Saako pussata ja pitääkö halata? Luvallisen kosketuksen rajat mietityttävät varhaiskasvatuksessa

Kosketus on tärkeä osa ihmisten välistä vuorovaikutusta, mutta osana kasvatusta kosketukseen suhtaudutaan jännitteisesti.

Kuva: Salla Pyykölä

Teksti Antti Vanas

Koskettaminen ja kosketetuksi tuleminen on ihmisen perustarve, ja päiväkodeissa kosketetaan paljon.

Koskettajan katekismuksen – jos sellainen olisi olemassa – ensimmäinen käsky kuuluisi: kosketa kunnioittavasti. Ketään ei saa mennä suin päin halailemaan tai pussailemaan.

– Päiväkodin työntekijät kyllä pohtivat, mitä kunnioittava kosketus ja oikeus omaan ruumiiseen tarkoittavat, mutta asiaa mietitään harvemmin lapsen näkökulmasta, sanoo kosketuksen asemasta päiväkotityössä äskettäin väitellyt tutkijatohtori Virve Keränen Oulun yliopistosta. Tutkimukseen osallistui 30 lastenhoitajaa, opettajaa, ryhmäavustajaa ja päiväkodin johtajaa neljästä päiväkodista.

Keränen ottaa esimerkiksi anteeksipyytämisen tavoista, joissa lapset noudattavat aikuisten laatimia sääntöjä, kun sitä heiltä vaaditaan. Säännöt voivat edellyttää, että anteeksipyytäjä halaa anteeksipyynnön kohdetta – ja tuo halaus on otettava vastaan, halusipa sitä tai ei.

– Olen nähnyt usein, miten lapsi jäykistyy anteeksipyyntötilanteessa nähdessään, että nyt sieltä tullaan halaamaan. Lapsi voi olla riidan jäljiltä vielä surullinen ja peloissaankin, mutta halata vain pitää. Tällainen koskettaminen ei ole kunnioittavaa.

Lapsen oikeutta päättää omasta ruumiistaan ei Keräsen mukaan kunnioiteta päiväkodeissa aina muutenkaan. Lapsia siirrellään ja tönitään lupaa kysymättä. Kurahousut vedetään lapsen päälle kovalla kiireellä, kosketuksen laatua miettimättä.

Mainos

– Varhaiskasvatuksessa pitäisi herätä ajatukseen, että koskettamisen tavalla on väliä. Pukemistilanteet ovat usein kiireen vuoksi ahdistavia, mutta miettiikö silti kukaan tosissaan, mitä näille tilanteille voisi tehdä? Kun hankalista tilanteista tullaan tietoisiksi, niitä voidaan myös muuttaa.

Koskettamisen hiljaiset säännöt

Kosketuksessa on voimaa. Päiväkodin suhteissa kosketus voi liittää ihmiset yhteen niin syvästi, että henkilökohtaiset ruumiin rajat katoavat. Eräs Keräsen tutkimuksen osallistunut ammattikasvattaja kuvaa asiaa näin:

”Kun tulen töistä kotiin, sanon omille lapsilleni, että älä tule vielä. Älä tule vielä syliin. En halua, että minuun kosketaan. Haluan olla hetken minä. Kosketus on ihana asia, kun se on lämmin, mutta joskus jopa se on liikaa. Lapset ovat rajojesi sisällä koko päivän.”

Koskettaminen ja kosketetuksi tuleminen on perustarve, mutta kosketuksella on myös helppo satuttaa.

Lasten seksuaalisen hyväksikäytön vastainen taistelu ja Metoo-kampanja ovat lisänneet paljon omaan kehoon liittyvien oikeuksien painoarvoa ja kunnioitusta. Samalla ne ovat yhdessä koronapandemian kanssa tehneet ihmisistä entistä varovaisempia koskettajia.

Varovaisuus näkyy Keräsen varhaiskasvatuksen ammattilaisilta keräämässä tutkimusaineistossa. Kasvattajat eivät puhuneet kosketuksesta pelkästään positiivisessa mielessä.

– Luvallisen kosketuksen rajat koettiin epäselviksi. Kukaan ei kiellä päiväkodissa olevan lapsen koskettamista, mutta joitakin hiljaisia sääntöjä on olemassa, sanoo itsekin vuosikymmenen ajan varhaiskasvatuksen opettajana toiminut Keränen.

Esimerkiksi lasten suukottelua ei yleensä pidetty sopivana. Päiväkodin nuorimpia oli kuitenkin sopivampaa suukotella kuin vanhempia lapsia.

– Suukottelukieltoa perusteltiin esimerkiksi mikrobien leviämisellä. Se ei ole erityisen hyvä perustelu, sillä pöpöt leviävät päiväkodissa joka tapauksessa.

Kasvattajat pohtivat koskettamista usein omalta kannaltaan. Koskettamista saatettiin vältellä esimerkiksi siksi, että kosketus ei itseltä ”tullut luonnostaan”. Keräsen mielestä koskettamista pitäisi kuitenkin ajatella ennen kaikkea lapsen kannalta.

Epäsiistit lapset
voivat jäädä ilman kosketusta.

– Työntekijöillä on toki oikeus työhyvinvointiin ja omiin valintoihin, mutta lapsen hyvinvointi edellä pitäisi mennä. Päiväkodissa on usein myös epäsiistejä ja täisiä lapsia, jotka voivat jäädä kokonaan kosketuksen ulkopuolelle, jos aikuiset ajattelevat asiaa vain omalta kannaltaan.

Pelissä on hyvinvointi

Minkä verran kosketukselle annetaan päiväkodissamme tilaa? Miten kosketuksesta puhutaan? Pitäisikö lapsia kasvattaa poispäin suomalaisesta kosketuksen pelosta? Miten suhtaudutaan lapseen, joka tulee kiireen keskellä halaamaan: Otetaanko hänet avosylin vastaan vai työnnetäänkö hänet muitta mutkitta kauemmas?

Keräsen mielestä nämä asiat kuuluisivat mukaan päiväkodin pedagogisiin keskusteluihin.

– Pelissä on sekä lasten että kasvattajien hyvinvointi, sillä kosketus on aina kaksisuuntainen. Kun kosketat toista, te molemmat kosketatte toisianne. Oikeanlainen kosketus ei tee hyvää vain kosketettavalle lapselle, vaan se parantaa myös koskettavan aikuisen työhyvinvointia.

Koskettamista ja kosketuksen merkitystä ei Keräsen tietämän mukaan opeteta varhaiskasvatuksen koulutuksissa – ei yliopistossa, eikä lastenhoitajakoulutuksissakaan.

– Päiväkodeissa vieraillessani palaute on yleensä ollut, että miksi kosketuksesta ei puhuta enemmän.

Varhaiskasvatuksen oppikirjoissa painotetaan lapsen havainnoinnin tärkeyttä. Keräsen mielestä myös omia kosketushetkiä pitäisi havainnoida: Mitä kosketuksella tuotan, miten lapset kosketukseni eri tilanteissa kokevat.

 – Päiväkodin paineiset tilanteet liittyvät yleensä. kiireeseen. Mihin tässä oikein on aina niin kova kiire? Kurahousuhetkikin voi olla paineeton ja leppoisa, eihän se ulkoilma sieltä mihinkään katoa.

Rakkautta vain

Rakkaus kuuluu vanhemman ja lapsen suhteeseen kuin nenä päähän, mutta onko siitä nykyaikaista päiväkotityötä ohjaavaksi käsitteeksi?

Virve Keräsen mielestä on. Hän puhuu rakkaudellisesta suhtautumisesta lapsiin hyvin tietoisena siitä, ettei tällainen puhe solahda helposti sisään varhaiskasvatuksen ammatillisuuteen.

– Ammattikasvattaja voi aivan hyvin sanoa rakastavansa työtään, mutta hän ei oikein voi sanoa rakastavansa lapsia, joiden parissa työtään tekee, Keränen sanoo.

Hänen mielestään rakkaus ei vain sovi yhteen kasvattajan ammatillisuuden kanssa, vaan se on siihen sisäänrakennettu.  

– Kun kerran olen valinnut olla varhaiskasvattaja, olen samalla valinnut rakastaa näitä lapsia, sanoo Keränen – ja naurahtaa saman tien ajatuksensa korkealentoisuudelle.

Päiväkodissa kosketus
on keino saada asioita tapahtumaan.

Suomalaisessa päiväkodissa kosketus on keino saada asioita tapahtumaan: Lapsille saadaan haalarit päälle ja kengät jalkaan. Rakastava kosketus ei Keräsen tarkoittamassa mielessä palvele ensi sijassa mitään käytännöllistä tarkoitusta.

– Rakastava kosketus viestii lapsille, että maailma on rakastava paikka, ja että he ovat rakkauden arvoisia. Varhaiskasvatusta hallitseva tutkitun tiedon ja siihen perustuvien taitojen korostus kaipaa nykyisessä maailmantilanteessa rinnalleen juuri tätä, Keränen vakuuttaa.

Kosketuksen ymmärtäminen rakkaudellisena tekona tarkoittaa valintaa: minä haluan olla tässä juuri sinun kanssasi.

– Käytännössä valinta voi tarkoittaa esimerkiksi sitä, että lastenhoitaja ottaa lapsen aamulla vastaan avosylin lattialla istuen. Ei siksi, että hänen pitää niin tehdä, vaan siksi että hän haluaa tehdä niin. Valinta tarkoittaa myös sitä, ettei kasvattaja kiukun hetkinäkään tee valintoja lapsen puolesta vaan kuuntelee lasta.

Rakkaus on Keräsen mukaan poliittista: Kyse on lopulta siitä, kenellä on oikeus tulla rakastetuksi.

–  Rakastavan kosketuksen perusajatus pakottaa miettimään kosketusta myös niiden vaikeista kotioloista tulevien likaisten ja täisten lasten kannalta, joita ei ole helppo koskettaa. Jollei kaikkia lapsia kohdella rakkaudellisesti, niin lapset oppivat kyllä näkemästään, ketkä ovat rakkauden arvoisia ja ketkä eivät.

Sinua voisi kiinnostaa myös:

Suomalaiset koskevat vältellen – hoivatyössä kosketus on suuri voimavara

Hoitaja lievittää ahdistusta ja kipuja – Kunnioittava kosketus ei vie aikaa

Sinua voisi kiinnostaa myös

Kouluyhteisöohjaaja Mika Önkki: ”On tärkeä osata erottaa, milloin kyse on tavallisista teini-iän kuohuista ja milloin vakavammasta ongelmasta”

”Työpäivä voi alkaa avantouinnilla asukkaan kanssa” – Virikeohjaaja Kirsi Sauvala järjestää ohjelmaa palvelutalon asukkaiden arkeen

Lähihoitaja toteuttaa lääkehoitoa koulussa