Lähihoitajien työ edelleen muita kuormittavampaa – lastenhoitajat liikkuvat tilastoissa yhä lähemmäs

Lievästä myönteisestä kehityksestä huolimatta lähihoitajat kokevat työnsä edelleen hyvin stressaavaksi ja työn eettinen kuormitus on suurta. Työterveyslaitoksen uusissa tutkimuksissa työhyvinvointi on heikennyt eniten varhaiskasvatuksessa.

Koronavelka tuntuu viipeellä lähihoitajan työssä. Kuva: Mostphotos

Teksti Saija Kivimäki

Kunta-alan sote-henkilöstön työhyvinvointia kartoittavien Mitä kuuluu?- ja Kunta10-kyselyiden tulokset ovat samansuuntaiset. Myönteistä kehitystä on tapahtunut, mutta edellisiin vuosiin verrattuna muutokset ovat pieniä. Esimerkiksi työstressiä koetaan yleisesti ottaen vähemmän ja työstä palaudutaan hieman aikaisempaa paremmin.

Koronan vaikutukset näkyvät edelleen lähihoitajien työssä. Mitä kuuluu?- kyselyyn viime vuonna vastanneista lähihoitajista lähes 60 prosenttia katsoo, että työmäärä on kasvanut koronapandemian takia. Edellisvuonna näin ajatteli noin puolet lähihoitajista ja koronan puhkeamisvuonna 2020 työmäärän katsoi kasvaneen noin 40 prosenttia lähihoitajista.

Erot ikäryhmien välillä ovat pysyneet ennallaan: vaikka nuorten, alle 30-vuotiaiden sote-ammattilaisten työhyvinvointi on tulosten perusteella monelta osin kohentunut, se on silti heikompaa kuin vanhemmissa ikäryhmissä. Viime vuonna masennus- ja/tai ahdistusoireita oli 15 prosentilla alle 30-vuotiaista, kun muissa ikäryhmissä luku oli lähellä kymmentä prosenttia. Työkykynsä heikentyneeksi arvioi noin 30 prosenttia alle 30-vuotiaista vastaajista.

– Huolta herättävät nuorten masennus- ja ahdistuneisuusoireilu sekä työkykynsä alentuneeksi arvioivien osuuden kasvu, toteaa Kunta10-tutkimuksen johtaja Jenni Ervasti.

Nuorilla työntekijöillä myös palautuminen työn rasituksista oli heikompaa kuin vanhemmilla.

Työhyvinvointi heikkenee varhaiskasvatuksessa

Ammattiryhmittäin työhyvinvointi on laskenut eniten varhaiskasvatuksen ja opetuksen työntekijöillä. Viime vuonna Kunta10-tutkimukseen vastanneilla lastenhoitajilla työhyvinvointi oli jo lähes yhtä heikkoa kuin lähihoitajilla. Työpaineita ja liian vähäistä työn hallintaa eli työstressiä kertoi kokevansa noin 40 prosenttia lähihoitajista ja reilu 36 prosenttia lastenhoitajista. Lähihoitajien prosentti on pysytellyt tutkimuksessa suurin piirtein samana, kun vielä kuusi vuotta sitten työstressistä kertoi kärsivänsä alle vain 30 prosenttia lastenhoitajista.

Lastenhoitajista ja koulunkäyntiavustajista suurin osa kertoi kohdanneensa työssään väkivaltaa tai sen uhkaa työssään, lastenhoitajista yli 60 prosenttia ja koulunkäyntiavustajista peräti 77 prosenttia.

Lastenhoitajien jaksamisen ongelmat tulivat ilmi myös viime vuoden lopulla julkaistussa SuPerin selvityksessä. Sen mukaan yli reilusti yli puolet lastenhoitajista kertoi kokevansa henkilöstövajetta päivittäin tai viikoittain. Lähes 80 prosenttia vastaajista kertoi harkinneensa hiljattain alan vaihtoa, ja keskeinen syy tälle oli se, etteivät lastenhoitajat kokeneet voivansa tehdä työtään niin hyvin kuin haluaisivat.

Yksittäisen työntekijän tukeminen ei riitä

Työnterveyslaitoksen mukaan kyselyn tulokset osoittavat, että myönteisiä muutoksia on nähtävissä työhyvinvoinnin kehittämiseen sitoutuneissa työyhteisöissä. Työyhteisön ja johtamisen kehittämiseen tulisi sote-alalla panostaa entisestään, toteaa TTL:n tutkimusprofessori Jaana Laitinen.

– Työhyvinvointi on tärkeä sisällyttää näkökulmaksi, kun pureudutaan käytännön työjärjestelyihin tai hoitotyön johtamiseen ja sen kehittämiseen.

Mainos

Työterveyslaitoksen Mitä kuuluu?-kyselyyn vastasi viime vuonna lähes 10 000 sote-alan työntekijää, Kunta10-tutkimukseen noin 57 750 työntekijää.

Sinua voisi kiinnostaa myös

Varhaiskasvatuksen suhdelukukikkailusta pyritään eroon kansalaisaloitteella

Mielenosoitus paremman varhaiskasvatuksen puolesta: SuPer puolustaa varhaiskasvattajien oikeuksia

Luottamusmiehet pysyvät työntekijöiden tukena myös hyvinvointialueilla