Työnohjaus lisää hyvinvointia ja ehkäisee myötätuntouupumusta

Lähihoitaja ja työnohjaaja Kerstin Brorsin työhön kuuluu paljon kohtaamisia niin potilaiden, omaisten kuin kollegojenkin kanssa. Avainasemassa ovat taidot kuunnella ja antaa toivoa.

Kuva: Sami Peltoniemi

Teksti Mari Frisk

Vöyriläinen Kerstin Bors tekee Vaasan keskussairaalassa kolmivuorotyötä syöpä- ja veritautien osastolla. 

Osastomme on lähihoitajille siinä mielessä hyvä työpaikka, että saamme osallistua kaikkeen. Hierarkia on matala ja yhteistyö lähi- ja sairaanhoitajien välillä toimii hyvin. Jaamme lääkkeitä, annamme subkutaanisia injektiota ja osallistumme toimenpiteisiin. Lähihoitaja saa tehdä kaikkea, mitä hänelle kuuluu ja omaa osaamistaan on mahdollista hyödyntää.

Toimenpiteiden lisäksi myös kommunikointi potilaiden ja heidän omaistensa kanssa on avainasemassa.

– Aktiivisessa hoidossa oleviin pyrin aina valamaan toivoa siitä, että hoidot auttavat. Elämänsä loppuvaiheessa olevalle on tärkeää tietää, että hän saa poistua rauhallisesti ja kivuttomasti.

Toisinaan keskustelut menevät hyvinkin syvälle. Ja juuri niissä keskusteluissa Kerstin kokee olevansa omassa elementissään – samoin kuin roolissaan työnohjaajana. Voimavarakeskeisen työnohjaajan koulutukseen Kerstin hakeutui, sillä hän on aina ollut kiinnostunut mielen hyvinvoinnista. 

Työnohjaaja kuuntelee ja kysyy

Vaasan keskussairaalassa on kymmenen työnohjaajaa. He tulevat eri ammateista, moni on hoitaja.

– Toivon, että uusi työnantajamme, Pohjanmaan hyvinvointialue, kehittäisi työnohjausta entisestään, sille todellakin on tarvetta.

Ohjattaviaan Kerstin tapaa kahden kesken ja ryhmätapaamissa. Ryhmän kokoonpano saattaa vaihdella tapaamiskertojen välillä. Hän tekee myös tiimikohtaista työnohjausta, jos työyhteisössä on konflikteja tai sitä on kohdannut kriisi.

Lähimpiä kollegoitaan ja esihenkilöitään Kerstin ei ohjaa.

Työnohjaajan tärkeimpinä vaatimuksina Kerstin pitää paitsi aitoa kiinnostusta ihmisiä kohtaan, taitoa kuunnella ja kysyä. Kyyneleitäkään ei saa kavahtaa, ohjaajan itsetuntemus ja keinot vahvistaa omaa jaksamistaan pitää olla kunnossa.

– Työnohjaaja ei anna vastauksia tai neuvoja. En myöskään voi puuttua siihen, miten työ on organisoitu. Roolini on kuunnella, kysyä ja kannustaa, auttaa ihmistä löytämään omat vastaukset, voimavarat ja tukea jaksamisen kanssa.

Tapaamisissa ei kirjata merkintöjä

Ohjattavat tulevat henkilöstöosaston kautta. Henkilökunta voi itse pyytää työnohjausta, toisinaan aloite siihen tulee esihenkilöltä esimerkiksi kehityskeskustelussa.

– Suosittelen vähintään viittä puolentoista tunnin kertaa. Vaasan keskussairaalassa henkilökunnalla on oikeus kahden vuoden mittaiseen työnohjaukseen.

Työnohjauksesta allekirjoitetaan sopimus, mutta puhutuista asioista ei jää merkintöjä. Kerstin onkin kuullut monelta ohjattavaltaan, että se on madaltanut kynnystä tulla hänen pakeilleen.

– Minua koskee vaitiolo- muttei dokumentointi- tai raportointivelvollisuus. Missään tietokannassa ei siis näy tietoja siitä, mitä olemme puhuneet.

Kerstin korostaa, että hän ei ole psykoterapeutti ja jos keskusteluissa tulee ilmi vakavia ongelmia, hän ottaa ohjattavan kanssa puheeksi työterveyshuollon.

Stressi tuo työnohjaukseen

Kerstin kertoo, että stressi on yksi yleisimmistä syistä hakeutua työnohjaukseen.

– Hoitajilla on paljon eettistä stressiä, joka syntyy siitä, että ei pysty tekemään työtään niin hyvin kuin haluaa. Ylimitoitetut vaatimukset voivat tulla työnantajalta, mutta myös ihmisellä itsellään voi olla kovat vaatimukset itseään kohtaan.

Kerstin on työnohjaajana huomannut, että organisaatiomuutokset tuottavat ihmisille paitsi epävarmuutta, myös suoranaista surua.

– Organisaatiomuutoksissa henkilökunnalla on hyvin vähän, jos ollenkaan, valtaa vaikuttaa. Sitä joko putoaa tai pysyy mukana. Myös lisääntyvä tietotekniikka ja kirjaamisen tarve kuormittavat. Hoitajia kuormittavat lisäksi siirrot osastolta toiselle, yksi vuoro voi olla neurologisten potilaiden parissa ja seuraava vastaleikattujen.

Ensin kiltti itselleen

Yksi työnohjauksen tavoitteista on työhyvinvoinnin lisääminen, mutta joskus voi käydä niin, että keskusteluissa ohjattavalle kirkastuu, että hän ei halua jatkaa nykyisessä tehtävässään tai työpaikassa.

Kerstin ei koe niitä päätöksiä suinkaan epäonnistumisina. Se, että ihminen saa voimia tehdä päätöksiä, ovat ne sitten mitä tahansa, on aina hyvä asia.

Moni hoitaja kokee myötätuntouupumista ja jaksaminen on tiukilla niin potilaiden kuin kollegojen kanssa. Työnohjaus voi ennalta ehkäistä uupumusta ja jopa masennusta, kun työnohjaaja kuuntelee arvottamatta ohjaajan ajatuksia ja tunteita.

Kerstin uskoo, että ihmisen pitää ensin olla kiltti itselleen, vasta sitten voi olla sitä aidosti muille.

– Jokaisen kannattaa opetella empatiaa itseään kohtaan ja muistaa, että kaikki ajatukset ovat sallittuja. Itselleen pitää sallia hemmottelua, se voi olla esimerkiksi omaa aikaa, hyvää ja terveellistä ruokaa tai hieronnassa käymistä.

Hengitysharjoitukset ja kirjeet auttavat jaksamaan

 Kerstinin mukaan taipumus jäädä kiinni ajatuksiin ja reaktioihin lisää stressiä.

– Ehkäisen omaa stressiä hengitysharjoituksilla ja teen niitä myös työnohjattavien kanssa, jos he haluavat. Hengitysharjoitukset rauhoittavat parasympaattista hermostoa eli mieli ja keho eivät ajaudu ylikierroksille.  

Kerstin kirjoittaa myös kirjeitä ystävilleen.

– Se on minulle luonteva tapaa purkaa ajatuksiani.

Työnohjaajana Kerstin aloittaa tapaamiset yleensä kysymällä ohjattavalta, millä tasolla hänen jaksamisensa on, asteikolla nollasta kymmeneen.

–Sitten jatkamme sen perusteella, mitä ihminen vastaa. Minun roolini on kysyä ja kuunnella, jotta ohjattava tunnistaa omat ajatuksensa ja tunteensa. Siitä löytyy sitten pikkuhiljaa uusia näkökulmia ja asenteita. Luonani saa puhua avoimesti siitä, mikä stressaa, tekee surulliseksi tai jopa ilkeäksi.

Tapaamisessa jutellaan myös peloista, voimavaroista ja siitä, miten ne näkyvät töissä.

– Ihminen on kokonaisuus, työasiat vaikuttavat vapaa-aikaan ja päinvastoin, joten keskustelujen ei tarvitse pysyä vain työssä, voimme yhtä hyvin puhua perheestä. Ohjattava valitsee aina sen, mistä puhumme ja kuinka avoin hän haluaa olla.

Mitä työnohjaus on?

  • Työnohjauksessa keskustellaan avoimesti ja luottamuksellisesti omaan työhön ja työyhteisöön liittyvistä asioista ja kokemuksista koulutetun ohjaajan avulla.
  • Työnohjaukselle asetetaan tavoitteet ja sen tuloksellisuutta seurataan.
  • Tavoitteina voi olla esimerkiksi selkiyttää tavoitteita ja rooleja, sujuvoittaa työskentelyä, lisätä muutoskykyä ja oppimista.
  • Sopii kaikille, jotka haluavat oppia ja kehittyä työssään.
  • Luottamuksellista ja jokainen voi päättää itse, miten avoimesti asioista kertoo.
  • Ohjaaja ei anna neuvoja ohjattaville, vaan auttaa kysymyksillään ohjattavia tekemään ratkaisuja.

Lähde: Suomen työnohjaajat ry

Kerstinin kysymyspatteristo

  • Mitä haluat säilyttää työssäsi tai muutoksen keskellä?
  • Mitä pelkäät?
  • Mitä sinä tuot työyhteisöön?
  • Saatko tunnustusta ja tuletko kuulluksi?
  • Miten haluat tulla kohdatuksi?
  • Mitä ammatillisuus tarkoittaa sinulle?
  • Mihin sinä voit vaikuttaa työssäsi? Millä keinoilla?
  • Millaisia tunteita ja tuntemuksia sinussa herää ennen ja jälkeen työvuoron?
  • Mitkä asiat ovat ongelmallisia sinulle työyhteisössäsi?
  • Voisiko ongelmissa piillä jotain muuta kuin mitä nyt kerrot?
  • Miten palaudut työstä vapaa-ajallasi?
  • Miten näet tulevaisuutesi?
  • Oletko ajatellut, että tämä kriisi voisi antaa sinulle uusia voimia ja mahdollisuuksia?
  • Mikä tai mitkä asiat tuovat sinulle turvallisuuden tunteen töissä ja vapaalla?

Sinua voisi kiinnostaa myös

Kouluyhteisöohjaaja Mika Önkki: ”On tärkeä osata erottaa, milloin kyse on tavallisista teini-iän kuohuista ja milloin vakavammasta ongelmasta”

”Työpäivä voi alkaa avantouinnilla asukkaan kanssa” – Virikeohjaaja Kirsi Sauvala järjestää ohjelmaa palvelutalon asukkaiden arkeen

Lähihoitaja toteuttaa lääkehoitoa koulussa