Kun verkkoselaimen kuvahakuun kirjoittaa sanan ’haavanhoito’, eteen aukeaa suuri määrä kuvia ilkeän näköisistä haavoista, joita puhdistetaan pumpulipuikoilla.
Tuolla tavalla haavoja ennen putsattiin, asiantuntijasairaanhoitajana ja auktorisoituna haavanhoitajana toimiva Mervi Niskanen toteaa.
Nykyään haavaa puhdistettaessa käytetään paremmin tarkoitukseen soveltuvia välineitä, kuten atuloita, saksia, kauhaa ja kyrettiä.
– Niiden avulla puhdistus onnistuu huomattavasti paremmin ja haavapohjan rakenne on helpommin tunnettavissa. Metalli-instrumentilla on mahdollista tuntea esimerkiksi luu haavan pohjassa.
Mervi Niskanen on työskennellyt haavanhoidon parissa yli 20 vuotta. Hän toteaa, että haavanhoito on ennen kaikkea käsityöammatti. Haavoja puhdistetaan ja sidotaan kymmenillä eri keinoilla. Haavanhoitaja tarvitsee luovuutta ja ratkaisukykyä, sillä päätöksiä on osattava tehdä ja muuttaa hyvinkin nopeasti.
– Ihmiskeho osaa aina yllättää, yhtäkkiä haavaerite lisääntyy tai raaja turpoaa. Silloin haavanhoitosuunnitelmaa on muutettava ripeästi.
Vaikka haava puhdistetaan säännöllisesti, se saa hoidon edetessä olla pitkiä aikoja puhtaassa, lämpimässä ja kosteassa siteiden alla. Hyvissä olosuhteissa haavan pohja alkaa vähitellen nousta ja sen reunat kuroutuvat hitaasti lähemmäs toisiaan. Paraneminen on alkanut.
Syöminen hoitaa haavaa
Nykyaikainen haavanhoito korostaa hoitajan kädentaitojen ja luovuuden lisäksi myös psykologista silmää. Aikaisemmin haavanhoito aloitettiin oikeiden sidostarpeiden hakemisella, nykyään hoitajia kehotetaan aivan aluksi haastattelemaan potilasta.
– Potilaan perussairauksien selvittäminen on äärimmäisen tärkeää, sillä jotkin sairaudet voivat jopa aiheuttaa haavoja tai hidastaa niiden parantumista, Niskanen toteaa.
Esimerkiksi reumaa sairastavan ihmisen iho on kuin ohutta pergamenttia. Reumalääkitys tekee ihosta helposti haavoittuvan ja hitaasti parantuvan.
Tietojen kerryttämisen lisäksi hoitajan tehtävänä on sitouttaa potilas haavanhoitoon.
– Potilas kannattaa kutsua heti alusta lähtien mukaan omaan hoitoonsa. Näin voi tehdä esimerkiksi ohjaamalla potilasta ravitsemuksen suhteen ja kannustamalla tätä syömään monipuolisesti. Tämä on potilaan tehtävä, ja sen toteuttamalla hän kokee itsensä osalliseksi hoitoonsa.
Proteiinipitoinen ruokavalio auttaa kehoa parantumaan. Apteekeista saa myös täydennysravintovalmisteita, jotka tutkitusti auttavat ihokudoksen paranemisprosessia.
– Kotikäynneillä haavapotilaan jääkaappiin kannattaa kurkata säännöllisesti. Ikäihmisillä ruoat saattavat jäädä syömättä ja päätyä roskiin. Joskus taas ravintovalmisteella korvataan kaikki muut päivän ateriat.
Voipaperia ja kelmua?
Sidoskeskeisen haavahoidon sijaan hoidossa pyritään nykyään ratkaisukeskeisyyteen. Hoitosuhteen alun haastattelussa selvitetään taustalla olevat perussairaudet ja haavan paranemista hidastavat tekijät. Lisäksi hoitajan tulee tietää haavan kestosta ja siitä, miten haavaa on aiemmin hoidettu.
– Lääkärihän yleensä tekee haavadiagnoosin heti hoitosuhteen alussa kliinisen tutkimuksen perusteella ja tämä diagnoosi sitten ohjaa haavahoitoa.
Paikallishoitotuotteen valinta tehdään haavassa vallitsevan tilanteen mukaan. Siksi jokaisella haavaa hoitavalla tulisi olla taito lukea haavaa ja sen muutoksia.
Kotikäynneillä kannattaa kurkata
haavapotilaan jääkaappiin.
– Kiinnitetään huomiota siihen, millaista kudosta haavan pohjassa on, minkä verran haava erittää ja onko edellinen hoitotuote toiminut haavalla.
Haavahoidossa pyritään aina puhtaaseen haavapohjaan, sillä vain silloin paraneminen etenee.
– Ennen haavahoidossa käytettiin voipaperia ja elmukelmua ja paranemista hidastettiin tuulettamalla haavaa jopa kahdesti päivässä. Nykyään tiedämme, että haava tarvitsee puhtaat, kosteat ja lämpimät olosuhteet parantuakseen. Myös sidos ratkaisee paljon. Esimerkiksi taivekohtiin on olemassa joustavia sidoksia.
Hyvä pelisilmä ratkaisee
Nopea toiminta ratkaisee haavanhoidossa. Neljässä viikossa hoitamaton haava ehtii jo kroonistua. Iho väsyy paranemiseen, Niskanen toteaa. Diabetesta sairastavilla ihmisillä haavat saavat heti kroonisen luonteen, sillä perussairaus hidastaa paranemista.
– Diabeettiset jalkahaavat tulevat usein jalkateriin. Jos niissä on jo huono tuntoaistimus, haava saattaa tulehtua ja levitä, ennen kuin sen kanssa lähdetään lääkäriin.
Sidoksissa on oltava erilaisia vaihtoehtoja. Esimerkiksi muistisairaille potilaille sidoksesta pyritään tekemään mahdollisimman huomaamaton, kivuton ja mukava.
– Silloin keskitymme siihen, ettei potilas itse huomaa sidosta ja yritä ottaa sitä pois.
Niskanen muistuttaa, että haavanhoitoa tehdään parhaimmassa tapauksessa moniammatillisen tiimin kanssa.
– Jos haava on vaikeassa paikassa, eikä asiakas voi sen takia esimerkiksi juuri liikuttaa jalkaansa, fysioterapeutti voi auttaa häntä löytämään vaihtoehtoisia liikeratoja toipumisen ajaksi.
Tärkeintä haavanhoidossa on Niskasen mukaan pelisilmä.
– Kokenut haavanhoitaja osaa seurata tilannetta ja muuttaa suunnitelmaa tarpeen mukaan.
Haavanhoito nykypäivänä – Huomioi nämä 5 asiaa
- Haavaa sairastavan potilaan kokonaisvaltainen hoito perustuu potilaan kliiniseen tutkimiseen ja asianmukaiseen haavadiagnoosiin.
- Potilas halutaan sitouttaa ja motivoida osalliseksi omaan haavanhoitoonsa.
- Potilaan hyvä ravitsemustila ja monipuolinen ruokavalio vaikuttavat haavan parantumiseen.
- Haavanhoitoon on tarjolla paljon erilaisia hoitotuotteita haavatyypin mukaan.
- Haava voi yllättää: hoitosuunnitelmaa saattaa joutua muuttamaan kesken kaiken.
Muistisairaan haavanhoito
- Pyri tekemään sidoksesta mahdollisimman huomaamaton ja vähän ärsyttävä.
- Varaudu siihen, että potilas saattaa pyrkiä irrottamaan tai irrottaa siteen.
Diabeetikko saa haavoja herkästi
- Diabeetikot saavat haavoja herkästi erityisesti jalkateriin.
- Jalkojen heikentyneen tuntoaistin vuoksi haavoja ei ehkä huomata pitkään aikaan.
- Kengät tulee tarkistaa ennen jalkaan laittamista esimerkiksi terävien kivien varalta.
- Sairauden vuoksi diabeetikon haavat saavat heti kroonisen luonteen.
