Lähihoitajina työskentelevät Saastamoiset arvostavat ja ymmärtävät toistensa työtä

Paula ja Jarmo Saastamoinen asuvat ja työskentelevät Rääkkylässä, Pohjois-Karjalassa. Molemmat ovat melko tuoreita lähihoitajia, Paula valmistui syksyllä 2020 ja Jarmo viime vuoden joulukuussa. Heillä on sama työnantaja, mutta he työskentelevät eri taloissa. Rakkaus syttyi aikoinaan Facebookissa.

Kuva: Mitja Piipponen

Teksti Mari Frisk

Paula, 39, työskentelee kehitysvammaisten parissa Viherlaakson palvelukodissa ja Jarmo, 38, ikäihmisten palvelukoti Viherpolussa, molempien työantaja on Rääkkylän Suojakotiyhdistys Ry.

– Tutustuimme Facebookin sinkkuryhmässä vuonna 2013. Meillä oli välimatkaa 300 kilometriä, Jarmo asui tuolloin Rääkkylässä ja minä Kajanissa. Muutaman muuttomutkan kautta päädyimme molemmat Rääkkylään, Paula muistelee.

Mainos

Naimisissa Saastamoiset ovat olleet seitsemän vuotta.

Pariskunta ei suinkaan ole ensimmäistä kertaa samalla alalla.

– Meillä oli aiemmin yhteinen remonttialan yritys, Jarmo kertoo.

Samalla alalla työskentelystä Saastamoisilla on vain positiivista sanottavaa.

– Ymmärrämme toistemme työtä ja osaamme arvostaa sitä, Paula sanoo.

Saastamoiset viihtyvät hoitajina

– Pidän työni ihmisläheisyydestä, voin vaikuttaa siihen, että ihmisten elämä menee uomilleen, saan olla tukena ja turvana. Toimin myös autistisen poikani omaishoitajana, joten vammaispuoli oli minulle luonteva ja tärkeä suuntautumisvaihtoehto, Paula kertoo.

– Tykkään siitä, että voin auttaa ihmisiä. Minusta on mukava jutella vanhusten kanssa, kuunnella, mistä he ovat tulleet ja mitä he ovat tehneet. Koen, että tässä työssä pääsen antamaan takaisin heille, jotka ovat Suomea aikoinaan rakentaneet, Jarmo pohtii.

Perheeseen kuuluu vanhempien lisäksi neljä teini-ikäistä lasta. Jarmon 15- ja 16-vuotiaat pojat viettävät Rääkkylässä joka toisen viikonlopun. Paulan 16-vuotias tyttö käy Kiteellä lukiota ja 14-vuotias poika matkustaa päivittäin edestakaisin Joensuuhun erityiskouluun.

Vuorotyö tuo toki haasteita yhteiselle ajalle. Paula tekee pääasiassa yövuoroja, satunnaisesti iltaa, Jarmo aamua ja iltaa.

– Esihenkilö katsoo työvuorolistoja tehdessään, että saamme olla vapaalla samaan aikaan, Jarmo kertoo.

– Toisinaan vuorojen aloitukset ja lopetukset menevät yksiin, ja silloin on kätevä mennä samalla kyydillä töihin, Paula sanoo.

– Koska teen itse pääasiassa yövuoroa, niin en aina ole samalla tavalla perillä koko työyhteisön asioista, kuten Jarmo, joten juttelemme jonkin verran työasioita kotona.

Yhteisiä ystäviä työn kautta

Pariskunta näkee vapaa-ajallakin työkavereita.

– Sosiaalinen elämä on jäänyt vähemmälle koronan takia, kun työskentelemme riskiryhmien parissa ja kotonakin on riskiryhmäläisiä, Jarmo kertoo.

Koronatilanteen helpottaessa on taas tarkoitus järjestää saunailtoja ystäväpariskuntien kanssa.

Vapaa-ajalla Saastamoiset viihtyvä hyvin kotona.

– Aiemmin rakensimme yhdessä autoja, mutta nyt se harrastus on tilanpuutteen takia jäänyt vähemmälle, Jarmo kertoo.

– Minulla on kanoja ja ankkoja. Juuri hain uuden kukon kanoille, kun edellinen kuoli. Jahvetti-kukko on rodultaan brahma, se on kiltti ja lempeä rotu. Toivon, että Jahvetin kanssa voisimme jossain vaiheessa tehdä vierailuja palvelukoteihin ihmisiä ilostuttamaan, Paula kertoo.

Paula Saastamoinen, 39, Jarmo Saastamoinen, 38, Rääkkylä

  • Paula työskentelee kehitysvammaisten parissa Viherlaakson palvelukodissa ja Jarmo ikäihmisten palvelukoti Viherpolussa.
  • Perheeseen kuuluu neljä teini-ikäistä lasta aiemmista suhteista.
  • Saastamoiset harrastavat autojen rakentamista ja viihtyvät hyvin kotona. Paulalla on lisäksi kanoja, kukko ja ankkoja.

Miten hemmottelet puolisoasi?

Paula: Teen hyvää ruokaa ja jalkahoidoilla.

Jarmo: Arjen pikkujutuilla ja tuon kukkia silloin tällöin.

Sinua voisi kiinnostaa myös

Satu Sieppi opiskeli uuden ammatin 57-vuotiaana – Hammashoitaja on ennakoinnin ammattilainen

Saattohoidon ABC kotihoitoon – Yhä useampi ihminen haluaa kuolla kotona

Lähihoitaja Sari Simpanen: ”Työ urologian poliklinikalla vaatii hienotunteisuutta”