Ensimmäinen koltansaamea puhuva mielenterveyshoitaja kohtaa asiakkaat lempeästi, omalla kielellä

Lähihoitaja Leena Fofonoff on ensimmäinen koltansaamenkielinen mielenterveystyöntekijä. Hän työskentelee unelmiensa työpaikassa, jossa on mahdollisuus tehdä työtä oman kansan hyväksi, omalla kielellä.

Etenkin vanhemmille ihmisille on helpompaa jutella Leena Fofonoffin kanssa koltansaameksi. Kuva: Sami Sorasalmi

Teksti Susanna Vilpponen

Kun aurinko paistaa kaamoksen jälkeen ikkunasta ja heijastuu kauniisti keittiön kaappeihin, Leena Fofonoffia hymyilyttää. Lisääntyvän valon seuraaminen tuottaa lähihoitajalle iloa Rovaniemen kotitoimistossa työskennellessä.

Fofonoff työskenteli aiemmin päiväkodissa. Viime vuoden huhtikuussa alkanut uusi työ on vaatinut sopeutumista etätyön olosuhteisiin. Keittiössä sijaitsevan työpisteen harmonian rikkoivat alkuun likaiset astiat.

– Ei hitto, kun ne tiskit olivat naaman edessä aamulla, päivällä eikä töiden jälkeen huvittanut enää koskea niihin, Fofonoff muistelee ja nauraa.

Mielenrauhaa tarvitaan, sillä Fofonoff työskentelee Uvjj – Uvjâ – Uvja saamelaisen psykososiaalisen tuen yksikössä. Yksikkö tarjoaa saamelaiskulttuurin mukaisia ja saamenkielisiä mielenterveyspalveluita kolmella saamen kielellä. Fofonoff on kolttasaamelainen ja tekee työtään koltansaameksi.

– Työ on minulle monipuolinen unelma. Olin pitkään kaivannut tehdä työtä oman kansan hyväksi, omalla kielellä.

Pyörien päällä

Kotitoimistossa Fofonoff vastaa palvelupuhelimeen, tapaa ihmisiä teamsin välityksellä ja tekee sosiaalisen media päivityksiä yksikön some-kanaviin.

Työ kulkee paljon myös renkaiden päällä. Välimatkat ovat pitkiä ja usein ajokilometrejä tulee satoja jo yhdessä päivässä. Auton ratissa Fofonoff käyttää ajan hyödyksi puhumalla puhelimessa tai kuuntelemalla äänikirjoja alan aiheista innostuen.

Reissuilla Fofonoff vierailee myös ihmisten kodeissa. Osalle asiakkaista koti on turvallinen ympäristö kohdata ja keskustella. Kohtaamiset voivat tapahtua myös ryhmätoiminnan kautta. Fofonoff on esimerkiksi ideoinut kotipaikkakunnalleen Sevettijärvelle käsityöiltojen konseptin.

– Käsitöitä tehdessä tilanne on vähemmän jäykkä ja kynnys aloittaa keskustelu madaltuu.

Ensimmäinen laatuaan

Saamenkieliset mielenterveyspalvelut ovat olleet hajallaan ja olleet riippuvaisia asuinpaikasta. Palveluita ei ole ollut välttämättä ollenkaan saatavilla. Koltansaamenkielistä mielenterveyspalvelua ei ole ollut aiemmin edes olemassa. Fofonoffin työ on siis ensimmäinen laatuaan.

Vastaanotto yksikön palveluista on ollut positiivista.

– Pelkästään tieto siitä, että olemme olemassa tuo turvaa, Fofonoff sanoo.

Erityistä psykososiaalisen yksikön työssä on myös se, että palvelu on maksutonta ja se on helposti saavutettavissa.

– Ei täällä ole totuttu sellaiseen. On ollut epäuskoa siitä, että eikö tämä maksa mitään.

Ennen nykyisen työnsä aloittamista Fofonoffilla ei ollut aiempaa kokemusta mielenterveystyöstä. Yksikössä on kuitenkin ajateltu, että jos kaikkea tarvittavaa osaamista ei ole, niin työntekijöitä koulutetaan.

– On helpompaa kouluttaa kymmenen opintopistettä kognitiivisia lyhytterapeuttisia menetelmiä kuin saamelaiskulttuurin tuntemusta yhteisön ulkopuoliselle, Fofonoff sanoo.

Fofonoffin mielestä on tärkeää, että työntekijät ymmärtävät saamelaiskulttuurin ja -yhteisön ilmiötä, eikä asiakkaan tarvitse selittää niitä auki. Aiheita voivat olla esimerkiksi Tenojoen kalastusoikeudet tai saamelaiskäräjälakiesitys.

Luottamuksen ja turvallisuuden rakentaminen laajassa saamelaisyhteisössä on yksikön tärkeimpiä tehtäviä.

– Vahvuuteni on lempeä kohtaaminen. Sain siitä palautetta jo päiväkodissa työskennellessäni ja se liikutti minua syvästi.

Olisiko helpompaa puhua saameksi?

Koltansaame ei ole Fofonoffin äidinkieli. Suomalaistamisprosessi vei useilta saamelaisilta yhteyden omaan kieleen, eikä se siten siirtynyt enää jälkipolville. Koltansaamen Fofonoff on oppinut koulussa ja mummon kanssa puhumalla.

Fofonoff kokee merkityksellisenä, että pystyy käyttämään oman kansan kieltä. Usein työssä keskustelu alkaa suomeksi, mutta asiakas saattaa alkaa hakea sanoja koltansaameksi. Silloin Fofonoff usein kysyy ”Leʹčči-go hiâlpab sääʹmas mainsted?” – Olisko helpompi puhua saameksi?

– Etenkin vanhemmille ihmisille on helpompaa löytää sanoja koltansaameksi vaikeista aiheista.

Kolttasaamelaiset ovat vähemmistö vähemmistön sisällä. He ovat sotien ja rajojen uudelleenasettamisen seurauksena joutuneet valitsemaan asettuvatko Suomen vai Venäjän puolelle. Heitä on sen vuoksi syrjitty ja pidetty alempiarvoisina myös saamelaisten keskuudessa.

Fofonoffilla on merkittävä rooli omiensa joukossa.

– Ymmärrän mitä on olla koltansaamenkielinen ja kolttasaamelainen.

Rohkeasti ja suoraan vaikeista aiheista

Saamelaisten, kuten muidenkin alkuperäiskansojen, keskuudessa itsemurhat ovat yleisiä. Tutkimusten mukaan saamelaisten itsemurhariski on arviolta kaksinkertainen valtaväestöön verrattuna. Toinen rankka, pitkään vaiettu aihe on seksuaalinen väkivalta.

Fofonoffin mukaan on tärkeää, että yksikön työntekijät eivät arastele tai varo vaikeista asioista puhumista.

– Me olemme rohkeita ja suoria – itsemurha on itsemurha ja raiskaus on raiskaus, Fofonoff sanoo topakasti.

Itsemurhista ja seksuaalisesta väkivallasta saatetaan puhua kielikuvissa ja kierrellen. Fofonoffin mukaan silloin on syytä kysyä ihmiseltä suoraan, mitä hän tarkoittaa.

– Kun sanot, että lähdet kävelemään metsään, niin tarkoitatko sillä, että onko sinulla jotain mukana ja aiotko tehdä siellä itsellesi jotain, Fofonoff antaa esimerkin.

Fofonoff haluaa uskoa siihen, että sovintoprosessin ja yksikön myötä saamelaisyhteisössä tapahtuu toipumista ja voimaantumista.

Etenkin iäkkäämpi saamelaissukupolvi on tottunut siihen, että asioista kuuluu vaieta ja niiden kanssa mennään hautaan, vaikka se vähän pahalta tuntuisikin.

Fofonoff toivoo, että vaikenemisen lukko murretaan ja saamelaiset saisivat kokea yhteisöllisesti avoimuuden tunteen.

– Mutta se vie aikaa.

Polulla mukana

Raskaiden asioiden parissa työskentelyssä on tärkeää pitää huolta omasta jaksamisesta. Fofonoffia on auttanut se, että hän on käsitellyt omat kipukohtansa. Esimerkiksi sen, ettei hän oppinut kotona koltansaamea.

– Pystyn siten pitämään asiakkaiden asiat etäällä, niin etteivät ne kolahda itseen liian syvästi.

Työn kuormitusta voi purkaa myös muiden työntekijöiden kanssa sekä työnohjauksessa.

Vapaa-aikana Fofonoff palautuu pitkillä kävelylenkeillä sekä katsomalla fiktiivisiä sarjoja. Musiikki toimii niin rentoutumisessa kuin työn seuralaisena. Kävellessä kuulokkeista kuuluu esimerkiksi instrumentaalista tai klassista musiikkia. Myös saamelaisartistien musiikki soi usein.

– Joskus etätöitä tehdessä saatan laittaa täysillä kaiuttimista jazz-saksofonit soimaan.

Musiikin lisäksi tärkeää on myös, etteivät vanhat tiskit loju tiskipöydällä toimistopäivänä. Silloin auringonvalon heijastuksia voi ihastella keittiössä ja iloita työstään merkityksellisenä osana saamelaisyhteisöä.

– Parasta tässä työssä on, että saan kuulla ihmisten tarinoita ja olla heidän polullaan mukana, Fofonoff sanoo ja hymyilee.

Mainos

Saamelainen psykososiaalisen tuen yksikkö Uvjj – Uvjâ – Uvja

  • Yksikkö tarjoaa saamelaiskulttuurin mukaisia ja saamenkielisiä mielenterveyspalveluita matalalla kynnyksellä eli neuvoa, tukea ja kriisityötä.
  • Palvelussa voi asioida pohjoissaamen, inarinsaamen ja koltansaamen kielillä sekä suomeksi.
  • Yksikkö aloitti toimintansa vuonna 2022. Se on perustettu tukemaan saamelaisten ja Suomen valtion välistä totuus- ja sovintokomissiotyötä.
  • Totuus- ja sovintokomission tavoitteena on koota saamelaisten kokemukset Suomen valtion ja eri viranomaisten toimista sekä tehdä tieto näkyväksi.
  • Yksikössä työskentelee lääkäri, kolme työntekijää sekä kulttuuri- ja kielitulkki. Työntekijät työskentelevät ympäri Suomea ja heitä voi tavata esimerkiksi erilaisissa tapahtumissa.
  • Uvja tarkoittaa untuvaa. Sana on melko samanlainen kaikilla kolmella kielellä.

Kuka: Leena Fofonoff, 27

  • Ensimmäinen koltansaamenkielinen mielenterveystyöntekijä. Itsekin Kolttasaamelainen, kotoisin Sevettijärveltä.
  • Valmistui lähihoitajaksi 2015 Rovaniemellä.
  • Työhön Uvjjissa kuuluu paljon matkustamista, ihmisten tapaamista, on myös yksikön toinen some-vastaava.

Sinua voisi kiinnostaa myös

Kouluyhteisöohjaaja Mika Önkki: ”On tärkeä osata erottaa, milloin kyse on tavallisista teini-iän kuohuista ja milloin vakavammasta ongelmasta”

”Työpäivä voi alkaa avantouinnilla asukkaan kanssa” – Virikeohjaaja Kirsi Sauvala järjestää ohjelmaa palvelutalon asukkaiden arkeen

Lähihoitaja toteuttaa lääkehoitoa koulussa