Vähän jännitti etukäteen, mutta oli mukavaa. Lähden toisenkin kerran kyytiin, tuumasi Reijo Lampio ensimmäisen riksapyöräajelun jälkeen.
Helsingin Puotilassa sijaitsevassa Omakotisäätiössä ulkoilu kuuluu arkeen ympäri vuoden. Lähihoitaja Nithinan Kontkanen työskentelee muistisairaiden ryhmäkoti Aallokossa, jossa asukkaat pääsevät ulkoilemaan turvallisesti aidatulle pihalle.
– Kesällä juomme usein ulkona iltapäiväkahvit ja toisinaan paistamme makkaraa. Loppukesällä asukkaat saivat kerätä oman pihan pensaista punaherukoita suoraan suuhun tai kuppiin. Teimme niistä yhdessä marjapiirakkaa. Kun sää on hyvä, lähdemme kauemmaksi kävelylle.
Kontkanen on huomannut, että asukkaat piristyvät ulkoilun jälkeen. Ryhmäkoti Aallokossa on ennakkoon suunniteltu, kuka vie kenetkin ulos. Toki tilanteet elävät: aina asukkaan vointi ei sallikaan ulkoilua tai räntäsateeseen ei viitsikään lähteä.
Perjantaisin järjestettävään yhteisökävelyyn voivat osallistua Omakotisäätiö asukkaat ja lähialueen kotona asuvat ikäihmiset. Yhteisökävelyt ovat osa Kanto-hanketta, jossa pyritään löytämään alueelta tukea tarvitsevia ikäihmisiä.
Jos ei pysty kävelemään, yhteisökävelylle pääsee mukaan pyörätuolilla tai riksapyörällä. Tällä hetkellä Omakotisäätiössä ei ole yhtään lähihoitajaa, jolla olisi riksapyöräilyyn ajolupa. Pulma on ratkaistu vapaaehtoisten ja Kanto-hankkeessa mukana olevien yhteistyökumppaneiden avulla. Ikäinstituutin viestintäsuunnittelija Vesa Kuittinen on kuljettajana toista kertaa Puotilassa.
– Pyörän kyydissä saa elämyksiä kaikilla aisteilla. Voi tuntea tuulen kasvoilla sekä haistaa metsän ja meren tuoksun. Samaa elämystä ei synny autossa.
Ulkoilu ylläpitää toimintakykyä
Kaikilla iäkkäillä ei ole yhtä hyvät ulkoilumahdollisuudet kuin Omakotisäätiön asukkailla. Sen tietää Ikäinstituutin liikunnan toimialapäällikkö Katja Borodulin.
– Monet eivät pääse ulos niin usein kuin haluaisivat. He kokevat tyydyttämätöntä liikunnan tarvetta. Liikunnan määrä vähenee ikääntyessä, erityisesti 80 ikävuoden jälkeen.
Jos liikuntakyvyssä on vajauksia, ulkona liikkumisen voivat estää painavat ovet, rappuset, liukkaat kadut ja tiet, vilkas liikenne tai levähdyspaikkojen puute.
Borodulin puhuu myös asenteellisista esteistä.
– Ikäihminen saattaa sanoa, että olen jo niin vanha, että joudan jäädä sisälle. Silloin hoitajan pitää kannustaa ulkoiluun.
Ulkoilun hyödyt ovat kiistattomat. Liikkuminen edistää toimintakyvyn ylläpitämistä. Luonnossa liikkuessa myös mieliala kohenee, verenpaine alenee ja unenlaatu ulkoilun jälkeen paranee.
– Kävely epätasaisella alustalla sekä ylä- ja alamäessä ovat hyvää treeniä. Ulkona liikkuminen on monen mielestä motivoivampaa kuin kuntoilu sisätiloissa. Toki molempia tarvitaan. Jos sisällä on tehty lihasvoima- ja tasapainoharjoituksia, ulkoilu sujuu helpommin.
Borodulin korostaa myös ulkoilun sosiaalisia merkityksiä. Kun pääsee ulos toisen ihmisen kanssa, se tarjoaa mahdollisuuden vuorovaikutukseen.
Hanki vapaaehtoinen avuksi ulkoiluun
Katja Borodulin tietää vanhusten parissa työskentelevien hoitajien haasteet. Kaikki aika saattaa mennä perushoitoon. Hän kehottaa kuitenkin miettimään, voisiko työn tekemistä organisoida eri tavalla, jotta jäisi aikaa vanhuksen ulos viemiseen.
– Kuormittuneena hoitajat saattavat ajatella, pitäisikö tässä ehtiä vielä ulkoiluttaakin. Voi kääntää ajatuksen myös toisinpäin: voisiko ulkoilu tuoda jotain hyvää työhömme?
Jos työn uudelleen organisointikaan ei vapauta aikaa ulkoiluun, mahdottomuuksia ei voi vaatia.
– Silloin kannattaa miettiä, saisiko jostain vapaaehtoisia ulkoiluttajia. Esimerkiksi lähellä saattaa asua hyväkuntoisia ikäihmisiä, jotka voisivat viedä asukkaita ulkoilemaan.
Vapaaehtoisia voi rekrytoida myös eläkeläis- ja liikuntajärjestöistä, seurakunnista, oppilaitoksista tai vaikkapa Martoista. Toki työpaikalla jonkun täytyy koordinoida vapaaehtoistyötä.
Juttu on julkaistu alun perin SuPer-lehdessä 10/2019.
