Kun heräät kurkku kipeänä, päätä jomottaa ja työvuoro painaa päälle, mikä ratkaisee, jäätkö kotiin vai lähdetkö töihin? Periaatteessa vastaus on yksinkertainen: Sairaana levätään, jotta oireet eivät pahene ja tauti ei leviä. Lähihoitajan työssä jo tavallisen flunssan tartuttaminen asiakkaisiin tai potilaisiin voi pahimmillaan olla kohtalokasta. Jos sairaus estää työnteon, työntekijällä on lain ja työehtosopimusten mukaan oikeus olla pois töistä.
Silti moni valitsee työnteon.
Työterveyslaitoksen tutkimusprofessori Annina Ropposen mukaan ilmiön taustalla on useita syitä. Yksi on hoitajan tunnollisuus. Halu tehdä työnsä hyvin ja vastuullisesti voi saada poissaolon tuntumaan väärältä vaikka se olisi täysin perusteltu.
– Sote-työssä vuoroihin tarvitaan ammattilaisia, joilla on erityisosaamista. Kun samalla tiedetään, että sijaisia on vaikea saada, työntekijä saattaa pohtia, kuinka tiukoille työkaverit joutuvat, jos hän jää pois, Ropponen kuvailee.
Tunnollisuus ja ammattiylpeys nostavat sairauslomalle jäämisen kynnystä varsinkin silloin, jos miettii, ovatko oireet riittävän vakavia, että niiden takia on jäätävä lepäämään. Se on meistä jokaisen ratkaistava itse.
– Pohdintaa ei voi siirtää työpaikalle. Jokainen joutuu omalla kohdalla miettimään, milloin oma vointi ja jaksaminen vaatii poissaoloa. Sama tauti voi tehdä toisesta vuodepotilaan ja toisesta vain vähän väsyneen, Ropponen sanoo.
Kaikissa sairauksissa ei ole tartuntavaaraa. Esimerkiksi migreeni ja selkäkipu voivat vaatia sairauspoissaoloa, joka tukee toipumista. Näissäkin tapauksissa lyhyt sairauspoissaolo tulisi myös työnantajalle todennäköisesti edullisemmaksi, jos se ehkäisee oireiden pitkittymisen ja pahentumisen.
Pelko pitää töissä
Sairaana työskentely ei ole ainoastaan työntekijän oma valinta. Siihen vaikuttavat voimakkaasti työpaikan hiljaiset odotukset. Sairauspoissaolot voivat tuntua epätoivottavilta, vaikka kukaan ei sitä suoraan sanoisikaan. Jos töihin on tapana tulla puolikuntoisena, yksittäisen työntekijän voi olla vaikea alkaa haastaa normia. Annina Ropposen mukaan myös taloudellinen tilanne vaikuttaa. Epävarmoina aikoina sairauspoissaolojen määrä vähenee.
– Kun työttömyyttä on paljon ja talous sakkaa, sairauspoissaolot vähenevät. Sinnitellään ennemmin kuin jäädään pois. Ei uskalleta sairastaa, vaan pelätään, että se voi johtaa irtisanomisiin, Ropponen sanoo.
Sairaana tai oireisena työskentely on kaiken kaikkiaan niin yleinen ilmiö, että tutkijat ovat antaneet sille oman nimen: presenteismi. Työterveyslaitoksen seurantatutkimuksen mukaan presenteismi on yleistynyt, ja useampi kuin joka kolmas suomalainen on työskennellyt oireisena ainakin joskus. Tavallisinta se on matalapalkkaisilla, naisvaltaisilla aloilla ja työpaikoilla, joissa tehdään lähityötä.
Lähitöihin mennään herkemmin sairaana, sillä työntekijän poissaolo aiheuttaa välittömämpiä ongelmia kuin etätyössä. Etätyö ei silti saa olla ratkaisu, jossa töitä tehdään silloin kun ollaan liian sairaita lähitöihin.
– Jos kokee itsensä niin sairaaksi ettei ole työkykyinen, lepääminen on paras tapa lyhentää tartuntatautien ja monien muiden sairauksien kestoa. Jokaisella on oltava tähän mahdollisuus.
Sairastaminen ei ole heikkoutta
Sote-alalla ei vain työskennellä sairaana vaan myös sairastetaan enemmän kuin monella muulla alalla. Julkisen alan tilastoissa sote-alan ammateissa on kunta-alan korkeimmat sairauspoissaolot. Lähihoitajat sairastavat keskimäärin hieman yli 20 päivää vuodessa. Lähitöissä altistutaan herkästi tarttuville taudeille, mutta myös alan kuormittavuus vaikuttaa.
– Sote-työntekijät ovat aidosti kovilla, mikä lisää herkkyyttä sairastua. Stressi ja kuormitus voivat voimistaa oireita, ja kun uni ja palautuminen kärsivät, syntyy noidankehä, jossa sairastuu helpommin, Annina Ropponen sanoo.
Erilaiset elämäntilanteetkin vaikuttavat. Jos arki täyttyy pienistä lapsista tai hoitoa vaativista omaisista, aikaa omalle hyvinvoinnille jää helposti liian vähän.
– Sotessa on tehty paljon työaikasuunnittelun eteen, jotta työntekijöillä on mahdollisuus palautumiseen, Ropponen muistuttaa.
Kun työvuorot rytmittyvät järkevämmin, myös sairastumiskierre katkeaa helpommin.
Jos työpaikalle on muodostunut tapa, että töihin tullaan vaikka pää kainalossa, Ropponen kannustaa ottamaan asian puheeksi.
– Voi olla, että kollegat ovat miettineet aivan samaa. Sotessa sairaana työskentely ei koske pelkästään yksittäistä työntekijää vaan sillä voi aidosti olla kauaskantoisia vaikutuksia. Tämän ääneen sanominen yleensä vähentää paineita tulla oireisena työpaikalle.
Lepo on potilasturvaa
Sairastaminen kuuluu elämään, ja hoitotyössä sen vaikutukset kertautuvat. Kun työpaikoilla tunnistetaan tämä tosiasia ja toimitaan sen mukaisesti, turhat syyllisyyden tunteet ja epäluulo poissaolojen ympärillä hälvenee.
– Lyhyet sairauspoissaolot elävät samassa syklissä kuin väestössä kiertävät sairaudet. Niitä tulee paljon syksyisin, kun koulut ja päiväkodit alkavat. Talvi on toinen tyypillinen ajankohta, Ropponen sanoo.
Alkuvuodesta Suomessa on sairastettu paljon flunssaa, influenssaa, koronaa ja vatsatautia – kaikki helposti tarttuvia virustauteja, joilta on vaikea kokonaan suojautua.
Sairastuminen ei siis ole heikkoutta vaan osa hoitotyön väistämätöntä arkea. Työpaikalla avoin puhe siitä, milloin on oikea hetki jäädä kotiin ja milloin voi palata töihin, helpottavat päätöstä ja vähentävät painetta sinnitellä puolikuntoisena.
Lähihoitajalle sairaana työskentelyn välttäminen on olennainen osa hoitajan ammattietiikkaa.
– Hoitajat tiedostavat, että heidän pieniltäkin tuntuvat oireensa voivat olla vakava riski heikkokuntoisille asiakkaille. Työstä pois jääminen oireisena on hoitotyön periaate samalla tavalla kuin käsihygieniasta huolehtiminen.
Motivaatiosaikuttajat – totta vai tarua?
Työntekijän sairastuessa työkyvyttömyys todennetaan yleensä lääkärintodistuksella. Lyhyistä, 1–3 päivän sairauspoissaoloista riittää monilla aloilla työntekijän oma ilmoitus. Kun käytäntö yleistyi 2010-luvulla, pelättiin perusteettomia poissaoloja. Näin ei kuitenkaan tapahtunut.
– Omailmoituskäytännöllä ei ole ollut mitään kielteistä vaikutusta sairauspoissaoloihin, sanoo Työterveyslaitoksen tutkimusprofessori Annina Ropponen.
Silti keskustelu motivaatiosaikuttamisesta eli sairastamisesta ilman tosiasiallista syytä nousee ajoittain esiin. Ropposen mukaan ilmiö on kuitenkin harvinainen.
– On totta, että jotkut saattavat saikuttaa perusteettomasti. Sote-alalla 30–40 prosenttia työntekijöistä ei kuitenkaan ole koskaan pois töistä, ja suurin osa lyhyistä poissaoloista johtuu flunssasta ja vatsataudeista, joita ei voi täysin välttää.
Motivaatiosaikuttajat, jos sellaisia ylipäänsä on, pitäisi pystyä tunnistamaan työpaikan normaalissa sairauspoissaolojen seurannassa. Työnantajalla on nimittäin velvollisuus seurata etenkin toistuvia lyhyitä sairauspoissaoloja ja puuttua niihin tarvittaessa.
– Toistuvat lyhyet poissaolot ovat tutkimusten mukaan vahva ennuste pidemmistä terveysongelmista ja pitkistä poissaoloista.
Sote-alalla tyypillisiä syitä ovat tuki- ja liikuntaelinvaivat sekä selkäkivut.
– Mutta sekin kuuluu työelämään, että joskus joku on pidempään pois töistä sairauden takia. Suurin osa työpaikoista ja työntekijöistä toimii kuitenkin ihan oikein. Se unohtuu helposti, Annina Ropponen toteaa.
Miksi sote-alalla tullaan sairaana töihin?
- Työ on läsnätyötä – kotona ei voi hoitaa asiakkaita eikä potilaita.
- Sijaisia on vaikea saada ja poissaolo lisää muiden työtaakkaa.
- Työpaikan ilmapiiri voi olla sellainen, että ”tänne tullaan ellei ole aivan kaatunut”.
- Pelko siitä, että poissaolosta tulee sanomista tai että leimautuu herkäksi sairastelijaksi.
Miksi sairaana työskentely on haitallista?
- Toipuminen hidastuu ja oireet voivat pahentua.
- Tartunnat leviävät helposti ja voivat vaarantaa sekä asiakkaat että työporukan.
- Pitkällä aikavälillä oma jaksaminen ja työkyky heikkenevät.
- Työn laatu kärsii, kun keskittyminen ja jaksaminen ovat heikompia.
- Lopulta sairaana työskentely tulee työnantajalle todennäköisesti kalliimmaksi kuin lyhyt poissaolo.
Lue myös: Työnantaja pyytää sairauslomalta töihin – Mitä teen? Viisi kysymystä ja vastausta sairauslomasta
