Steinerpedagogisen ajattelun mukaan pienet lapset oppivat jäljittelemällä

Lastenhoitaja Päivi Riikonen viihtyy steinerpäiväkoti Pikku-Otavassa Jyväsksylässä. Hän kokee, että kasvattajalle olennaista on itsekasvatus.

Kuva Hanna-Kaisa Hämäläinen

Teksti Maija Repo

Steinerpäiväkoti Pikku-Otavassa Tiitiäisten ryhmä kokoontuu joka päivä piiriin, jossa lauletaan tai kuunnellaan satu. Piirin vierellä on pieni pöytä, joka on koristeltu satujen ja kuluvan vuodenajan teemoilla. Syksyllä pöytään on tuotu värikkäitä lehtiä, kiviä ja käpyjä. Kankaiden värit toistavat syksyn lämpimiä värejä ja joukossa seikkailee vielä muutama metsän eläin.

Aikuinen kertoo sadun ulkomuistista, ilman kirjaa. Hetkessä on läsnä ikiaikainen sadunkerronnan perinne. Sadut ja laulut ovat oleellinen osa steinerpäiväkodin arkea. Ne virittävät vuodenajan tunnelmaan, ja antavat lapsille mahdollisuuden käsitellä monenlaisia asioita.

– Nuorena työntekijänä sadun kertominen ulkomuistista jännitti, lastenhoitaja Päivi Riikonen kertoo. Nykyään satuhetki saattaa syntyä hyvin spontaanistikin, kun lapsiryhmä kaipaa rauhoittumista. Sama satu kerrotaan viikon aikana useamman kerran, jolloin se pääsee syvenemään lasten mielessä. Usein sadut siirtyvätkin lasten leikkeihin.

Kompostointia ja kasvimaata

Päivi Riikonen ei vastavalmistuneena lastenhoitajana tiennyt steinerpedagogiikasta juuri mitään. Kun Jyväskylän Palokassa sijaitsevaan steinerpäiväkoti Pikku-Otavaan haettiin 2000-luvun alussa päiväkotiapulaista, Päivi kiinnostui, sillä paikka oli kätevästi lähellä kotia.

– Täällä työskentely tuntui kuitenkin heti mielekkäältä ja oikealta.

Työyhteisö otti lämpimästi vastaan ja Päivi piti kodinomaisesta tunnelmasta.

– Tykkäsin myös siitä, että täällä sai heti toimia ja tehdä käytännön töitä. Sai tyhjätä kompostia, laittaa kasvimaata ja leipoa lasten kanssa, Päivi kuvailee.

Työ vaihtui sittemmin lastenhoitajan tehtäväksi ja paikka vakinaiseksi.  Hän on viihtynyt samassa työpaikassa pitkään, parikymmentä vuotta ja pätevöitynyt työn ohessa steinerpedagogiseksi lastenhoitajaksi. Sinä aikana Päivi on saanut kolme omaa lasta. Hän on kokenut myös vanhempana monet steinerpedagogiikan periaatteista omakseen.

­– Minusta on itsestään selvää, että lapset ovat kaikessa mukana.

Mainos

Steinerpäiväkoti houkuttaa eri syistä

Steinerpäiväkoti perustetaan usein pedagogiikasta kiinnostuneiden vanhempien aloitteesta. Näin on ollut Pikku-Otavankin tapauksessa. Päiväkoti aloitti toimintansa vuonna 1998.

Steinerpäiväkotiin hakeutuu perheitä monista syistä.

– Ruoka on nykypäivänä iso juttu. Monet arvostavat luomukasvisruokaa, jota valmistamme. Viihtyisä ja vehreä piha on monille perheille tärkeä. Useimmat tulevat lähialueelta, mutta muutama lapsi matkustaa kauempaakin tänne hoitoon, Päivi kertoo.

Pikku-Otavassa on tällä hetkellä 34 lasta kolmessa ryhmässä. Päivi on työskennellyt pitkään pienimpien lasten kanssa, nuorimmat ovat 2-vuotiaita. Päivin mukaan heidän kanssaan korostuu aikuisen kyky olla ”jalat ja juuret maassa”.

– Pienten kanssa pitää olla tässä ja ottaa syliin. Siis fyysisesti syliin, mutta myös tuoda turvan tunne. Ykköstavoite on saada heidän luottamuksensa, saada heille kokemus, että ei ole mitään hätää.

Toistuva päivärytmi on tärkeä. Pienten ryhmässä tavoitellaan rauhallista päivää, johon kuuluvat tutut asiat kuten ulkoilu, yhdessä syöminen ja nukkuminen. Sen enempää ei tarvita hyvän päivän luomiseksi. Vähitellen opetellaan toisten kanssa olemisen taitoja.

Keittiö on päiväkodin sydän

Pikku-Otavan erikoisuus on tupakeittiö, joka on samaa tilaa lasten leikkialueen kanssa. Suurin osa päiväkodin lapsista ja aikuisista syö yhdessä tuvan ison pöydän ääressä. Keittiössä on myös tunnelmallinen puuhella.

– Talviaamuina on kiva tulla töihin ja laittaa hellaan tuli. Tällainen keittiö vaatii toki keittäjältäkin tietynlaista asennetta, kun lapset ovat samassa tilassa leikkimässä.

Toisaalta keittiö tarjoaa huikeat mahdollisuudet lasten osallisuuteen.

– Lähes joka päivä pikkujakkaralla istuu joku lapsista pilkkomassa tai pyörittämässä taikinaa, Päivi kertoo.

Luonnonmukaisen ruuan lisäksi steinerpäiväkodissa pidetään tärkeänä, että lapset oppivat kunnioittamaan ruokaa, sen valmistamista ja alkuperää. Kokonaisen kasvun kierron lapset saavat nähdä, kun keväällä kylvetään siemeniä, kasvimaata hoidetaan yhdessä ja lopulta sato kerätään talteen syksyllä.

Mistä tunne kumpuaa?

Steinerpedagogisen ajattelun mukaan pienet lapset oppivat jäljittelemällä. Jäljittelyn kohteena ovat erityisesti lähellä olevat tärkeät aikuiset. Siksi kasvattajien tehtävä on pohtia, kuinka olla jäljittelyn arvoinen. Tätä tarkoittaa steinerpedagogiikan ajatus kasvattajan itsekasvatuksesta. Se on kykyä reflektoida omaa toimintaa pintaa syvemmältä.

– Lapset imevät itseensä kaiken. He aistivat aikuisen asenteen ja sanomattomat asiat. Kasvattajan täytyy olla oikea ja tosi sen kanssa mitä tekee. Lapset tunnistavat teennäisyyden.

Tarkoitus ei ole pyrkiä täydellisyyteen, vaan tunnistaa omat tunteet ja asenteet. Kasvattajakin saa ärsyyntyä ja näyttää sen, mutta olisi hyvä tiedostaa, mistä tunne kumpuaa.

Päivi myöntää, että joinakin aamuina on täytynyt viettää hetki työpaikan parkkipaikalla hengitellen, jotta osaisi siirtää kotiasiat syrjään ja keskittyä olemaan läsnä lasten kanssa.

Työyhteisön tuki on tärkeä. Huonosti nukutun yön jälkeen helpottaa, kun saa kerrottua olostaan työkaverille heti aamusta. Tunteen jakaminen auttaa. Myös haastavissa tilanteissa lasten kanssa tarvitaan toisinaan vastuun jakamista.

– Olemme ihmisiä, ja meillä on hyvät ja huonot päivämme. Mutta miten olla silti lasten jäljittelyn arvoinen? On koko työyhteisön etu, että kannattelemme toinen toistamme.

Steinerpäiväkodit Suomessa

Suomessa toimii tällä hetkellä 40 steinerpäiväkotia. Ne ovat itsenäisiä sosiaalipalvelun tuottajia. Maailmalla steinerpäiväkoteja on yli 2000. Eniten steinerpäiväkoteja perustetaan nykyään Aasiassa.

Steinerpedagogisessa varhaiskasvatuksessa noudatetaan valtakunnallisia varhaiskasvatussuunnitelman perusteita ja steinerpedagogista varhaiskasvatussuunnitelmaa.

Helsinkiläinen Snellman-korkeakoulu tarjoaa täydennyskoulutusta steinerpäiväkodeissa työskenteleville lastenhoitajille.

Lähde: Steinerkasvatuksen liitto

Mitä Steinerpedagogiikka on?

Steinerpedagogiikan kokonaisvaltainen ihmiskäsitys perustuu Rudolf Steinerin (1861 – 1925) ajatteluun. Tämän mukaan ruumis, sielu, aistit, tunteet ja äly kehittyvät kaikki yhteydessä toisiinsa.

Steinerpedagogiikka tunnistaa lapsen kasvussa erilaisia herkkyyskausia. Päiväkoti-ikäiset lapset ovat tahdon kehityksen vaiheessa. Lapsi oppii pääosin jäljittelemällä ympäristöään. Siksi pienen lapsen kasvatus tulee käsittää ennen kaikkea aikuisen itsekasvatuksena.

Steinerpedagogisen ihmiskuvan mukaan lasta tulee tukea liittymään ympäristöönsä niin, että hänessä herää halu epäitsekkyyteen ja yhteisöllisyyteen.

Lähde: Iida Korpiniitty: Älyn ihanteesta sydämen sivistykseen. Antroblogi.fi

Sinua voisi kiinnostaa myös

Tunturiklinikalla Levillä lähihoitaja ja lääkäri ovat tiivis työpari

Koko lapsuus soi – musiikkipäiväkodissa musiikki auttaa rytmittämään päivää ja luo yhteisöllisyyttä

Ensimmäinen Queen Silvia -palkinnon voittanut lähihoitaja Karoliina Tiura: ”Taide tuo hoitotyöhön läheisyyttä”