Pelko voi herätä esimerkiksi silloin, kun pitäisi käydä vaikea keskustelu esihenkilön tai työkaverin kanssa. Myös yllättävät tai haastavat työtilanteet voivat jäädä peloiksi mieleen pyörimään. Pelon tunteet saavat sykkeen kohoamaan ja mielen laukkaamaan. Kun pelko pesiytyy mieleen, looginen ajattelu hidastuu.
– Yleensä ihmiset pelkäävät melko samanlaisia asioita, kouluttaja ja tietokirjailija Ira Lange toteaa. Hän on pitänyt paljon työyhteisövalmennuksia hoitoalan ammattilaisille.
– Pelkäämme esimerkiksi yllättäviä tilanteita, nähdyksi tulemista, vaikeita keskusteluja, torjuntaa, tyhmältä vaikuttamista ja ulkopuolelle joutumista, kertoo Lange.
Vihan takana on usein pelkoa
Hoitajat ovat Langen kokemuksen mukaan hyviä rauhoittamaan muiden pelkoa ja lähestymään pelkäävää ihmistä empaattisesti. Usein hoitajat myös tunnistavat pelon hoidettavan uhkaavan käytöksen takana ja onnistuvat saamaan siihen yhteyden. Langen mukaan se on taito, joka kehittyy pitkän kokemuksen myötä.
– Kaikki eivät ymmärrä, että esimerkiksi huutava tai aggressiivisesti käyttäytyvä ihminen voi olla hyvin peloissaan. Hoitaja saattaa kuitenkin havaita tämän nopeasti ja pyrkiä rauhoittamaan pelkoa. Kysymys on tunnetaidoista, joiden avulla toinen ihminen voidaan kohdata ja tyynnyttää.
Pelko saa aivot menemään tilttiin. Looginen ajattelu vaikeutuu ja jäljelle jäävät tunteet, jotka auttavat pelokasta tekemään nopeita ratkaisuja, pakenemaan tai taistelemaan. Silloin järkipuhe ei auta, vaan pelkoa on hoidettava tunteella. Rauhallinen ja empaattinen puhe, tunteiden sanoittaminen ja turvallinen koskettaminen voivat auttaa hoidettavan pelkoa laantumaan.
Mutta mitä kannattaa tehdä silloin, kun hoitajaa itseään pelottaa?
Pelko tarttuu koko työyhteisöön
Lange kertoo, että erityisesti turvallisuus- ja hoiva-alalla pelätään paljon.
– Noilla aloilla työ on sekä henkisesti että fyysisesti hyvin haastavaa. Monet vaikeat tilanteet saattavat tulla aivan puskista. Erityisesti läheltä piti -tilanteet voivat jäädä hoitajan mieleen pelkoina pyörimään.
Esimerkiksi vilkkaassa päivystyksessä tai haastavan asiakkaan kanssa pelon tunteille voi usein antaa tilaa vasta jälkikäteen. Lange muistuttaa, että myös jälkeen päin esiin nouseva pelko on tärkeä kehon viesti. Se kertoo, että jokin asia kaipaa tarkempaa tarkastelua.
– Jos jätät pelon tunteen huomioimatta, se palaa yhä uudelleen ja usein voimakkaampana. Tämä on täysin normaalia. Kehosi vain yrittää ennakoida, ettei mitään pelottavaa pääse enää uudelleen tapahtumaan, Lange toteaa.
Pelkoa kannattaa käsitellä. Piilotettu ja padottu pelko alkaa usein vaikuttaa työntekijän käytökseen ja lopulta koko työpaikan arkeen. Pelko tarttuu herkästi työyhteisön sisällä.
– Erityisen tarttuvaa on sellainen pelko, josta ei puhuta. Mykistynyt pelokas ihminen lähettää ympärilleen signaaleja uhasta. Olemme herkkiä vaistoamaan sellaiset asiat ja reagoimaan pelkoon.
Yhtäkkiä kaikki työyhteisössä voivat huonosti tai kokevat jatkuvaa hälytystilaa. Rentouden ja yhteisen ilon kokemukset vähenevät ja luovuus katoaa.
Mitä sanoisit nuorelle itsellesi?
Lähihoitajat aloittavat työnsä hyvin nuorina. Uransa alussa olevaa parikymppistä hoitajaa saattaa pelottaa vaikkapa kuolleen ihmisen näkeminen. Vaikka kuolema on esimerkiksi vanhustyössä jatkuva osa työn sisältöä, se voi aluksi pelottaa paljonkin, Ira Lange toteaa.
– Jatkuva kuoleman todistaminen ei luontaisesti kuulu nuoren ihmisen elämän piiriin. Siksi kuolemaan ja siihen liittyviin pelkoihin tarvitaan uran alussa esihenkilöltä ja työyhteisöltä erityisen paljon tukea.
Lange kehottaa kokeneita hoitajia kertomaan oman työuransa alusta ja ensimmäisistä kohtaamisistaan kuoleman kanssa. Minkälaiset tilanteet olivat vaikeita? Miten asiat vähitellen helpottuivat? Mitä he haluaisivat sanoa nuorelle itselleen nyt?
– Tällaisia juttuja ei voi opiskella koulussa, sillä kysymys on kuoleman herättämistä tunnereaktioista. Siksi on äärimmäisen tärkeää, että nuori saa kuulla, että kokeneitakin on joskus pelottanut. On tärkeää kuulla ja tuntea, että pelko on tavallinen, hyväksyttävä tunne. Jos nuori jää pelon kokemuksen kanssa yksin, alanvaihto saattaa olla lähellä.
Kun pomo johtaa pelolla
Mitä pitäisi tehdä, jos esihenkilö on pelottava? Pelolla johtaminen pitää koko työyhteisön varpaillaan. Pelolla johtaminen saattaa johtua esihenkilön omista peloista. Pelokas esihenkilö saattaa huutaa, nälviä tai olla ylikriittinen.
– Johtajan pelosta kertovat myös mikromanagerointi ja luottamuksen puute alaisiin, Lange sanoo.
Hän on kirjoittanut yhdessä tutkija Kati Järvisen kanssa teoksen Pelko pois, joka käsittelee johtajan pelon vaikutuksia työyhteisön hyvinvointiin. Usein esimerkiksi syyttelevään ja jyräävään työkulttuuriin liittyy paljon johtajan pelkoa hallinnan menettämisestä.
– Johtajien lisäksi pelkokäyttäytymistä voidaan havaita esimerkiksi työpaikan vahvoilla persoonilla ja mielipidejohtajilla. Heidän pelollaan on työyhteisöön yhtä huono vaikutus kuin pelokkaan esimiehen käytöksellä.
Kun esihenkilö luo työpaikalle pelon kulttuurin käy usein niin, ettei työyhteisössä enää uskalleta puhua totta. Työpaikalla eletään kuin toisessa todellisuudessa, jossa todelliset tunteet vaietaan hiljaisiksi.
Mikä tekee rohkeaksi?
Paras lääke pelkoon ei ole rohkeus, vaan rakkaus ja aito välittäminen. Sellainen yhteys, jossa on hyvä olla, Lange toteaa.
– On tärkeää, että pelkoa ei yritetä poistaa, vaan sen kanssa opetellaan elämään. Opettelu on sitä, että hyväksyn tunteeni, ne saavat vain olla. Rohkeutta on tehdä asioita työpaikalla pelosta huolimatta, pelon kanssa.
Työyhteisöissä pelkoa hoidetaan ennen kaikkea puhumalla. Kun hoitaja voi rehellisesti sanoa, että nyt muuten pelottaa, pelko tutkitusti vähenee. Tärkeintä on löytää yhteys toiseen ihmiseen, jotta pelon kanssa ei jää yksin.
– Hyvä ohjenuora on, että itse ongelma työyhteisöissä on harvoin työntekijän pelko vaan siihen liittyvä kohtaamattomuus. Pelko häviää, jos työntekijä saa puhua työkavereille pelostaan turvallisessa ilmapiirissä. Pelkotrauman ydin on usein siinä, että emme voi jakaa pelkoamme muiden kanssa.
Peloista puhuminen ei tarkoita sitä, että tunteet veisivät työntekijää tai että vaikeat tunteet kaatuisivat hallitsemattomasti koko työyhteisön niskaan.
– Suomessa vasta opetellaan puhumaan tunteista ja asiaan liittyy monenlaisia epäluuloja. Ajatellaan, että tunteistaan puhuva voi viedä työyhteisössä liikaa tilaa, Lange sanoo.
Todellisuudessa tunnepuhe on harvoin kuormittavaa, sen sijaan avoimella haavoittuvaisuudella on koko työyhteisöön hyvä vaikutus.
– Kannattaa muistaa, että mitä luonnollisempana ihmiset pitävät pelkoa ja siitä puhumista, sitä rohkeampia heistä tulee.
Vinkit pelon käsittelyyn
- Opettele kohtelemaan itseäsi arvokkaana, älä jätä itseäsi pelon kanssa yksin.
- Kehitä tietoisuus- ja tunnetaitojasi, opettele tunnistamaan pelko jo varhaisessa vaiheessa.
- Opettele keskustelemaan pelkosi kanssa, kysymään siltä kriittisiä kysymyksiä: Ovatko asiat todella niin huonosti?
- Siedä yllättäviä pelon tunteita, luota siihen, että vaikka pelkoa ei voi ratkaista heti, saat apua tunteeseen pian.
- Puhu pelosta avoimesti. Anna muiden ihmisten nähdä sinut ja ihmisyytesi, anna haavoittuvaisuutesi näkyä.
Rauhoita pelko kun olet yksin
Lähihoitajat voivat kohdata työssään haastavia ja pelottavia tilanteita. Esimerkiksi yksin yövuorossa on erityisen tärkeää, että hoitajalla on kyky rauhoittaa omassa mielessä laukkaava pelko. Näin teet sen:
- Pidä huolta, että sinulla on jo ennen vuoron alkua tieto siitä, mistä saat tarvittaessa apua.
- Katkaise sisäinen monologisi kysymyksillä: Onko asia todella niin? Voiko tätä asiaa tarkastella toisesta näkökulmasta?
- Rauhoita hermostoa hengittämällä tasaiseen tahtiin, hengitä ulos pitkään.
- Harjoita optimismia, mitkä kaikki asiat ovat tällä hetkellä hyvin?
Kun pelottaa, kysy itseltäsi pitäisikö-kysymyksiä:
- Pitäisikö tästä ahdistua?
- Pitäisikö minun puhua tästä?
- Pitäisikö minun ottaa tälle asialle hetki aikaa?
- Pitäisikö tilannetta tarkastella jostakin toisesta näkökulmasta?
