Reijo Ahteela on juuri päässyt pyörätuolistaan mukavasti sänkyyn pötköttämään.
– Onko asento nyt varmasti hyvä? Suvi Tikka tarkistaa.
– Teidän verenpaineenne oli tosiaan vähän yläkantissa, joten otetaan se seurantaan. Aletaan tehdä mittauksia säännöllisesti näillä kotihoidon käynneillä, Antti Salmi lisää.
Työpari pakkaa tarvikkeensa, toivottaa hyvää päivänjatkoa ja poistuu. Tilanne on kuin mikä tahansa arkinen kohtaaminen kotihoidossa.
Todellisuudessa Reijo Ahteela makaa harjoitusluokassa ammattioppilaitos Sataedun Harjavallan yksikössä. Meneillään on lähihoitajaopiskelijoiden simulaatioharjoitus, johon on ensimmäisen kerran saatu mukaan todellinen asiakas.
– Meillä tehdään paljon simulaatioita, mutta tähän asti asiakkaan roolissa on ollut joko nukke, yksi opiskelijoista tai joku meistä opettajista. Reijon läsnäolo vei autenttisuuden heti aivan uudelle tasolle, tuntiopettaja Veera Välimaa sanoo.
Hän puolestaan esitti simulaatiossa Reijo Ahteelan omaishoitajana toimivaa aikuista tytärtä ja loi harjoitukseen lisähaastetta hätäilyllään ja kysymyksillään.
Vieressä opettajakollega, lehtori Marko Penttilä arvioi, että Reijon ansiosta harjoitus oli mahdollisesti paras lukuisista hänen ohjaamistaan simulaatioista.
– Luontevuudessa tämä mallinsi jo täysin aitoa hoitotilannetta. Ainoastaan luokkaympäristö vie hieman todentuntua, Penttilä sanoo.
Simulaation järjestelyihin ja ohjaamiseen osallistui myös SuPer-Opo, lähihoitaja Miia Salovirta. Juuri hän keksi pyytää kotihoidosta tuttua asiakastaan Reijoa mukaan.
– Reijo on kohdannut valtavasti meitä hoitajia. Hän on aina positiivinen, ja hän suhtautuu myönteisesti kuntoutukseen, Miia Salovirta sanoo.
Monta onnistumista
Harjoitus ei suinkaan pääty vielä. Paikalle saapuvat Suvi Tikan ja Antti Salmen ryhmätoverit. He seurasivat simulaatiota videoyhteyden välityksellä viereisestä luokasta, tekivät huomioita ja muistiinpanoja. On aika käydä ryhmässä tarkasti läpi Suvin ja Antin suoritus.
– Mikä kaikki meni ensinnäkin hyvin? Marko Penttilä kysyy.
Yhdessä todetaan, että simulaation tärkein päämäärä täyttyi hienosti. Suvi ja Antti onnistuivat henkilönosturin käyttämisessä ja Reijon saamisessa pyörätuolista sänkyyn. Nosturin jalkojen säätäminen oli eräässä vaiheessa tuottaa pieniä pulmia, mutta työpari ratkaisi ongelman yhteistyössä.
Myös vuorovaikutus ja kohtaaminen saavat muilta opiskelijoilta kiitosta. Antti ja Suvi ottivat huomioon erityisesti Reijon itsensä toiveet ja antoivat hänen osallistua siirtämiseensä niin paljon kuin käsivoimat sallivat. Hätäilevälle tyttärelle opiskelijat puolestaan sanoivat napakasti mutta ystävällisesti, että hoitotilanteen ajaksi sopii mennä vaikka keittiöön rentoutumaan kahvikupin ääreen.
– Oli hyvä oivallus korostaa omaiselle hoitorauhaa. Juuri näin te kaikki voitte toimia tarvittaessa kentällä, opettajat sanovat.
Hyvä idea oli myös mitata Reijon verenpaine perinteisellä manuaalimittarilla. Harjoituksen lähtötiedoissa hänen perussairauksiinsa kerrottiin kuuluvan eteisvärinä, ja flimmerit saattavat sotkea digitaalista mittausta.
Seuraavaksi mietitään kehitettäviä asioita. Antti itse huomaa yhden:
– Kun säädimme Suvin kanssa nosturin jalkoja, Reijo roikkui liinassa hetken ilman, että kumpikaan meistä piti hänestä kiinni. Hän olisi voinut lähteä heilumaan. Tuota en enää tee todellisessa työtilanteessa.
Lopuksi vielä mietitään, mitä kaikkea harjoituksesta opittiin vietäväksi mukaan työelämään.
Palaute vastaan
Suvin ja Antin mielestä simulaatiot ovat antoisa osa opintoja. Kumpikin on jo tehnyt runsaasti käytännön työharjoitteluita, mutta simulaatioissa tekemistä analysoidaan aivan toisenlaisella tarkkuudella.
– Kyllähän se väkisin vähän hermostuttaa, kun tietää, että opiskelukaverit ja opettajat kirjaavat ylös pienimmänkin eleen ja äänensävyn. Onneksi Reijo teki tästä harjoituksesta niin todentuntuisen, että jännityskin unohtui, Suvi ja Antti sanovat.
Heidän mielestään tärkeä osa simulaatioita on osata suhtautua oikein myös korjaavaan palautteeseen.
– Pitää ymmärtää, ettei mikään suoritus voi olla täydellinen ja ottaa vaan palaute vastaan. Virheistähän sitä juuri oppii kaikkein parhaiten, opiskelijat toteavat.
Reijo Ahteela sanoo, ettei lähtemistä mukaan harjoitukseen tarvinnut miettiä hetkeäkään.
– Minä olen saanut kotihoidon ammattilaisilta niin paljon apua ja piristystä elämään. Jos vain voin antaa jotakin takaisin, niin teen sen enemmän kuin mielelläni. Meillä on Suomessa hienot hoitajat, jotka ansaitsevat kunnioitusta, Reijo Ahteela sanoo.
Kaikki päivän simulaatioihin osallistuneet opiskelijat saavat häneltä kehuja. Tekeminen oli rauhallista ja ammattimaista.
– Hienosti meni, vaikka tytär pentele yritti parhaansa mukaan sotkea pasmoja, Reijo nauraa.
Monta reittiä maaliin
Opettajien ja SuPer-Opo Miia Salovirran mukaan päivä piti sisällään paljon juuri sitä, mihin simulaatioilla pyritään. Ne tarjoavat turvallisen ympäristön harjoitella ja onnistua mutta myös erehtyä. Yhteinen oppimiskeskustelu on jopa varsinaista käytännön osuutta tärkeämpi.
– Simulaatiossa ei koskaan pidä keskittyä ainoastaan niin sanottujen virheiden ruotimiseen, vaan on erityisesti haettava positiivisia onnistumisia. Työskentely yleisön silmien edessä on muutoinkin monen opiskelijan mielestä sen verran jännittävää, Marko Penttilä sanoo.
”Hienosti meni, vaikka tytär pentele yritti parhaansa mukaan sotkea pasmoja.” Hoitotyössä tavoitteeseen voi päästä monia eri reittejä.
Harjoituksen tulee perustua hänen mukaansa ehdottomaan luottamukseen. Kaikki osallistuvat tietävät, ettei simulaatioista saa ottaa vaikkapa kuvia someen.
Ylipäänsä simulaatioiden eräs tarkoitus on Miia Salovirran mukaan osoittaa opiskelijoille, ettei monessakaan hoitotilanteessa ole yhtä oikeaa tapaa päästä tavoitteeseen. Jokainen hoitaja käyttää työssään myös persoonaansa ja henkilökohtaisia ominaisuuksiaan.
– Tänäänkin teimme saman simulaation kahden eri työparin ja ryhmän kanssa. Oli hauska nähdä, miten eri tavalla dialogi vaikkapa omaisen kanssa eteni. Silti eri reittejä päästiin päämäärään.
Monta vaihetta
- Simulaatio alkaa tapaukseen ja asiakkaan esitietoihin perehtymisestä. Samalla käydään läpi osallistujien roolit, harjoituksen oppimistavoitteet ja ohjeet toiminnalle.
- Varsinainen käytännön simulaatioharjoitus mallintaa mahdollisimman tarkasti todellista asiakastilannetta. Ohjaajat saattavat silti antaa kesken harjoituksen lisätietoja.
- Lopuksi harjoitus puretaan oppimiskeskustelussa, jossa tapahtuu varsinainen yhteinen oppiminen.
- Simulaation sisältöä on mahdollista jatkojalostaa ja hyödyntää myöhemmin. Tapahtumiin voidaan palata ja esimerkiksi harjoitella kirjauksen tekemistä simulaation kulusta.
SuPer-Opo on linkki oppilaitoksiin
- SuPer-Opo on ammattiosaston opiskelijavastaava.
- Hän käy oppilaitoksissa tapaamassa lähihoitajaopiskelijoita ja kertomassa työstään ja SuPerista liittona.
- Tehtävään koulutetaan, ja tehdystä työstä maksetaan palkkio.
- SuPer-Opoja toimii yli 300 eri puolilla maata.
Lue myös:
Linn Ahlskog: ”Haluan kehittyä hoitajana ja työskennellä ihmisten parissa”
Jenni Arteli opiskeli vuodessa lähihoitajaksi: ”Tiesin jo entuudestaan paljon eri sairauksista”