”Ihan ensimmäiseltä koulutukseltani olen ravintolakokki, mutta niitä töitä en ole koskaan tehnyt, sillä jäin heti valmistuttuani kotiäidiksi. Sen jälkeen olin siivousyrityksessä ja opiskelin lopulta oppisopimuksella laitoshuoltajaksi. Sitä työtä tein sairaalassa kahdeksan vuotta.
Siivousala ei kuitenkaan koskaan tuntunut omalta. Uuvuin ja olin pari kuukautta sairauslomalla. Sairaalassa oli herännyt kiinnostus hoitotyöhön. Aloitin oppisopimuksella lähihoitajan opinnot hoivakodissa. Haluan auttaa ja hoitaa ihmisiä. Sairaalassa näin monenlaisia tapoja. Ajattelen, että vaikka hoitajalla olisi kuinka kiire ja paineinen tilanne, se ei saisi näkyä potilaalle tai asiakkaalle. Siinä hetkessä, kun olet hänen kanssaan, olet läsnä juuri hänelle.
Etukäteen mietin, että kotihoito ei ole minua varten. Yksin tekeminen epäilytti. Harjoittelujakso kuitenkin muutti kaiken ja kun kysyttiin, siirryin tekemään opinnot loppuun kotihoidossa. Valmistuin viime vuonna ja nyt olen samassa paikassa vakituisessa työssä. Kotihoidossa työ on vaihtelevaa, asiakkaat ihania ja opin koko ajan uutta. Koskaan ei tiedä, mitä oven takana odottaa. Työskentely on itsenäistä, mutta voin hyödyntää moniammatillista työyhteisöä ja minulla on heidän tukensa.
Aiemmista ammateistakin on hyötyä. Olen oman työpaikkani ravitsemusvastaava. Kiinnitän myös eri tavalla huomiota hygieniaan ja aseptiikkaan, vaikka asiakkaan koti on tietenkin aivan erilainen ympäristö kuin sairaala. Laitoshuoltajana hoidin tiloja, nyt hoidan ihmistä.
”Tästä työstä en vaihtaisi päivääkään pois.”
Nykyinen työ on innostanut jatko-opintoihin, ja opiskelen sairaanhoitajaksi. En vaihtaisi päivääkään pois tämänhetkisestä elämästä ja työstäni. Haluan olla hoitaja, joka nauttii työstään. ”
Lue myös: Paraniko vaihtamalla? Hoitajien työ saattohoidossa teki vaikutuksen Anu Pekkalaan
Paraniko vaihtamalla? Matti Rajala hurahti hoitotyöhön ensimmäisessä harjoittelussa
