Nämä kommellukset muistan – Hoitajien hauskimmat kämmit, osa 2.

Aina ei mene niin kuin Strömsössä, tässä kakkososa tykätystä kommelluskoosteesta. Naura ääneen - se tekee hyvää!

Kuvitus: Robert Ottosson

Teksti Mari Frisk

Olin vastavalmistuneena lähihoitajana töissä kotihoidossa. Menin asiakkaan kotona hakemaan pakastimesta jotain ja heti kannen avattuani näin koiran pään! Isokokoinen koira oli kuollut talvella, ja asiakas oli kekseliäänä ihmisenä pakastanut lemmikkinsä, jotta saisi haudata sen kesällä. Asiakas oli sitä mieltä, että koira piti haudata ”oikealla” tavalla, tuhkaus ei hänen mielestään riittänyt menolipuksi taivaaseen.

Täällähän se meidän Musti olikin

Ennakoiva tekstinsyöttö -kirjauksille on monet kerrat naurettu.

Virpi

Tämä on vähän tuhma, mutta päiväkodissa luin nukkarissa lapsille unisaduksi Mikki ja pavunvarsi -tarinaa. Kirjassa tuli kohta ” näivettyneet maissipellot ”…luin, että näivettyneet maissipillut…Herranjestas…onneksi kukaan lapsista ei reagoinut, työkaverit ja pomo kyllä nauraa käköttivät pitkään.

Anne

Yksi tekohampaita käyttävä mummeli oli vekkuli tapaus. Jalat toimivat vikkelästi, pää ei. Tekareita sai aina metsästää ties mistä, kerran asiakas kuoppasi ne puun alle. Mummeli-parka pelkäsi, että naapuri varastaisi purukaluston. Tekarien kuokkimisen lisäksi tuli tehtyä talkkarin hommia: hävitin ampiaispesiä ja työnsin lunta alas katolta. Siirryin sittemmin kotihoidosta päiväkotiin, edelleen toki sattuu ja tapahtuu, mutta eri tavalla.

Monipuolinen työnkuva

Sanoin työkavereille kahvipöydässä, että olin saikulla kun väliliha revähti.  Useampi veti kahvit nenään. Näin joskus parikymppisenä.  Selvennykseksi: olin sairauslomalla selkäkivun takia.

Minttu

Sinua voisi kiinnostaa myös

Tunturiklinikalla Levillä lähihoitaja ja lääkäri ovat tiivis työpari

Koko lapsuus soi – musiikkipäiväkodissa musiikki auttaa rytmittämään päivää ja luo yhteisöllisyyttä

Ensimmäinen Queen Silvia -palkinnon voittanut lähihoitaja Karoliina Tiura: ”Taide tuo hoitotyöhön läheisyyttä”