Hyväksi kuuntelijaksi voi kehittyä

Hoitaja on monen ihmisen kuuntelija. Hänen tarjoamansa keskusteluapu voi auttaa ihmistä pääsemään yli vaikeuksien.

Piirroskuva kahdesta ihmisestä. Toinen pitää toisen päällä sateenvarjoa.

Kun keskustelutilanne kehittyy myönteiseen suuntaan, auttajan ja avuntarvitsijan välille syntyy tunneyhteys. Myötätunto rauhoittaa avuntarvitsijaa, ja hän kykenee paremmin pohtimaan ongelmaansa. Kuva: Matti Westerlund

Teksti Minna Lyhty

Olli Lehtinen menetti näkönsä onnettomuuden seurauksena vuonna 2001. Hän oli työskennellyt taidemaalarina, rakennusmaalarina ja kauppalaivaston puolimatruusina. Sokeutuminen aiheutti kriisin, mutta hän ei uskonut keskusteluavusta olevan apua.

– Minulle tarjottiin mahdollisuutta psykoterapiaan, mutta pidin terapioita hullujen ja luusereiden hommana. Lopulta kuitenkin suostuin keskusteluapuun ja kävin läpi kolmivuotisen psykoterapian. Psykoterapeuttini oli aito ja suora. Hän ei esittänyt vain kysymyksiä, vaan osallistui vuorovaikutukseen. Sen tyyppinen terapia sopi minulle.

Lehtinen ei pystynyt enää harjoittamaan entisiä ammattejaan. Hän meni näkövammaisten kouluun, jossa harjoiteltiin muun muassa pistekirjoitusta, kepin kanssa liikkumista ja muita näkövammaistaitoja. Hän mietti myös uusia uravaihtoehtoja.

–  Ajattelin, että alan tehdä moderneja, tyylikkäitä koreja. Kun tein niitä vähän aikaa, tajusin, etten voi tehdä niitä loppuelämääni. Halusin sosiaalisemman ammatin.

Lehtinen päätti opiskella lähihoitajaksi ja erikoistui mielenterveys- ja päihdetyöhön. Hän ymmärsi opiskelun loppuvaiheessa, että keskusteluavun tarjoaminen olisi hänelle sopiva työ.

– Pääsin työharjoitteluun auttavaan puhelimeen. Valmistumisen jälkeen olin ensin vapaaehtoistyössä, sitten aloin saada tuurauskeikkoja ja lopulta sain vakituisen työpaikan.

Mainos

Lehtinen on kouluttautunut lisää ja lukenut lukuisia kirjoja keskustelemalla auttamisesta. Hän huomasi, ettei ole tarjolla selkeästi kirjoitettua perusopasta aiheesta. Hän päätti tehdä sellaisen itse.

–  Tänä keväänä julkaistiin kirjani Auta kaveria keskustellen. Olen koonnut siihen kriisityöntekijöiden ja psykoterapeuttien osuvimmat keskusteluohjeet. Kirja on kirjoitettu ilman vaikeaa psykologista sanastoa. Siitä hyötyy jokainen, joka haluaa auttaa muita keskustelemalla.

Hoitajan työväline on keskustelu

Hoitajat tekevät työtä, jossa he kaiken fyysisen auttamisen ohessa tukevat asiakkaita, asukkaita ja potilaita keskustellen. Olli Lehtisen mukaan jokainen voi oppia lisää keskustelemalla auttamisen taitoja.

–  Kuunteleminen on kaiken lähtökohta. Jos liikaa miettii, mitä aikoo sanoa seuraavaksi, se luo itselle paineita. Käytöksestä saattaa tulla kiireisen ja hermostuneen oloista. Kun on kiinnostunut aidosti toisen tarinasta, tilanteeseen tulee itsestään asiaa edistävät hyvät kysymykset ja myötätunto.

Lehtinen tietää, että keskusteluavuntarvitsijat toivovat eri asioita. Yksi kaipaa vain kuuntelijaa, toinen tarkentavia kysymyksiä ja kolmas toivoo auttajalta aktiivista osallistumista keskusteluun. 

– Nykyisin on vallalla ajatus, ettei auttaja kerro mielipiteitään. Olen kuitenkin huomannut, ettei luontevaa vuorovaikutusta synny vain kuuntelemalla.

– Avuntarvitsija pidetään keskiössä, mutta psykoanalyysityyppinen keskustelu ei sovi kaikille. Auttajan täytyy välillä esittää kysymyksiä ja kertoa näkemyksiään.

Joskus auttaja jännittää keskustelua ja pelkää tekevänsä virheitä.

– Jos auttaja on harvasanainen, avuntarvitsija ei saa mahdollisuutta tehdä tulkintoja tai ärsyynny eriävästä mielipiteestä. Kuunteleva korva ja myötäilevä keskustelu ei kuitenkaan aina riitä. Auttaja huomaa keskustelun kuluessa, kaipaako avuntarvitsija enemmän kuuntelua vai keskustelua. Avuntarvitsija harvoin uskaltaa sanoa: kerro nyt sinäkin mielipiteesi.

Möläytykset jäävät mieleen

Olli Lehtinen kehottaa olemaan tarkka, mitä sanoo avuntarvitsijalle. Kriisissä oleva ihminen muistaa auttajan yhden möläytyksen ehkä loppuikänsä ja unohtaa kymmenet hyvät näkemykset. Auttaja ei myöskään saa tuputtaa neuvojaan.

– Avuntarvitsija ei yleensä odota faktoihin perustuvia parannusehdotuksia tai ongelman tietopohjaista ymmärtämistä. Kehittävintä on, jos avuntarvitsija löytää ratkaisut ongelmiinsa itse.

Lehtinen varoittaa myös toisesta vaarasta.

– Tavallinen maallikkoauttaja saattaa sortua siihen, että alkaa puhua itsestään. Hän saattaa kertoa, miten on selviytynyt vaikeuksistaan. Auttamistilanteessa avuntarvitsija on pidettävä keskiössä. Hänen pitää saada kokemus, että on saanut puhua tarpeeksi.

Vaikka auttaja ei puhu kokemuksistaan, niistä voi olla silti hyötyä keskustelussa. Elämänkokemus auttaa ymmärtämään ongelman laajuuden ja näkemään erilaisia ratkaisuvaihtoehtoja.

– Oma kriisini on lisännyt herkkyyttäni aistia toisen kriisin syvyyttä. Koskaan ei kuitenkaan pidä verrata asiakkaan tilannetta omiin kokemuksiin. Ennakkoluulot ja tulkinnat haittaavat puolueetonta kuuntelemista.

Tarinaa ei pidä keskeyttää

Olli Lehtinen korostaa auttajan vaitiolon tärkeyttä. Avuntarvitsijan ei kuulu pelätä sitä, mihin hänen kertomansa asiat lähtevät leviämään. Auttajan ei myöskään pidä tyydyttää uteliaisuuttaan kyselemällä turhia asioita. Avuntarvitsijalle ei saa syntyä sellaista tunnetta, ettei tämä kysymys liity tähän asiaan. Kohtaamisen pitää olla asiallinen ja turvallinen.

Avuntarvitsijalle pitää antaa aikaa asiansa kertomiseen. Puhuessaan hän rakentaa itselleen kuvaa siitä, mitä oikein on tapahtunut. Raskas asia pitää saada mielessä jäsenneltyyn muotoon, jotta siitä voi päästää irti.

– Tarinaa ei pidä keskeyttää. Se luo välinpitämättömän ja kiireisen tunnelman. Stressaantunut avuntarvitsija haluaa enemmän puhua kuin kuunnella. Läsnäolo on kaiken kohtaamisen kivijalka.

Kun keskustelutilanne kehittyy myönteiseen suuntaan, auttajan ja avuntarvitsijan välille syntyy tunneyhteys. Myötätunto rauhoittaa avuntarvitsijaa, ja hän kykenee paremmin pohtimaan ongelmaansa.

Lehtinen tietää, että toisinaan auttamistilanne ei kehity toivotulla tavalla ja keskusteluun syntyy jännitteitä. Jotkut taas tarvitsevat enemmän tukea kuin auttaja pystyy sitä tarjoamaan. Auttajan täytyy osata pitää kiinni rajoistaan.

Hoitajan työssä riskinä on myötätuntostressi, myötätuntouupuminen ja sijaistraumatisoituminen, jos joutuu jatkuvasti kuuntelemaan muiden murheita. Lehtisen mukaan tällaisessa työssä keskustelut työkavereiden kanssa, ammattikirjallisuuden lukeminen ja säännöllinen työnohjaus ovat hyödyllisiä. Myös taito katsoa asioita huumorin läpi auttaa jaksamaan.

Hän korostaa sitä, että auttajan pitää muistaa huolehtia itsestään.

– Vapaa-ajalla kannattaa tehdä hyvää mieltä tuottavia asioita ja ylläpitää sosiaalisia suhteita. Riittävästä levosta ja ravinnosta huolehtiminen on myös tärkeää. Jokin haave tai projekti olisi hyvä olla, oli se sitten villasukat tai kesämökki.

Osaksi selviytymiskykyistä ihmiskuntaa

Olli Lehtinen muistuttaa, että ihmiset suhtautuvat vaikeuksiin eri tavoin. Joku selviytyy toimintakykyisenä suuristakin vaikeuksista, toinen murtuu pienempien paineiden alla.

Auttajan täytyy ymmärtää ihmisten erilaisuutta. Samankin ihmisen selviytymiskyky voi vaihdella eri aikoina.

Lehtisen mukaan auttamiskeskustelun kolme tärkeintä tavoitetta ovat ajattelun rauhoittuminen, kuulluksi tulemisen kokemus ja auttaminen oivallusten tekemisessä. Auttaja tarjoaa turvallisen hetken surra ja murehtia. Hän ei sano, ettei tuollaisia kannata ajatella.

– Keskusteluun voi kuulua hiljaisia hetkiä. Pohdiskeleva ilmapiiri on yleensä rakentavin. Uusien näkemysten syntyminen vaatii usein aikaa ympärilleen.

Parhaimmillaan keskusteluapu tarjoaa avuntarvitsijalle helpotusta, kun hän saa purkaa huoliaan luotettavalle ihmiselle.

–  Hän voi kokea oppineensa uutta ja kehittyneensä sekä tuntee turvallisuuden tunteensa lisääntyneen. Elämänhalu kasvaa ja syntyy kokemus siitä, että on osa selviytymiskykyistä ihmiskuntaa.

Toisaalta myös auttaja saa hyvin menneestä keskustelutilanteesta itselleen.

–  Auttaja saa onnistumisen kokemuksen. Hän on pystynyt auttamaan. Se antaa voimaa ja halun auttaa uudestaan.

Toimivia kommentteja kriisikeskustelussa

  • Osaat kuvailla asiasi hyvin. Voisitko kertoa lisää?
  • Mitä tunteita sinulla on tähän liittyen? Mitä ajattelit, kun kuulit tästä?
  • Tällaisessa tilanteessa saa olla pettynyt.
  • Ymmärrän hyvin, että tilanne ahdistaa.
  • Tilanne on kuormittava. Vaikeuksiin nähden olet hyvässä kunnossa.
  • Tämä tilanne ei ole pysyvä. Mitkään tilanteet eivät ole pysyviä.
  • Olet vahva, kun olet selviytynyt tästä näin hyvin. Sinulla on voimavaroja varastossa, vaikkei niitä nyt huomaa. Pääset käyttämään elämäntaitojasi myöhemmin.

Hyvän auttajan seitsemän tärkeää ominaisuutta

Aito
Aitous lisää luottamusta. Epäaidolle auttajalle ei halua avautua.

Avoin
Avoin auttaja juttelee laajasti asioista ja pohdiskelee tilannetta eri kanteilta. Hän osaa kertoa näkemyksiään ja parannusehdotuksiaan.

Empatiakykyinen
Auttajan täytyy samaistua avuntarvitsijan tilanteisiin ja tunteisiin. Empatiakykyinen on ymmärtävä ja turvallinen.

Keskittynyt
Kun auttaja keskittyy kuuntelemaan, avuntarvitsijalla syntyy tunne siitä, että on tärkeä. Auttaja on hetken vain häntä varten.

Kiireetön
Kiireettömän ilmapiirin luominen on tärkeää. Hyvä auttaja ei hosu eikä hermoile. Lyhytkin keskustelu voi antaa avuntarvitsijalle paljon.

Luotettava
Avuntarvitsijan täytyy voida luottaa siihen, etteivät kerrotut asiat leviä eteenpäin. Luotettavalle auttajalle uskaltaa puhua avoimesti.

Rauhallinen
Tyynesti käyttäytyvä ihminen tuntuu turvalliselta. Hän ei ärsyynny, eikä näytä ahdistustaan, vaikka aihe herättäisi tunteita.

Olli Lehtinen: Auta kaveria keskustellen – Näin kuuntelet, ymmärrät ja ratkaiset ongelmia. (Viisas elämä 2024)

Lue myös:

Kriisin hetkellä työyhteisö tarvitsee nopeaa apua − ”Usein saatetaan ajatella, että ollaan kovempia kuin ollaankaan”

Alakulo ei kuulu vanhuuteen – ikäihmisten mielenterveysongelmia ei aina tunnisteta

Lähihoitaja 2022: Mitä tehdä, kun työn tunnekuorma on liian suuri? Hoitajan kriisi voi viedä maailmasta värit

Sinua voisi kiinnostaa myös

Uintia palvelutalon asukkaiden kanssa – Mieleenpainuvimmat kesämuistot

Lähihoitajaopiskelija Peppi Katainen: ”Haluan kohdata ja kuunnella ennakkoluulottomasti”

Lähihoitajaopiskelija Inka Kovanen: ”Vanhainkoti on minun juttuni”