Valtaosa tuoreeseen tutkimukseen osallistuneesta terveysalan henkilöstöstä kertoi suosittelevansa rokotteita asiakkaille. Suunnilleen viidennes kuitenkin ilmoitti, ettei aktiivisesti ohjaa rokotekriittisiä potilaita mihinkään suuntaan.
– Vähemmän rokotteiden tehoon ja turvallisuuteen luottavat olivat myös vähemmän taipuvaisia ohjaamaan potilaita rokotteen ottamisen suuntaan. Havainto on tärkeä, sillä terveydenhuollon ammattilaisilla on avainrooli tavallisten ihmisten rokotuspäätöksissä, sanoo Turun yliopiston akatemiatutkija Anna Soveri.
Lasten rokotteita tutkimukseen osallistuneet pitivät turvallisina, eikä niiden suhteen ollut juuri lainkaan kielteisiä asenteita. Kielteisyys liittyi ennen muuta influenssarokotukseen. Lääkäreillä kielteisiä asenteita oli vähemmän kuin lähi- ja sairaanhoitajilla.
– Lääkäreistä suurempi osa myös suositteli rokotteita epäröiville potilaille, ja lähes kaikki lääkärit ottivat rokotteet sekä itselleen että lapsilleen. Emme vielä tiedä, mistä erot ammattiryhmien välillä johtuvat. Syyt voivat liittyä koulutuksen tasoon ja sisältöön sekä erilaisiin ammatti-identiteetteihin, Soveri selittää.
Turun yliopiston, Åbo Akademin, Työterveyslaitoksen ja University of Bristol -yliopiston yhteistutkimuksessa terveydenhuollon ammattilaisilta kysyttiin, kuinka he toimivat, jos potilas epäröi rokottamista.
Vuonna 2018 kootussa aineistossa on mukana 2 962 lähihoitajaa, sairaanhoitajaa ja lääkäriä Pirkanmaalta, Kanta-Hämeestä, Pietarsaaresta ja Vaasasta. Mukana ei ollut terveydenhoitajia.
Pulmana varmuuden aste
Kysyttäessä henkilöstön toimintaa rokotteen ottamista epäröivien asiakkaiden suhteen vastaajina olivat vain ne otoksen 751 ammattilaista, jotka joko rokottavat tai keskustelevat rokotteista asiakkaiden kanssa viikoittain. Vastausvaihtoehdot olivat: ohjaan olemaan ottamatta rokotetta – en ohjaa mihinkään suuntaan – ohjaan ottamaan rokotteen.
Todella pieni osuus, vain muutama henkilö kaikissa ammattiryhmissä, ohjasi olemaan ottamatta rokotetta. Influenssarokotteen kohdalla sairaanhoitajista 30 prosenttia, lähihoitajista 36 prosenttia ja lääkäreistä kahdeksan prosenttia ei ohjannut epäröivää asiakasta mihinkään suuntaan.
Kun kyse oli kansalliseen rokoteohjelmaan kuuluvista lastenrokotteista, lähihoitajista 22 prosenttia, sairaanhoitajista 15 prosenttia ja lääkäreistä kolme prosenttia ei ohjannut rokotteen ottamista epäröivää huoltajaa mihinkään suuntaan. Loput ohjasivat ottamaan rokotteen.
Soveri pitää lukuja huolestuttavina.
– Tilanteessa on paljon parannettavaa. Jollei terveysalan ammattilainen ohjaa epäröivää potilasta ottamaan rokotetta, se voi jäädä kokonaan ottamatta.
Ihmisten asenteisiin on vaikea vaikuttaa. Asenteellisesti rokotekielteisiä oli tutkittujen joukossa kuitenkin hyvin vähän: kyse oli pikemminkin tiedon varmuuden asteesta.
– Moni tutkimukseemme osallistunut ammattilainen kertoi, ettei tiedä varmasti, ovatko rokotteet turvallisia. Olennaista näyttäisi siis olevan tiedon puutteesta johtuva epäröinti, ja siihen voidaan vaikuttaa tietoa lisäämällä.
Some lietsoo rokotepelkoa
Henkilöstön suhtautumisessa saattaa Soverin mukaan näkyä myös influenssarokotteiden ja lastenrokotteiden erilainen asema. Lastenrokotteet sisältyvät kansalliseen rokoteohjelmaan, ja jollei vanhempi niitä lapselleen halua, hänen on erikseen kieltäydyttävä niistä. Influenssarokotetta sen sijaan on yleensä erikseen haluttava. Hoitohenkilöstöllä tilanne voi tosin olla toinen.
– Vastauksissa näkyy pienessä määrin myös se, että influenssarokotukset ovat olleet pakollisia tietyissä tehtävissä työskenteleville terveysalan ammattilaisille. Jotkut ovat kokeneet tilanteen valinnanvapauttaan loukkaavaksi, mikä voi osaltaan lisätä rokotekriittisyyttä. Osa myös epäilee influenssarokotteen antamaa suojaa.
Vuoden 2018 alussa voimaan tulleen uuden tartuntatautilain mukaan rokotussuoja vaaditaan, jos henkilö työskentelee sosiaali- ja terveydenhuollon tiloissa, joissa hoidetaan tartuntatautien vakaville seurauksille alttiita potilaita. Tämä koskee myös potilaiden kuljetuksia.
Velvoite tuli lakiin SuPerin vastustuksesta huolimatta. Liitto suosittelee ottamaan kyseiset rokotukset, mutta se vastustaa jäsenistöönsä kohdistuvaa painostusta ja pakkoa.
Nykyinen epäilyn ilmapiiri valeuutisineen vaikuttaa myös terveysalan ammattilasisiin. Omia kokemuksia ja muilta kuultuja kertomuksia jaetaan somessa, ja saman mieliset löytävät toisensa. Usko omaan asiaan vahvistuu.
Rokotepäätös ei tässä ilmapiirissä perustu pelkästään tutkimustietoon, vaan omat ja muiden kokemukset ovat tärkeässä roolissa. Epäilyyn ja epäröintiin liittyy Soverin mukaan usein myös heikko luottamus koko rokoteketjuun alkaen päättäjistä rokotteiden tuottajiin ja niiden antajiin saakka.
– Rokotteista jaetaan sosiaalisessa mediassa enemmän kielteisiä kuin positiivisia kokemuksia, ja somen seuraajalle voi syntyä vaikutelma, että rokotteiden ikävät sivuvaikutukset ovat paljon tavallisempia kuin ne todellisuudessa ovat. Tämä herättää pelkoa, ja pelolla on suuri vaikutus asenteisiin.
