Ammattiin opiskelevat nuoret suhtautuvat myönteisesti palkkatyöhön, mutta samalla he vaativat työltä syvempää mielekkyyttä kuin vain säännöllisen palkkatulon. Nuorille on tärkeää, että työ on omien arvojen mukaista, todetaan myös vuoden 2019 nuorisobarometrissä, jossa selvitettiin nuorten asenteita työhön ja yrittäjyyteen.
Sosiaali- ja terveysalalla työn syvempää merkitystä kutsutaan toisinaan kutsumukseksi, mutta työn arvo on helppo nähdä myös ilman palavaa viehtymystä hoiva- tai hoitotyöhön. Motivaatio mielekkääseen työhön voi hiipua kuitenkin jo opiskeluaikana, mikäli ensimmäiset kokemukset työelämästä ovat enimmäkseen kielteisiä.
Pari vuotta sitten toteutettu ammatillisen koulutuksen uudistus johti siihen, että oppiminen on painottunut aikaisempaa enemmän työpaikoille. Korona-ajan etäopetus on entisestään lisännyt opintojen työelämässä oppimisen jaksojen merkitystä, kun käytännön taitoja, kuten verenpaineen mittaamista, on saattanut päästä kokeilemaan käytännössä vasta harjoittelujaksolla.
Uusien taitojen opettelemiseen pitäisi antaa aikaa. Jos työpaikalla on kiire tai muuta kuormitusta, opiskelija tai uusi työntekijä voi joutua paineisten työolojen sijaiskärsijäksi, sanoo SuPerin asiantuntija Sari Ojajärvi.
– Työpaikalla kiire ja paine purkautuu aina johonkin, ja huonolla tuurilla se voi olla opiskelija, joka saa sen niskaansa. Purkaus ei edes kohdistu opiskelijaan, vaan hän sattuu olemaan paikalla huonoon aikaan.
Ojajärvi toteaa, että nykyisillä resursseilla kutsumusammatissaan olevilla lähihoitajilla on haasteita toteuttaa hoitotyötään niin hyvin kuin haluaisivat.
– Esimerkiksi kotihoidon käynnit ovat niin lyhyitä, että hoitaja jää herkästi miettimään, miten asiakas pärjää seuraavan käyntiin saakka.
Onnistunut työelämässä oppimisen jakso on parasta rekrytointia
Työelämän muutokset eivät ole koskaan vain yksisuuntaisia, vaan alalle tulevat uudet työntekijät tuovat mukanaan uudenlaisia ajatuksia ja tapoja. Koulun penkiltä tulevilla opiskelijoilla on todennäköisesti uusin tieto alalta, mikä voi olla vanhemmille työntekijöille mahdollisuus oppia uutta.
– Nuorilla on myös todella hyvät digitaidot, mitä voisi hyödyntää työpaikalla monellakin tavalla.
Sari Ojajärvi kannustaa suhtautumaan työpaikalle tuleviin opiskelijoihin tulevina työkavereina ja ottamaan heidät mukaan myös kahvihuoneeseen ja epävirallisiin keskusteluihin. Yhteenkuuluvuutta luodaan niinkin pienillä asioilla kuin vaikkapa sillä, kutsutaanko opiskelijaa hänen omalla nimellään vai onko hän vain jokin nimetön harjoittelija.
Rakentavaa keskusteluyhteyttä kannattaa pitää yllä koko työelämässä oppimisen jakson ajan, jotta ajatus osaamisen kartuttamisesta käytännön työtehtäviä tekemällä toteutuisi.
– Palaute kannattaa antaa siinä hetkessä, kun se tulee mieleen, tai vaikka lyhyesti työvuoron päätteeksi. Jos opiskelija saa palautetta työskentelystään vasta jakson lopuksi, ei hän saa mahdollisuutta muuttaa toimintaansa ja kehittyä.
Onnistunut työelämässä oppimisen jakso hyödyttää paitsi opiskelijaa myös työnantajaa. Työvoimapulasta kärsivällä alalla se voi olla tapa rekrytoida uutta henkilökuntaa, jolle työpaikan tavat ja työkaverit ovat ehtineet jo tulla tutuiksi.
