Uutta virtaa täydennyskoulutuksesta – Peitto tarjoaa lähihoitajille monipuolista ja ajankohtaista tietoa varhaiskasvatuksen pedagogiikasta

Monella herää jossain vaiheessa työuraa tunne, että kaipaa jotain uutta. Ydintyö varhaiskasvatuksessa pysyy samana, mutta tietoa tulee koko ajan lisää. Ratkaisu voi löytyä täydennyskoulutuksesta.

Kuvassa tammikuussa aloittanut ja nyt kesäkuussa opintonsa päättänyt Peitto-ryhmä. Vasemmalta: Petra Rautomaa, Terhi Hakala, Sirpa Ekola, Kati Järvinen, Heidi Kajander, Maarit Kortesmaa, Pirita Mylly, Pauliina Luoma ja Homaira Qadare. Kuva: Tredu

Teksti Mari Frisk

Homaira Qadare: ”Opettajat muistuttivat joka päivä siitä, miten tärkeää työtä me teemme”

Työskentelen Tampereella yksityisessä päiväkodissa 2–4-vuotiaiden ryhmässä. Lähihoitajaksi valmistuin vuonna 2014. Näin Peitto-koulutuksesta mainoksen Facebookissa, videossa oli mukana entinen työkaverini. Innostuin heti! Olen aktiivinen, haluan oppia uusia asioita ja lähden mielelläni mukaan, teen vapaaehtoistyötä muun muassa Tyttöjen talolla.

Koulutus avasi minulle terminologiaa. Sain myös paljon käytännön ideoita esimerkiksi askarteluun, rentoutushetkiin, leponurkkauksen ja leikkipaikan järjestämiseen sekä retkiin. Erityisen mukavaa oli keskustella muiden ryhmäläisten kanssa ja opin paljon toisilta. Erityisesti mieleeni jäi huikea kahvila-linna-leikki, jonka yksi työpari esitteli lopputyönään. Aion toteuttaa sen omalla työpaikallani.

Opettajat olivat huippuja ja he muistuttivat meitä joka päivä siitä, miten tärkeää työtä me teemme.

Suoritin koulutuksen omalla ajallani. Ajankäyttö oli toisinaan haastavaa, kun pääsin tekemään tehtäviä vasta illalla työpäivän jälkeen ja kun omat lapset olivat menneet nukkumaan. Suomi ei ole äidinkieleni, joten ennen koulutuksen alkua jännitti, miten pärjään, mutta kaikki meni tosi hyvin.

Koulutuksen käytyäni olen entistä ylpeämpi siitä, että olen ammatiltani lastenhoitaja!

Mainos

Pauliina Luoma: ”Nyt uskallan taas kokeilla enemmän uusia juttuja ja heittäytyä”

Työskentelen vuorohoitopäiväkodissa Kankaanpäässä alle 3-vuotiaiden ryhmässä. Valmistuin lähihoitajaksi vuonna 2003 ja erikoistuin kuntoutukseen. Myöhemmin suoritin vielä lasten ja nuorten osaamisalan työn ohella. Lähdin Peitto-koulutukseen, sillä kaipasin työhöni uutta virtaa ja energiaa.

Koulutuksessa oli myös sisältöjä, jotka eivät kuuluneet lasten ja nuorten kasvatuksen ja hoidon osaamisalan opintoihin, joten sain uutta tietoa. Esimerkiksi vasu on muuttunut sen jälkeen, kun valmistuin ja koulutus avasi tosi hyvin juuri tätä puolta.

Meillä oli lähiopetusta kaksi ja puoli tuntia keskiviikkoisin ja kuusi ja puoli tuntia lauantaisin ja lisäksi kotitehtäviä. Sain suorittaa koulutuksen oppisopimuksella eli lähiopetuspäivät laskettiin palkalliseksi työajaksi.

Oikein odotin koulupäiviä- ja iltoja, opettajat kannustivat ja ryhmä tarjosi paljon vertaistukea!

Uskon, että olen nyt vielä enemmän läsnä lasten kanssa. Olen omasta mielestäni ollut vähän epävarma leikkimisen suhteen, koen, että nyt uskallan heittäytyä enemmän. Koulutus antoi tosi paljon lisää ideoita siihen, mitä kaikkea pientenkin kanssa voi tehdä, esimerkiksi kasvojen ilmeitä esittelevä magneettipeli on ollut todella kiva tapa käydä lasten kanssa läpi tunnejuttuja.

Pirita Mylly: ”Pedagogiikka ei ole enää sanamörkö”

Olen valmistunut päivähoitajaksi 30 vuotta sitten ja työskentelen vuorohoitopäiväkodissa Kankaanpäässä. Lähdin mukaan koulutukseen Pauliinan kanssa, hän on paitsi kollegani ja työkaverini, niin myös siskoni!

Aloitin viime syksynä vakaopen sijaisena 3–5-vuotiaidein ryhmässä ja halusin lisää varmuutta työhöni.  Aiemmin esimerkiksi pedagogiikka sanana oli vähän mörkö, se kuulosti hieman hienoltakin, koulutuksessa termi konkretisoitui arjen tasolle.

Sain myös aikaa ja mahdollisuuksia miettiä omia työskentelytapojani, arki on niin hektistä, eikä aina ehdi pohtia asioita. Tuli paljon oivalluksia esimerkiksi siitä, miten me aikuiset voisimme joustaa enemmän lasten toiveiden mukaan, ja miten lapsia voi osallistaa nykyistä enemmän.

Sain suorittaa koulutuksen oppisopimuksella ja työajalla, ja päiväkodin johtaja tuki meitä. Saimme työpaikkaohjaajat omasta työpaikasta. Olen vienyt paljon koulutuksen oppeja omaan tiimiini. Leikkiympäristöä voi rikastuttaa pienillä asioilla. Esimerkiksi olen nyt muokannut meillä lepparia, leikkipaikkaa ja rakensimme lasten kanssa hienon ponimaailman.

Kotitehtävät tuntuivat ensi alkuun haastavalta, kun en ole tehnyt kirjallisia tehtäviä pitkään aikaan, mutta ihanat opettajat tsemppasivat meitä, joten suorituspaineita ei tullut.

Peitto-koulutus syventää ja laajentaa lastenhoitajien pedagogista osaamista

Tavoitteena on vahvistaa lastenhoitajien ammatillista identiteettiä ja roolia varhaiskasvatuksen moniammatillisessa tiimissä.

Sisällöissä painottuvat muun muassa osallisuuden pedagogiikka, pedagoginen dokumentointi, lasten oppimisen havainnointi ja ohjaus sekä vertaisvuorovaikutuksen, leikin ja kielten rikas maailma. Koulutus tarjoaa osaamista myös lasten digitaalisen osaamisen vahvistamiseen sekä mediakasvatukseen.

Suurin osa koulutukseen osallistuneista lastenhoitajista on lähihoitajia, Mukana on ollut lisäksi muutamia lastenohjaajan ja muun soveltuvan tutkinnon suorittaneita.

Lue lisää Peitto-koulutuksesta.

 

Sinua voisi kiinnostaa myös

Perustason ensihoitajaopiskelija Tuomas Junnila: ”Ensihoitaja joutuu varautumaan kaikennäköiseen”

Lähihoitajaopiskelija Jessi Räsänen: ”Tykkään auttaa ihmisiä”

Teknologia tulee – Tunnistaisitko sinä nämä lähihoitajienkin käyttämät apuvälineet?