Toi on kyllä todella typerää, Niko Laurosen kaveri totesi, kun Niko kertoi aloittavansa pian lähihoitajaopinnot.
– Kaverini ajatteli heti rahaa, Niko kertoo.
Niko työskenteli tuolloin kuljetusalalla ja palkka oli hyvä, parempi kuin lähihoitajan tilipussi. Elämässä tärkeintä ei ole kuitenkaan raha, Niko toteaa.
– Haluan tehdä työtä, jolla on merkitys. Tein 18-vuotiaana sijaisuuksia kehitysvammaisten yksikössä ja se kokemus palasi usein mieleeni. Meni kuitenkin parikymmentä vuotta, ennen kuin rohkenin vaihtaa alaa.
Missä päiväkodin miehet?
Niko oli luokkansa vanhin oppilas läpi opintojen. Hän kehuu opiskelijoiden hyvää yhteishenkeä.
– Alussa muutamille nuorimmille piti huomauttaa tunneilla puhelimenkäytöstä, mutta lukukauden edetessä puhelimet jäivät kuin itsestään pois.
Oppitunneilla ja harjoittelupaikoissa Niko oli monesti ainoita miehiä.
– Tein ensimmäisen harjoitteluni päiväkodissa ja mietin silloin, että useimmat lapset viettävät valtaosan päivästään naispuolisten hoitajien seurassa. Olisi mahtavaa, että hoivaamassa olisi myös miehiä.
Myös ympärivuorokautisen hoivan piirissä naiset ovat hoitohenkilökunnassa enemmistö.
– Arvelen kuitenkin, että sote-ala vetää puoleensa vähitellen yhä enemmän miehiä.
Katetrointia ja puoluejärjestelmää
Niko suoritti opintonsa ammattikoulu Variassa 17 kuukaudessa. Tahti olisi hänen mielestään voinut olla kovempikin.
– Välillä tehtävää oli tolkuttomasti. Syvennyimme kahden opintopisteen kurssilla perusteellisesti suomalaiseen yhteiskuntaan ja puoluejärjestelmään. Perusasioiden kertaus niin yleisellä ja raskaalla tasolla harmitti, kun menossa oli kiinnostavia kursseja, joihin olisin halunnut panostaa.
Käytännön harjoituksia olisi voinut olla enemmän. Opiskelijoilla riitti intoa harjoitella toimenpiteitä, kuten katetrointia ja liman imemistä nukeilla. Nikon mielestä säännöllinen harjoittelu voisi tuoda enemmän itsevarmuutta vastavalmistuneiden hoitajien työelämään.
– Nyt se meni niin, että kerran sai kokeilla opettajan kanssa ja sitten tunti jo loppuikin.
Liitto pelastaa pinteessä
Parasta opinnoissa olivat hyvät opettajat, jotka selvästi välittivät oppilaista ja halusivat tukea heitä.
– Se, miten hyvin opettajat pitivät oppilaista huolta, vaikutti positiivisesti koko ryhmämme hyvinvointiin.
Oppilaitoksessa järjestettiin myös tapahtumia, joissa rohkaistiin liittymään ammattiliittoon.
– Minusta tulee pian SuPerin varsinainen jäsen. Liityin liittoon heti opiskelut aloitettuani. Ajattelen, että liitto on tärkeä turva työelämässä varsinkin, kun jatkuvasti luen somesta ihmisten ongelmista palkanmaksun ja työsopimusten kanssa.
Niko valmistui 10. maaliskuuta lähihoitajaksi ja hänen kuopuksensa syntyi 11. maaliskuuta. Nikon perheeseen kuuluvat myös vaimo ja 16- ja 3-vuotiaat lapset.
– Usein tein opintoja ja tenttilukuja yömyöhään, koska iltapäivät ja illat halusin olla lasten kanssa.
Heti kolmen viikon vanhempainvapaan jälkeen Niko aloitti työt Malminiityn hoivakodissa. Hänen työtehtäviinsä kuuluu muun muassa hoiva-avustajan perehdyttäminen.
– Ajattelen, että iästä ja kokemuksesta on ollut paljon hyötyä harjoitteluissa. Uskallan kysyä ja kyseenalaistaa ja ymmärrän, että asioilla on monta puolta.
Edessä loistava tulevaisuus
Vastavalmistuneen lähihoitajan tulevaisuus näyttää valoisalta, Niko toteaa.
– Vaikka yhteiskunnassa on rankat ajat ja hoitajia paljon työttöminä, ei tämä voi kauaa jatkua. Ikäihmisiä tulee yhä enemmän ja sen myötä myös töitäkin.
Niko aloittaa syksyllä sairaanhoitajan opinnot ammattikorkeakoulussa. Tulevaisuudessa siintää haave urasta ensihoidossa, joten opiskelupaikan vaihto tai jatko-opinnot ovat vielä edessä.
– Minulla on kova motivaatio toteuttaa unelmiani. Haluan päästä myös näkemään sairaalamaailman.
Niko iloitsee nyt siitä, että uskalsi hakea uudelleen opiskelemaan.
– Vaikka uudelleenkouluttautuminen on tehty nyt Suomessa vaikeaksi, onnistuin. Ehdin vielä opiskelemaan ja tekemään unelmieni alaa, eivätkä eläkepäivätkään ole ihan heti vastassa.
Lue myös:
Lähihoitajaopiskelijan ohjaus on tilaisuus oppia