Lähihoitajaopiskelijat ovat mukautuneet koronatilanteeseen, mutta etäopiskelu myös haastaa – Sydänfilmiä ei voi opetella etänä

Lähihoitajaopiskelijat joutuvat mukautumaan koronatilanteeseen opiskelemalla etänä. Yksin jääminen ja tuen puute voivat haitata oppimista, mutta moni asia toimii hyvin etäyhteyden päästäkin.

Lähihoitajaopiskelija Aino Anttonen

Lähihoitajaopiskelija Aino Anttonen toivoo, että harrastukset jatkuisivat pian normaalisti. Maskeistakin olisi ihanaa päästä jo eroon. Kuva: Laura Vesa

Teksti Elina Kujala

Aino Anttosen, 16, pitäisi nyt olla opiskelemassa lähihoitajan ammatin saloja ensimmäisellä työssäoppimisjaksolla, mutta sen sijaan hän istuu Tampereella Tredu Santalahden luokassa.

– Olen vähän pettynyt, koska odotin aika paljon työssäoppimista. Kuuden viikon työssäoppimisjakson olisi pitänyt alkaa heti joululoman jälkeen, mutta koronan takia se peruuntui. Olemme nyt lähiopetuksessa ja kerran viikossa on etäpäivä, jolloin voi tehdä tehtäviä. Aika rentoa on ollut.

Aino aloitti lähihoitajan opinnot viime syksynä.

– Meille ensimmäisen vuoden opiskelijoille lähiopetusta on järjestetty, mutta vanhemmat opiskelijat ovat olleet etänä jo keväästä asti. Meillä on ollut paljon teoriaa. Paljon on keskusteltu.

Koulussa on kaikilla maskit ja käsidesiä otetaan joka kerta luokkaan mennessä. Talo on jaettu A-, B- ja C-osioihin, jotta samoissa tiloissa liikkuvien määrää voidaan valvoa. Ihan kitkattomasti lähiopetus ei ole sujunut, sillä koulussa todettiin syksyn aikana useampia koronavirustartuntoja. Altistuneet joutuivat kymmenen päivän karanteeniin ja koko koulu siirtyi etäopetukseen hyvissä ajoin ennen syyslukukauden loppua.

Aino Anttonen ei ole kovin innostunut etäopiskelusta.

– Lähihoitajat opiskelevat yhdessä paljon ja teemme koko ajan ryhmätöitä. Ei se etänä onnistu samalla tavalla, silloin on enemmän yksin. Samaan aikaan aloittaneisiin oman ryhmän opiskelijoihin Aino on ehtinyt tutustua hyvin.

– Sen sijaan osa opettajista on jäänyt vieraaksi, sillä ei etänä ole oikein mahdollisuutta saada kaikkiin hyvää kontaktia.

Lähihoitajaopiskelija ei voi opetella kaikkea etänä

Koronavuosi on tehnyt ainakin erään aineen opettamisesta helppoa.

– Aseptiikka on näinä aikoina erittäin kiitollinen asia opettaa. Kaikki ovat sen merkityksestä tietoisia ja se on joka paikassa esillä jatkuvasti, naurahtaa opettaja Tanja Lähteenmäki Kouvolan seudun ammattiopistosta.

Kouvolassa kaikki tulevat lähihoitajat opiskelevat tällä hetkellä etäopetuksessa, ja heidän opettajansa tekevät etätöitä.

Se, kuinka hyvin etäopetus käytännössä toimii, riippuu Lähteenmäen mielestä paljon ryhmästä. Osalle opiskelijoista etäopetus sopii ja toisille taas ei. Opettajan tehtävänä on osallistaa opiskelijoita Teams-tuntien aikana mahdollisimman paljon.

Kenenkään valmistuminen ei Kouvolassa ole jäänyt kiinni koronasta tai etäopiskelusta. Lähteenmäki kiitteleekin alueen työpaikkoja, jotka poikkeustilanteesta huolimatta ovat ottaneet opiskelijoita vastaan.

Lähihoitajilla on teorian lisäksi paljon myös käytännön harjoittelua, ja se on välillä tuonut etäopetukseen oman lisähaasteensa. Sosiaali- ja terveysalan ammatissa ei kaikkea voi opettaa etänä.

– Verenpaineen mittaaminen, sydänfilmin ottaminen, laskimoverinäyte, luettelee Tanja Lähteenmäki.

– Teoriaa voi toki opettaa, mutta opiskelijoiden on päästävä myös tekemään itse.

Lähteenmäki arvelee, että korona-ajasta jää opetukseen myös paljon hyviä käytäntöjä. Ehkä tulevaisuudessa teoriaopinnot järjestetäänkin pääasiassa etäopetuksena ja koululla pidettävinä lähipäivinä keskitytään käytännön harjoitteluun. Korona on ravistellut ajatusta, että koko ryhmän pitäisi aina olla samassa paikassa samaan aikaan. Opettajien aiemmin tekemät, pitkätkin matkat työssäoppimispaikkoihin tai palavereihin tuntuvat jo nyt vähän menneen talven lumilta.

Kukaan ei saa jäädä lähihoitajan opinnoissa yksin

SuPerin asiantuntija Soili Nevala sanoo, että kaikkea on koulutuksen maailmassa kuluneen vuoden aikana kokeiltu ja kukin on varmasti parhaansa yrittänyt. Kun etäopetus keväällä alkoi sekä opettajien että opiskelijoiden valmiudet siihen vaihtelivat valtavasti.

Tilanne on vuoden mittaan tasaantunut, mutta haasteita on yhä. Laki edellyttää opiskelijan yksilöllistä tukemista, ohjaamista ja opettamista, ja siihen on kouluissa löydettävä resursseja jatkossa, vaikka kunnat kiristävät kukkaronnyörejään.

– Opiskelijoiden joukossa on kieltä opettelevia maahanmuuttajia tai muulla tavalla erityistä tukea tarvitsevia. He jäivät keväällä tosi yksin. On ollut tilanteita, että on yritetty opiskella pelkän kännykän kautta tai ettei kotoa ole saatu minkäänlaista tukea tai tilaa opiskeluun. Kuinka näihin opiskelijoihin saadaan kontakti? Heidän osaamisessaan on korona-ajan jäljiltä aukkoja. Millä tavalla niitä pystytään paikkaamaan?

Kysymykset ovat tärkeitä, sillä tämän päivän opiskelijat ovat huomenna jo ammattilaisia ja työelämässä.

Soili Nevalakin uskoo, että vuoden aikana tehty digiloikka tulee muuttamaan lähihoitajien opiskelua pysyvästi.

– Jonkinlainen monimuoto-opetus on tullut nyt jäädäkseen. Ja Suomi on pitkä maa. Luulen, että etäopetuksen ansiosta myös syrjäseudulla asuvien on jatkossa entistä helpompi suorittaa lähihoitajatutkinto.

Sinua voisi kiinnostaa myös

Lähihoitaja Hanna Hongell teki pitkän uran musiikkipedagogina, kunnes väitöstutkimus johdatti hänet kehitysvammatyöhön

Ammattitaidon SM-kisoihin valmistaudutaan huolella – Lähihoitajalajin finalistien osaaminen on huippua

Tutkinnon perusteiden uudistus näkyy lähihoitajien osaamisessa – Ammattiin valmistuvien lähihoitajien teoriatiedossa on kehitettävää