Vuorovalinnat voi tehdä joko ergonomia edellä tai niin, että tuloksena on pitkiä työpäiviä, tiiviitä työviikkoja ja paljon viikonlopputöitä – ja raadannan palkintona hyvät vuorolisät ja useamman päivän vapaaputki.
– Yhteisöllisen vuorosuunnittelun käyttöönotto terveydenhuollossa vähensi erityisesti lyhyitä, 1–3 päivän pituisia sairauspoissaolojaksoja. Kolmantena vuonna käyttöönoton jälkeen se kuitenkin jo lisäsi sairauspoissaoloja, kertoo vanhempi asiantuntija Jarno Turunen Työterveyslaitokselta.
Turusen tuoreen väitöstutkimuksen mukaan yhteisöllinen vuorosuunnittelu vähensi poissaoloja työyksikkötasolla. Suppeampaa joukkoa katsottaessa kuitenkin näkyi, että vaikutusmahdollisuuksia käytettiin myös terveyden kannalta haitallisesti.
– Kolmantena vuonna yhteisöllisen vuorosuunnittelun aloittamisen jälkeen sairauspoissaolot kasvoivat, mutta terveellistä vuorosuunnittelua tukevan arviointityökalun käyttö auttoi lieventämään haitallisia vaikutuksia, Turunen kertoo.
Työntekijöiden vaikutusmahdollisuuksien lisääminen siis kannattaa. Lisäksi aikaisemmat tutkimukset ovat Turusen mukaan osoittaneet, että työntekijöiden vaikutusmahdollisuudet lisäävät myös sote-alojen veto- ja pitovoimaa.
Turunen käytti tutkimuksensa aineistona kymmenientuhansien sairaanhoitopiireissä työskennelleiden vuorotyöntekijöiden työaikakirjauksia vuosilta 2014–2021. Tutkijan mukaan aineisto on laajuudessaan maailman mitassakin ainutlaatuinen.
Nopeat syövät hitaat
Yhteisöllisen työvuorosuunnittelun mahdollistavaa ohjelmistoa voidaan käyttää sekä terveellisempää työvuorosuunnittelua tukevan työvuoroergonomian arviointityökalun kanssa että ilman sitä. Turusen tulokset kertovat, että ergonomiatyökalua kannattaa käyttää.
– Yleensä ohjelmistoja myös käytetään hoitoalan työpaikoilla yhdessä, sillä vuorosuunnittelua ja ergonomiaa koskevat ohjelmiston osat tulevat usein samassa paketissa. Jälkimmäinen toiminto täytyy kuitenkin klikata auki erikseen, jos siitä ollaan kiinnostuneita, Turunen huomauttaa.
Vuorosuunnitteluohjelma näyttää yleensä kolmen viikon vuorolistan. Joillakin hoitoalan työpaikoilla lista voi Turusen mukaan olla pitempikin, esimerkiksi neljän tai kuuden viikon pituinen.
– Miesvaltaiseen teollisuuteen verrattuna aikaväli on kovin lyhyt. Jatkuvaa kolmivuoroa tekevällä paperitehtaalla työvuorot voivat olla tiedossa esimerkiksi puoleksi vuodeksi etukäteen. Hoitoalan lyhytjänteisempi työvuorosuunnittelu voi vaikeuttaa muun elämän suunnittelua.
Yhteisöllisyys tuo työvuorosuunnitteluun läpinäkyvyyttä, mutta sääntöjäkin tarvitaan.
– Jollei selkeitä sääntöjä ole, säännöksi tulee ”nopeat syövät hitaat”. Kaikilla työntekijöillä pitäisi joskus olla mahdollisuus valita haluamansa vuorot.
Terveyden liikennevalot
Ohjelmiston ergonomiaosio toimii liikennevalojen tapaan. Jos valot näyttävät punaista, vuoroyhdistelmissä on jotakin terveydelle haitallista. Vihreä valo kertoo listan olevan terveyden kannalta kaikin puolin kunnossa. Valo voi olla myös keltainen.
– Ohjelma kertoo myös sen, mikä listalla menee mönkään, jos jokin menee. Usein punaisen valon syynä on se, että aamuvuoroa seuraa liian usein iltavuoro, jolloin palautumisaika jää lyhyeksi. Toisaalta viikonloppuvapaa voi samalla venyä pitemmäksi, mikä saattaa miellyttää työntekijää.
Myös vuorolistasta vastaava esihenkilö voi arvioida listaa liikennevalojen perusteella.
– Esihenkilöllä on ohjeet siitä, millaisen väriyhdistelmän saa päästää läpi: kuinka paljon listalla saa olla keltaista, vai pitääkö kaiken olla vihreällä. Yleensä ergonomiaohjelma tarjoaa tietoa vuorotyörasituksen kasautumisesta yhtä vuorolistaa pitemmältäkin ajalta. Usein se mahdollistaa myös työyksiköiden välisen vertailun.
Lyhyet vuorovälit yhä yleisiä
Työvuorolistojen laadinnassa voidaan käyttää apuna myös tekoälyä, ja Turusen mukaan niin jo monin paikoin tehdäänkin, ainakin kokeilumielessä.
– Tekoäly voi tarkastella kuormituksen jakautumista yksikön työntekijöiden kesken. Se osaa myös analysoida rasitustekijöitä pitemmältä ajalta.
Turunen kuitenkin arvelee, että tekoälyn kanssa voi olla hankalaa keskustella esimerkiksi perhe-elämään liittyvistä hienosyisistä asioista samalla tavalla kuin inhimillisen työvuorosuunnittelijan kanssa. Ihmistä siis yhä tarvitaan.
– Ilman esihenkilön osuutta vuorosuunnittelusta puuttuisi viimeinen silaus. Esihenkilö myös vastaa aina työvuorolistasta, olipa sen suunnittelu automatisoitu tai ei.
Tutkijan mukaan automatisoidun työvuorosuunnittelun tarkoitus ei yleensäkään ole inhimillisen työpanoksen korvaaminen, vaan ihmisten vapauttaminen sellaiseen työhön, jossa he ovat korvaamattomia.
– Työvuorolistan optimointiohjelmien perimmäinen tarkoitus on vapauttaa esihenkilö ainaisesta vuorojen kanssa veivaamisesta. Näin hänelle jää enemmän aikaa varsinaiseen esihenkilötyöhön ja työntekijöiden kanssa keskustelemiseen.
Vuoden 2020 työaikalain uudistuksen jälkeen alle 11 tunnin lepoaikoja vuorojen välillä tuli merkittävästi rajoittaa, ellei paikallisesti sovita toisin. Turunen painottaa säädöksen jälkimmäistä osaa.
– Uudistus rajoitti lyhyiden vuorovälien määrää, mutta samalla se mahdollisti paikallisesti sovitut poikkeukset. Usein poikkeuksen perusteena ovat työnantajan tarpeet, mutta työntekijätkin käyttävät paikallista sopimista saadakseen työvuorolistalleen lyhyitä vuorovälejä ja pitkiä vapaajaksoja.
Turusen väitöstutkimus kertookin lyhyiden vuorovälien olevan hoitoalalla edelleen yleisiä, vaikka uudistus niiden määrää vähensikin.
– Ennen uutta lakia lyhyitä vuorovälejä oli keskimäärin pari kolmessa viikossa. Uuden lain jälkeen niiden määrä suunnilleen puolittui.
Keikkatyön määrää ei tiedä kukaan
Vuorotyön vaikutus sairauspoissaloihin voi ensikuulemalta tuntua puhtaasti terveyteen ja sairauteen liittyvältä kysymykseltä. Talous on kuitenkin vahvasti kuvassa mukana – eikä vain siksi, että poissaolot ovat iso kustannuserä työnantajalle ja yhteiskunnalle.
Taloustieteilijä Jarno Turusen tutkimuksen lähtökohta on, että me kaikki teemme valintoja lähtien siitä, mitä hyötyä tai haittaa niistä meille on. Tästä näkökulmasta terveys on pääomaa, joka voidaan vaihtaa johonkin muuhun pääomaan. Sairauslomissakin on kyse kannattavuuslaskelmasta – toki sitä vähemmän, mitä vakavampi sairaus on kyseessä.
Terveyspääoma on pelissä silloinkin, kun hoitaja suosii työvuorotoivomuksissaan yksipuolisesti pitkiä vapaita ja vuorolisiä, vaikka tietää sen olevan pitkällä tähtäimellä epäterveellistä.
Valintaan voi vaikuttaa ajatus, että varmat hyödyt ovat lähellä, mutta mahdolliset haitat odottavat kaukaisessa tulevaisuudessa, jos sielläkään. Jotkuthan kestävät jatkuvaa yövuoroakin hyvin siinä missä joillekin toisille päivänvalon puute on ylittämätön este.
Moni hoitaja tekee vapaillaan keikkatöitä yksityisille hoitoalan firmoille. Suoraan päätyönantajalle keikkoja ei saa tehdä, mutta ilmeisesti mikään ei estä ilmaantumasta omalle työpaikalle vuokratyöntekijän ominaisuudessa.
Pienipalkkaisen lähihoitajan halukkuus lisätä tulojaan keikkailemalla on helppo ymmärtää, ja hyödyt ovat ilmeiset työnantajallekin. Ottamalla vapaalla olevan hoitajan tilapäisesti töihin vuokrafirman kautta työnantaja säästää muun muassa ylityökorvaukset ja hälytysrahat. Riskitkin ovat vähissä, jos kyseessä on vanhastaan tuttu oman talon työntekijä.
Kaikki siis näyttävät voittavan – mutta vain sillä ehdolla, että menetetystä vapaa-ajasta johtuva hoitajan terveyspääoman kuluminen jätetään laskelmasta pois.
Puskaradio tietää kertoa, että hoitoalan vuorosuunnitteluun on ilmaantunut kolmas pyörä. Ennen suunnittelulla soviteltiin yhteen työtä ja perhe-elämää, nykyään kuvioon kuuluvat myös keikkatyöt.
Yksityiselle työnantajalle tehdyt keikat eivät näy Työterveyslaitoksen aineistoissa, joten hoitajien todellinen työaika vuororakenteineen ja rasituksineen jää näiltä osin pimentoon. Terveydenhuollossa tehtävien keikkatöiden määrää ja terveysvaikutuksia pitäisikin Turusen mielestä tutkia lisää.
Väitös:
Scheduling shift work in healthcare: Studies on sickness absence and working hour characteristics. Jyväskylän yliopisto 2025.
