Suomalaisten alkoholinkäytöstä on tarkkoja tilastoja. Suomalaisista aikuisista joka kymmenes käyttää liikaa alkoholia, ja lähes jokaisen suomalaisen lähipiirissä on vähintään yksi ihminen, jolla on päihdeongelma. Vammaisten ihmisten osuudesta tilastoissa sen sijaan tiedetään hyvin vähän.
Suomalaisten nuorten alkoholinkäyttö on vähentynyt vuosien ajan, ja yhä suurempi osa nuorista ei käytä alkoholia lainkaan. Myös kehitysvammaisilla nuorilla kokemukset alkoholista vaihtelevat, ja joillekin päihteiden maailman on täysin vieras, kertoo projektipäällikkö Sarianna Palmroos Ehkäisevä päihdetyö EHYT ry:n ja Kehitysvammaliiton SELVIS-hankkeesta. Nelivuotisen hankkeen tavoitteena on ehkäistä kehitysvammaisten nuorten päihde- ja pelihaittoja.
Kun vammaisten ihmisten osallisuus yhteiskuntaan on vahvistunut, se on samalla tarkoittanut aikaisempaa suurempaa osallisuutta myös suomalaiseen päihdekulttuuriin.
– Itsenäisemmin asuvilla ja lapsuudenkodista muuttaneilla nuorilla on todennäköisemmin kokemuksia päihteistä.
Kehitysvammaiselle nuorelle päihteiden käyttö tarkoittaa todennäköisimmin alkoholia, tupakkaa ja muita nikotiinituotteita. Kannabiksen käyttö on yleistynyt nuorten keskuudessa, mutta kehitysvammaisilla nuorilla siitä ei ole selvää näyttöä.
– Osa on voinut kuulla kannabiksesta ja olla kiinnostunut siitä, mutta ei ole kokeillut itse. Joku on voinut luulla kannabista tupakaksi ja ottanut sitä, kun on tarjottu.
SELVIS-hankkeessa on huomattu, että yhä useammin kehitysvammaisen nuoren arkeen kuuluu digipelaaminen, joka päihteidenkäytön lailla voi koetella nuoren hyvinvointia ja elämänhallintaa.
Asiakkaalla on itsemääräämisvastuu
Kehitysvammaisilla nuorilla on ikätovereihin verrattuna monia riskitekijöitä, jotka altistavat päihteidenkäytön haitoille.
– Monilla kehitysvammaisilla nuorilla on ulkopuolisuuden kokemuksia, kiusatuksi tulemista, heikko itsetunto ja vaikeuksia solmia sosiaalisia suhteita.
Myös alttius hyväksikäytölle on suurta ihmissuhteissa, joihin kuuluu päihteidenkäyttöä. Oppimisen ja ymmärtämisen vaikeudet voivat vaikuttaa esimerkiksi siihen, ettei nuori välttämättä ymmärrä päihteidenkäytön haittoja tai kuinka monta annosta alkoholia on ottanut, puhumattakaan alkoholin ja lääkkeiden yhteisvaikutuksista.
Täysi-ikäisen ihmisen alkoholinkäyttöä ei voi kieltää, mutta asian puheeksi ottaminen ei ole helppoa silloinkaan, kun käyttö aiheuttaa ongelmia ihmiselle itselleen tai hänen läheisilleen.
– Suomessa on tabu, ettei toisen ihmisen alkoholinkäyttöön voi puuttua.
Vammaisen ihmisen kohdalla puuttuminen voidaan nähdä herkästi puuttumisena myös ihmisen itsemääräämisoikeuteen.
– Lähihoitaja juttelee muutenkin asiakkaan kanssa terveyteen ja hyvinvointiin liittyvistä aiheista, miksei sitten alkoholinkäytöstä.
Mitä vaikeammasta aiheesta on kyse, sen tärkeämpää on, että asiakas ymmärtää mistä puhutaan.
– Alkoholinkäyttöä voi yksinkertaisimmillaan kartoittaa kolmella kysymyksellä: kuinka usein juot, kuinka paljon juot ja kuinka usein juot vähintään kuusi annosta kerrallaan.
Aina puheeksi ottaminen ei johda toivottuun lopputulokseen.
– Asiakkaalla on oikeus kieltäytyä vastaamasta. Häntä voi motivoida juomisen vähentämiseen tai lopettamiseen, mutta ihmisellä itsellään on vastuu päätöksestä.
Esteettömiä päihdepalveluita tarvitaan
Avun saaminen ei ole helppoa, vaikka vammainen ihminen olisi motivoitunut raitistumaan. Päihdepalveluiden esteellisyys on ikuisuuskysymys, sanoo esteettömän työn kehittäjä Pirkko Justander Sininauhaliitosta. Palvelut saattavat sijaita paikoissa, joihin ei pyörätuolilla pääse, tai ne eivät muuten ole vammaisen ihmisen saavutettavissa. Esimerkiksi kuljetuspalveluiden ja puhevammaisten tulkkauspalveluiden käyttö on rajattua.
– Apupalveluiden saaminen on jonkin verran helpompaa niillä, joilla on henkilökohtainen avustaja ja jotka pystyvät liikkumaan julkisilla. Monen puhevammaisen tulkkina on omainen tai läheinen, joiden kuullen avun hakeminen tai aroista aiheista puhuminen voi olla vaikeaa.
Suurin este vammaisten toimiville päihdepalveluille ovat Justanderin mukaan asenteet.
– Päihdeongelmien syihin ei paneuduta. Vammaisen ihmisen kohdalla ajatellaan liian usein, että päihteiden käyttö johtuu vammasta, vaikka taustalla on usein jotain muuta, esimerkiksi krooninen kipu, jonka puutteellista hoitoa ihminen alkaa lääkitä omatoimisesti alkoholilla.
Päihteidenkäytön taustalla voi olla myös fyysistä tai psyykkistä pahoinpitelyä. Moni vammainen ihminen kohtaa elämänsä aikana syrjintää, ja kriisitilanteessa torjutuksi tulemisen pelko voi estää hakemasta apua.
Justanderin mukaan päihdepalveluiden esteettömyyttä pitäisi purkaa kehittämällä palveluita ja kouluttamalla ammattilaisia, esimerkiksi päihdevastaavia, kohtaamaan erityisesti vammaisia ihmisiä.
– Inkluusion virrassa ei voida ajatella, että vammaisille ihmisille pitäisi olla omat päihdepalvelunsa vaan olemassa olevien palveluiden tulisi olla kaikkien saavutettavissa.
Ota päihteet puheeksi
- Omaan tunteeseen kannattaa luottaa. Jos sinusta tuntuu, ettei asiakkaan elämässä ole kaikki kohdallaan, ota asia puheeksi. Kun päihteistä alkaa tulla ongelma, merkit eivät aina ole fyysisiä, vaan asiakas voi esimerkiksi vaikuttaa väsyneeltä tai hän laiminlyö velvollisuuksiaan.
- Muista, että asiakas päättää itse juomisestaan tai sen vähentämisestä. Häntä voi motivoida, mutta puheeksi ottaminen ei aina johda siihen, että asiakas on itse valmis muutokseen.
- Päihteet ja myös pelaamisen voi ottaa puheeksi, vaikka ne eivät aiheuttaisi ongelmia. Asiakkaan kanssa voi tehdä aika ajoin alkoholin käytön riskejä kartoittavan audit-testin. Testi löytyy verkosta selkokielisenä esimerkiksi EHYT ry:n verkkosivuilta.
- Parasta ehkäisevää päihdetyötä on turvallisen ja luottamuksellisen ilmapiirin ylläpitäminen. Kun suhde asiakkaaseen on toimiva ja hoitaja on kiinnostunut asiakkaan voinnista, vaikeat asiat on helpompi ottaa puheeksi ajoissa.
Vinkit antoi EHYT ry:n ja Kehitysvammaliiton SELVIS-hankkeen projektipäällikkö Sarianna Palmroos.
