Lähihoitaja Toni Heimosen mielestä hänen työssään parasta ovat vaihtuvat asiakkaat ja työpisteet.
– Kohtaan paljon erilaisia asiakkaita. Minulla ei ole ollut koskaan vaikeuksia tulla toimeen erilaisten ihmisten kanssa. Ammattitaitoni kehittyy myös siten, että näen hoitajien erilaisia tapoja hoitaa asiakkaitaan. Olen sosiaalinen, joten uudet ihmiset eivät ole minulle ongelma.
Jyväskylän kaupungin palveluasumisen varahenkilöstöön kuuluva Toni Heimonen muutti kaupunkiin toiselta paikkakunnalta ja päätti silloin hakea avoinna ollutta lähihoitajan paikkaa kotihoidon varahenkilöstössä. Heimonen on ammatinvaihtaja ja valmistunut lähihoitajaksi vuonna 2016. Hänen aiempi työkokemuksensa on vuodeosastolta.
Varahenkilöstössä työn haasteena on toisaalta se, ettei hoitaja tunne entuudestaan asiakkaitaan. Se kun luonnollisesti helpottaisi työtä.
– Perehdytys on elintärkeää. En tietenkään voi tuntea asiakkaita yhtä hyvin kuin vakituinen henkilökunta. Hoitajan täytyy tietää, keitä hän on hoitamassa. Minun täytyy tietää ehdottomasti asiakkaiden henkilöllisyys, että hoidan heitä oikealla tavalla, eikä hoitovirheitä tapahdu. Itse olen saanut hyvin perehdytystä eri paikoissa.
Kysy ennen kuin teet
Heimonen on kiertänyt jo viisi kuukautta eri palvelutaloja, joten asiakkaat ovat myös tulleet tutuiksi. Hänen ohjenuoranaan on uusissa paikoissa kysyä muilta hoitajilta mahdollisimman paljon neuvoja. ”Kysy ennen kuin teet” on hänen mottonsa.
– Asiakkaat vaihtuvat silti, sillä osa jättää tämän maailman luonnollisista syistä.
Heimosen lisäksi Jyväskylän palveluasumisen varahenkilöstössä työskentelee 27 lähihoitajaa ja yksi laitoshuoltaja. Käytännössä Toni Heimonen voi olla maksimissaan saman työpisteen varahenkilöstössä 3–5 päivän ajan vakituisen hoitajan sairastuttua. Lähtö uuteen paikkaan voi tulla nopeasti.
– Varoitusaika vaihtelee. Joskus olen aamupuurolla, kun saan tiedon työpisteestä, jos varausta ei ole tullut etukäteen. Työpisteeni tiedän korkeintaan kaksi kolme päivää etukäteen.
Toni Heimonen ei joudu joka aamu odottamaan puhelimensa pirinää. Hänellä on oma kotiosastonsa, jossa hän työskentelee, ellei varauksia ole tullut.
– Mitään vapaapäivää ei tietenkään tule, jos ei tule keikkaa minnekään. Hoitotyössä tarvitaan aina apua omalla kotiosastolla.
Varahenkilöstöön riittää hakijoita
Heimonen soittaa myös itse esimiehelleen ja kysyy etukäteen, onko jonnekin tiedossa keikkaa. Useimmiten varahenkilöstöä kaivataan paikalle vakituisten hoitajien sairastuttua, mutta joskus ennakkoon tiedossa olevien tyky-päivien sijaistamiseen. Heimonen on aina kokenut, että varahenkilöstöä arvostetaan.
– Kyllä se näkyy heti jo siinä, kun tulemme paikalle. Apukäsistä ollaan iloisia.
Varahenkilöstön liikkuva elämäntapa näkyy palkassa. Jyväskylässä heille maksetaan vajaan sadan euron lisä. Varahenkilöstöön on yleensä löydetty hyvin työntekijöitä.
– Meillä on täytetty kaikki paikat, jotka ovat olleet haussa. Kun itse hain varahenkilöstöön, samaan paikkaan oli 15 muuta hakijaa. Osa vaihtaa vakituiseen työpaikkaan, mutta osa pitää työstä varahenkilöstössä ja haluaa tehdä sitä pitkään.
Toni Heimonen ei kadu hetkeäkään haettuaan töihin varahenkilöstöön.
– Oma näkemykseni on, että nykyinen työpaikka on selkeästi paras, mikä minulla on ollut koskaan. Olen rauhallinen, enkä stressaavaa tyyppiä. Minulle ei ole väliä, missä olen seuraavaan päivän töissä, kunhan tiedän vain työajat.
