”Ammatinvalinta oli minulle helppoa, sillä auttaminen on ollut aina lähellä sydäntäni. Menin jo viisitoistavuotiaana kehitysvammaisten pariin kesätöihin, ja siitä lähtien olen ollut alalla. Sain esikoiseni 19-vuotiaana, joten äitiysloman vuoksi opintoni hieman venyivät ja valmistuin vuonna 2006. Viimeisen opintovuoden olin oppisopimusopiskelijana Hauhon vanhainkodissa. Kun se lakkautettiin vuonna 2009, siirryin Koivukodon palvelutaloon. Välillä pyörähdin töissä kotihoidossa ja yksityisellä työnantajalla, mutta palasin tänne.
Viihdyn sosiaalisessa työssä hyvin. Noin 30 hoitajan työyhteisöömme mahtuu erilaisia persoonia, mikä on valtava rikkaus. Välillä meillä roihahtaakin, mutta sovimme aina eripuramme ja puhallamme taas yhteen hiileen. Perustyöni lisäksi teen työvuorolistat koko talolle. Käytössämme on uusi ohjelma, joka on helpottanut suunnittelua ja toiveiden toteuttamista. Olen innostunut työvuorosuunnittelusta niin paljon, että nyt syksyllä aloitan vuoden määräaikaisen työn henkilöstösuunnittelijana OmaHämeellä.
Palvelutalossamme on viisi pienosastoa. Työskentelen pääsääntöisesti muistisairaiden osastolla. Työssä on etua siitä, että olen opiskellut myös muistihoitajaksi. Pidän muistisairaiden parissa työskentelystä, koska se on vaihtelevaa ja haastavaa. Tutustun jokaiseen asukkaaseen ja mietin parhaat keinot toimia juuri hänen kanssaan. Tykkään muuttaa kaavaa, esimerkiksi saatan tarjota asukkaille iltapalan television ääreen. Pyrin siihen, että asukkaiden elämä Koivukodossa olisi mahdollisimman kodinomaista ja he saisivat nauttia itselleen mieluisista asioista.
Kuulun virikevastaavien tiimiin. Tsemppaan muita hoitajia järjestämään mukavaa puuhaa asukkaille. Ymmärrän, että oman työn ohessa se voi tuntua välillä raskaalta, mutta lopussa seisoo aina kiitos, kun näkee iloiset asukkaat. Ylläpidän tapahtumakalenteria, hankin vierailijoita ja järjestän tekemistä. Järjestämme muun muassa lauluhetkiä, kuuntelemme musiikkia ja pelaamme pelejä. Kesällä grillaamme pihassa ja nautimme jäätelöstä. Meillä käy paljon vapaaehtoisia auttamassa arjen elävöittämisessä. Esimerkiksi SPR:n vapaaehtoiset käyvät ulkoiluttamassa, koululaiset laulamassa sekä kirkkokuoro ja harmonikan soittaja esiintymässä. Tekemisen ei tarvitse olla kovin ihmeellistä, jotta asukkaat nauttivat.
Minut valittiin kuukauden helmeksi Oma Hämeen Helmi -kampanjassa, jonka järjestää Kanta-Hämeen hyvinvointialue. Työkaverini laittoivat minut ehdolle ja voitin äänestyksen. Sain kiitosta siitä, että autan muita, oli kyse mistä tahansa. Jos en tiedä jotain, selvitän asian.
Saan itselleni hyvää mieltä toisten auttamisesta. Haluan olla kaikkien kaveri, enkä tykkää kuppikuntien muodostumisesta. Minua kehuttiin myös positiivisuudesta. Hoitoalalla purnataan helposti, kun tulee muutoksia, mutta itse tykkään niistä. Uskon, että pitää kehittyä koko ajan, eikä tehdä kaikkea samalla tavalla vuodesta toiseen.
Pidän vanhustyöstä niin paljon, että teen sitä myös vapaa-ajalla. Olen kai vähän työnarkomaani. Perustin viime syksynä Hauhon kotiapu -yrityksen, jonka kautta tarjoan hoivaa ja kodinhoitoapua ikäihmisille. Olen saanut itselleni jo vakituisia asiakkaita. Yrittäjyydessä hienoa on se, että saan tehdä työtäni omilla ehdoillani. Keskeinen periaatteeni on, että kohtelen muita siten kuin toivoisin, että minua kohdeltaisiin. Jos jokaista ohjaisi tämä periaate, kaikilla olisi iloinen mieli.”
Supertyyppi Elisa Ylölä
- Elisa Ylölä on 40-vuotias lähihoitaja Hauholta.
- Hän työskentelee Koivukodon palvelutalossa, jossa asuu 42 ikäihmistä.
- Työyhteisön palautteen vuoksi Elisa sai Hämeen Helmi -palkinnon.
- Elisan supervoimat voivat positiivisuus, empaattisuus ja muutosmyönteisyys.
Lue myös:
Lähihoitajaopiskelija, kirjailija Samira Shiripoor on mennyt monien vaikeuksien yli
Pääluottamusmies Reija Puranen on rinnalla kulkija, neuvottelija ja joskus myös sovittelija
