihoitoa on toki hyvä olla olemassa, hän vastaa.

Vaikka kuolema kotona on monen toive, aina se ei ole mahdollista. Sairauden edetessä potilaan tai hänen läheistensä mieli voi myös muuttua.

Hänninen on puhunut julkisuudessa hyvän saattohoidon puolesta vuosikymmenten ajan, ja joskus hänen puheistaan ja kirjoituksistaan on tehty tahattomia johtopäätöksiä saattohoidon vastakkainasettelusta.

Saattohoitokodeissa toteutetaan murto-osa kaikesta saattohoidosta, eikä niiden asettaminen vastakkain muiden terveydenhuollon yksiköiden kanssa ole mielekästä. Saattohoitoa tarvitsee Suomessa vuosittain noin 15 000 ihmistä, kun esimerkiksi Terhokodissa on 17 asiakaspaikkaa.

Kunnat toki ovat kehittäneet saattohoitoa kuka mitenkin, ja saattohoidon osaamisessa, saatavuudessa ja laadussa on suurta alueellista vaihtelua. Saattohoitokoteja ja muita vaativan erityistason saattohoitoa tarjoavia yksiköitä on lähinnä isoissa kaupungeissa.

Hännisen mukaan saattohoidon suurin ongelma Suomessa on, ettei se ole yhtäläisesti ja tasalaatuisesti kaikkien saatavilla.

– Tilanne vaatii koulutuksen ja osaamisen lisäämistä ja selkeyttä lakimuutosten kautta. Laiminlyönneistä tulee seurata sanktioita.

Hänninen on mukana sosiaali- ja terveysministeriön työryhmässä, joka valmistelee eduskunnalle esitystä tilanteen korjaamiseksi.

– Pelkät suositukset eivät riitä vaan kuntia tulee velvoittaa järjestämään palvelut. Se on kaikkien oikeus.

SuPer on puhunut pitkään saattohoidon yhdenvertaisuuden puolesta sekä koulutuksen ja resurssien lisäämisestä. Kuolevan potilaan vierellä on usein lähihoitaja, ja lähihoitajan koulutus on tällä hetkellä ainoa terveydenalan tutkinto, jonka perusteisiin kuuluu saattohoitoa koskeva opintokokonaisuus.

Liitto on mm. osallistunut järjestöjen yhteiseen saattohoitopakkaus-kampanjaan, jossa nostetaan esiin saattohoidon suuria ongelmia: Suomessa tehdään laadukasta saattohoitoa, mutta se ei ole kaikkien saatavilla eikä sitä tehdä riittävästi.

 

Erityistä osaamista

Saattohoitokotien tarjoamaa erityistason vaativaa saattohoito-osaamista tarvitaan, kun potilaan oireet ovat vaikeahoitoisia ja esimerkiksi silloin, kun kuolevan perheessä on alaikäisiä lapsia.

Vaativa hoito maksaa, mutta kustannukset eivät häviä sillä, että saattohoitokoteihin lakataan lähettämästä potilaita. Jos potilaita ei hoideta saattohoitokodissa, hoito on järjestettävä muualla, sairaalassa, terveyskeskuksessa tai kotisairaanhoidossa.

Samaan aikaan kun Terho-säätiö kävi yt-neuvotteluita Husin ja alueen suurimpien kaupunkien kanssa, Hus teetti selvityksen alueen saattohoidon järjestämisestä. Hyksin hallinnollisen ylilääkärin Veli-Matti Ulanderin tekemä selvitys päätyi niin ikään tukemaan Terhokodin säilyttämistä itsenäisenä toimijana.

Selvityksen mukaan keskeistä on ALS-potilaiden hoito. Liikehermosolujen rappeutumista aiheuttava ALS-tauti johtaa kuolemaan yleensä muutamassa vuodessa diagnoosista. Sairaus on harvinainen, mutta eliniän noustessa myös ALS-potilaiden määrä on hitaasti kasvanut.

ALS-taudin hoito on vaativaa ja kuten Ulanderin selvityksessä todetaan, Husin alueella osaamista hoidon toteuttamiseen on ainoastaan Terhokodissa.

Erityisen osaamisen lisäksi saattohoitokodit tarjoavat myös alan koulutusta, ja toisin kuin yksityisissä yrityksissä, säätiöpohjaisissa saattohoitokodeissa tuotot käytetään toiminnan kehittämiseen.

Lue myös: Terhokodissa työskentelevä lähihoitaja Kirsi Hyväkkö: Saattohoitoa ei tehdä parissa päivässä

Saattohoidon koulutusta kehitetään ja lisätään

Sinua voisi kiinnostaa myös

Gerontologian professori Marja Jylhä: ”Henkilöstömitoituksen peruminen on omiaan karkottamaan hoitajia alalta”

Perhevapaauudistus näkyy uusissa työehtosopimuksissa ja vaikuttaa viipeellä myös varhaiskasvatukseen

Kia Lampi: ”Kuukautishäpeä näkyy työpaikoilla”