Työhön perehdyttäminen on koko työyhteisön tehtävä – parhaimmillaan perehdytyksestä oppivat sekä opiskelija että perehdyttäjä

Tamperelaisessa Viola-kodissa satsataan perehdyttämiseen. Lähihoitaja Marjo Lundénin mielestä jokaiselle harjoittelijalle ja uudelle työntekijälle tulee antaa mahdollisuus kehittää työyhteisöä paremmaksi.

Lähihoitaja Marjo Lundén seuraa, kuinka verenpaineen mittaaminen sujuu harjoittelija Emilia Niemeltä. Rouva Maija Ilvonen kertoo olleensa itsekin aikoinaan aktiivinen superilainen. Kuva: Laura Vesa

Teksti Saija Kivimäki

Haitallisiin rutiineihin jämähtäminen on pahinta, mitä Marjo Lundén pystyy kuvittelemaan.

– Töissä en halua kuulla kenenkään sanovan, että ”meillä on tehty asiat aina näin” vaan olemme valmiita muuttamaan toimintatapojamme jatkuvasti paremmiksi.

Näin Marjo myös kertoo toimineensa itse koko työuransa ajan. Nykyisessä työssä Viola-kodissa on ehtinyt vierähtää vasta muutama vuosi, mutta siinä ajassa Marjo on ehtinyt uudistaa tavat, jolla työntekijät perehdytetään taloon ja sen tapoihin.

Mainos

Ensimmäinen tehtävä on ollut heivata pois paperiset perehdytyskansiot. Kansioiden sisältämä tieto kulkee nyt jokaisen työntekijän mukana työkännykässä ja siihen pääsee tarvittaessa käsiksi myös työpaikan jokaiselta tietokoneelta.

Perehdytyksessä käydään lyhyessä ajassa läpi niin valtava määrä asioita, ettei kukaan sisäistä niitä kertakuulemalla. Tavanomaiset ja toistuvat tehtävät tarttuvat selkäytimeen nopeasti, mutta harva muistaa heittämällä, miten vaikkapa jokin harvoin käytetty henkilönostin toimii.

– Ei sitä asiakkaan nähden voi alkaa testaamaan, että mitä tuosta napista painamalla tapahtuu, Marjo toteaa.

Viola-kodissa henkilökunta perehdytetään nostinten käyttöön, ja halutessaan työntekijä voi omalla älypuhelimellaan katsoa opastusvideon laitteen toiminnasta koska tahansa.

 

Hyvä perehdytys on työturvallisuuskysymys

Se, että vanhusten palvelutalossa työskentelevä lähihoitaja on pystynyt työnsä ohella toteuttamaan kokonaisen perehdytysohjelman, on Marjon mukaan pitkälti kiinni työnantajasta.

– Esittelin idean meidän esimiehellemme ja hän sanoi, että jos hankin ohjelmalle ulkopuolisen rahoituksen, niin siitä vaan.

Perehdytysohjelmalle löytyi lopulta valmis tekninen toteutus eikä Marjon tarvinnut alkaa koodaamaan sitä alusta asti, työnantaja tuli asiassa vastaan. Marjon työvuorolistaan on merkitty oman työn päiviä, joiden aikana Marjo on rakentanut perehdytyksen sisältöä.

Perehdytysohjelma täydentää muita työntekijöiden käyttämiä ohjelmia. Etenkin toiminnanohjausjärjestelmää Nursebuddyä Marjo kehuu vuolaasti. Järjestelmässä asiakaslistat ovat ajantasaisina jokaisen työntekijän kännykässä.

Toimivat ohjelmistot vapauttavat työaikaa varsinaiseen asiakastyöhön.

– Meidän tehtävämme on hoitaa ja hoivata, ei muistaa ulkoa yksityiskohtia, jotka voimme helposti tarkistaa kännykästä.

Perehdytyssisällöistä hyötyvät myös pidempään Viola-kodissa työskennelleet hoitajat. Osa asioista on sellaisia, että ne tulevat työssä eteen harvoin tai satunnaisesti, ja voivat vaatia nopeaa reagointia.

–  Asiakkaidemme hoitoisuudessa voi tapahtua nopeita muutoksia, jolloin totuttuja rutiineja joutuu muuttamaan lennosta.

Muutoksen hallinnassa auttaa, että työntekijöiden tarvitsemat tiedot ovat ajan tasalla ja helposti saatavilla. Se on edellytys sille, että työntekijä ja asiakkaat ovat turvassa.

Harjoittelijalle ei missään nimessä saa vastata
”en tiedä”.

– Kun työpaikalla tulee savuhälytys tai asiakas saa sairauskohtauksen, sinun on tiedettävä tasan tarkkaan, mistä vivusta väännät tai mihin numeron soitat.

Vanha sanonta, ettei tyhmiä kysymyksiä ole, pitää harjoittelijan kohdalla erityisen hyvin paikkansa. Kysymykset, miten ja miksi jotkin asia tehdään, paljastavat nopeasti, kuinka hyvin asiat ovat vakituisella henkilökunnalla hallussa.

– Harjoittelijalle ei missään nimessä saa vastata ”en tiedä”. Kun omaa työtään joutuu väkisinkin arvioimaan ja perustelemaan, pysyy virkeänä eikä fakkiudu.

 

Perehdyttäjäkin voi oppia työharjoittelusta

Kun uusi työntekijä tai harjoittelija tulee taloon, se työllistää suurta joukkoa henkilökuntaa. Henkilöstöpäälliköllä, lähiesimiehellä ja työhön perehdyttävällä lähihoitajalla on jokaisella omat tehtävänsä. Marjo näkee asian vielä laajemmin.

– Perehdyttäminen on jokaisen työntekijän tehtävä.

Marjo kehottaa kuuntelemaan jokaista tulokasta herkällä korvalla. Uudet työntekijät ja harjoittelijat tarkastelevat työyhteisöä ainakin aluksi ulkopuolisin silmin, ja hänellä voi muutonkin olla osaamista, josta pidempään talossa olleet voivat oppia.

– Yksinkertaiset ajatukset laatikon ulkopuolelta voivat olla kullanarvoisia oivalluksia.

Opiskelijoilla on alan viimeisin tieto, jolla voi päivittää omaa osaamistaan. Myös aikuisten alanvaihtajien aikaisempaa työkokemusta kannattaa hyödyntää. Marjo kertoo esimerkiksi siivousalalta lähihoitajaopintoihin siirtyneestä harjoittelijasta.

Opiskelijoilla on alan viimeisin tieto,
jolla voi päivittää omaa osaamistaan.

– Hän kysyi hyvin varovasti, että näinkö me siivousvälineitä säilytämme. Hänellä oli kokemusta, miten välineet on järkevämpi säilyttää, ja muutimme järjestystä sen mukaan.

Marjo on itsekin alanvaihtaja. Hän teki pitkän uran teatteripuvustajana ja sisustussuunnittelijana ennen kuin 50-vuotiaana vaihtoi nykyiseen työhönsä Violakotiin ensin hoiva-avustajana ja sitten oppisopimusopiskelun kautta lähihoitajaksi.

– Minulla on ollut ihana työelämä, ja tälläkin hetkellä tunnen olevani ammatillisesti oikeassa paikassa.

Aikaisemmasta työurasta muistuttavat yhä Viola-kodin ikkunoihin ripustetut verhot. Hoivakodin tekstiilien suunnittelu oli aikoinaan yksi hänen työtehtävistään.

– Laajojen kokonaisuuksien hallitseminen on varmaankin se osaaminen, mitä olen tuonut tähän työyhteisöön mukanani.

Marjo kertoo miettineensä paljon perehdytyssisältöjen saavutettavuutta, millaisella kielellä ja miten asiat on esitettävä. Jokaisella työhön tulevalla lähihoitajalla on valmiudet erilaisten sähköisten ohjelmien käyttöön, mutta jokaisella on oma tapansa oppia. Viola-kodissa työskentelee vieläpä hyvin erilaisista taustoista tulevia ihmisiä, niin kehitysvammaisia kuin maahanmuuttajia.

– Päivitän ja lisään sisältöjä sitä mukaa kun saan käyttäjiltä palautetta. Palautetta pyydetään jokaiselta perehdytykseen osallistuneelta, ja ohjelmassa näen itsekin, jos käyttäjä jumittuu johonkin kohtaan. Se on yleensä merkki siitä, että sisältöä on hiottava.

Marjon tavoitteena on, että ohjelmaa osaa käyttää kuka tahansa lähihoitaja, ja että se otetaan käyttöön myös muilla työpaikoilla.

– Näin hyödyllisen työkalun pitäisi olla käytössä valtakunnallisesti.

 

Työharjoittelu vaatii entistä enemmän opettelua

Nelisen vuotta sitten tehtiin tutkinnonuudistus, joka siirsi yhä suuremman osan sosiaali- ja terveysalan perustutkinnosta työpaikoilla tapahtuvaksi oppimiseksi. Opiskelijan kannalta tämä tarkoittaa sitä, että työharjoitteluihin on lähdettävä aikaisempaa ohuemmin tiedoin ja taidoin. Korona-ajan etäopetus on siirtänyt oppimisen painopistettä entisestään työpaikoille.

– Tiedän, mitkä ovat verenpaineen viitearvot, mutta vasta tällä olen päässyt mittaamaan verenpaineen ensimmäistä kertaa digitaalisella mittarilla, kertoo lähihoitajaksi opiskeleva Emilia Niemi.

Viola-kodissa työharjoittelun elokuussa aloittaneen Emilian koko opiskeluaika on kulunut koronan takia enemmän ja vähemmän etänä. Vastaanottoa hän kuvailee ystävälliseksi. Perehdytykseen on hänen mukaansa varattu riittävästi aikaa. Käytössä oleva perehdytysohjelma saa häneltä niin ikään hyväksynnän.

Kokemus ensimmäisestä työharjoittelusta päiväkodissa ei ollut yhtä rohkaiseva.

– Tulin sanoneeksi harjoittelun alussa, että minulla on kaksi lasta. Sen jälkeen jäin omilleni, en juuri saanut ohjausta.

Vaikka harjoittelijalta ei voi edellyttää samaa kuin varsinaisilta työntekijöiltä, Emilian mukaan harjoittelija on itsekin osaltaan vastuussa työpaikan ilmapiiristä ja hyvän yhteishengen luomisesta.

– Sano kaikkeen ”kyllä”. Jos sinulta kysytään, haluatko tehdä jonkin työtehtävän, niin kokeile, hän kannustaa uuteen työpaikkaan lähteviä.