Autismikirjon lapsen haastava käyttäytyminen on vain jäävuoren huippu – lastenhoitajan on tärkeä ymmärtää taustalla olevat syyt

Autismikirjon lapsen kuntoutuksessa on olennaista, että kaikki lapsen kanssa työskentelevät toimivat samoilla pelisäännöillä. Näin oppimisessa saadaan parempia tuloksia, sanoo lastenhoitaja Heini Lahtinen.

lastenhoitaja heini lahtinen

Heini Lahtinen valmistui lähihoitajaksi vammaistyön koulutusohjelmasta kymmenen vuotta sitten. Hän työskentelee Uudessa lastensairaalassa alle kouluikäisten autismikirjon lasten parissa. Kuva Sonja Kähkönen.

Teksti Sonja Kähkönen

Lastenhoitaja Heini Lahtisen mukaan jäävuoriteoria kuvaa hyvin autismikirjon lapsen käyttäytymistä. Jäävuoren huippu kuvaa haastavampia käyttäytymispiirteitä, jotka näkyvät ulospäin: niukka katsekontakti, nipistelee, heittää lusikan ruokailutilanteessa, syö huonosti, pyörittää tavaroita, siirtymätilanteet vaikeita.

Heinin mukaan tärkeintä on kuitenkin ymmärtää sitä osaa jäävuoresta, joka jää vedenpinnan alapuolelle. Sieltä löytyvät usein haasteiden syyt.

– Lapsi ei pahuuttaan tai tahallaan tee ikäviä asioita, vaan taustalta löytyy esimerkiksi kommunikaatio-ongelmia. Lapsi ei ehkä osaa kertoa, mikä häntä harmittaa. Aikuiselta vaaditaankin salapoliisityötä, jotta nämä taustalla piilevät syyt saadaan selvitettyä.

Heini Lahtinen on työskennellyt lastensairaalassa kymmenen vuotta, lähihoitajaksi valmistumisestaan saakka. Hänen työnkuvaansa kuuluvat muiden tehtävien ohella käynnit vastuulasten päiväkodeissa. Näiden käyntien tarkoituksena on muun muassa havainnoida, miten lapsi toimii päiväkotiympäristössä verrattuna lastensairaalassa vietettyyn jaksoon. Päiväkotikäynneillä hän myös seuraa lapsen kehitystä ja antaa vinkkejä varhaiskasvatuksen ammattilaisille.

Mainos

Heini toteaa, että yhteistyö varhaiskasvatuksen työntekijöiden kanssa on tärkeää. Kuntoutuksen näkökulmasta on olennaista, että kaikki lapsen kanssa työskentelevät sekä lähiomaiset toimivat samalla tavalla esimerkiksi silloin, kun jotakin opetellaan.

– Oppimisessa saadaan parempia tuloksia, kun jokainen noudattaa samoja pelisääntöjä, joilla vaikkapa potalla käymistä aletaan harjoitella.

Myös haastavan käyttäytymisen syitä voidaan kartoittaa yhteistyössä varhaiskasvatuksen työntekijöiden kanssa. Heini voi esimerkiksi pyytää henkilökuntaa pitämään kirjaa siitä, mitä on tapahtunut juuri ennen haastavaa käyttäytymistä, keitä tilanteessa on ollut ja miten haastava käyttäytyminen on ilmennyt. Lisäksi on tärkeää huomioida, mitä käyttäytymisestä on seurannut – onko lapsi saanutkin sen myötä jonkin palkinnon. Lapsi on saattanut esimerkiksi riehua siksi, että tietää pääsevänsä sen myötä rauhalliseen tilaan.

– Kun näitä tilanteita kartoitetaan, alamme paremmin ymmärtää, onko käyttäytymisen taustalla vaikkapa hälyisä aamupiiri, joka kuormittaa lasta liikaa. Vai onko syynä ehkä liian voimakas ja häiritsevä valaistus, jolloin lapsi ei ehkä kykene keskittymään mihinkään, Heini toteaa.

Autismikirjon lasta kannattaa lähestyä tunnustellen

Uuden työntekijän voi olla vaikea saada kontaktia autismikirjon lapseen, ja lapset voivat jännittää sekä vastustella uudessa ympäristössä. Vuorovaikutusta voikin lähteä rakentamaan niiden asioiden kautta, joista lapsi innostuu.

– Autismikirjon lapsella ei yleensä ole luontaista tarvetta jäljitellä aikuisten toimintaa toisin kuin lapsilla yleensä. Tällaisessa tilanteessa aikuinen voikin lähestyä lasta matkimalla itse lapsen toimintaa.

Heini kertoo, että uuden lapsen tavatessaan hän voi esimerkiksi mennä istumaan lapsen viereen ja seurata, mitä lapsi tekee. Jos lapsi kiinnostuu vaikkapa pitkästä kepistä, etsii Heini itselleen samanlaisen kepin ja alkaa tarkastella sitä. Jos lapsi naputtelee kepillä lattiaa, Heini matkii perässä.

– Tilanteessa on oltava aidosti läsnä. En juttele silloin muiden kanssa. Yritän peilata ja jäljitellä lapsen tekemistä sekä ääntelyä ja saada hänet siten kiinnostumaan minusta. Näin lapsen kanssa voi päästä vuorovaikutukseen, vaikka vuorovaikutus kestäisikin vain pienen hetken.

Heini kannustaa myös seuraamaan, mistä lapsi kiinnostuu yleensä muissa tilanteissa. Suositeltavaa on listata niitä asioita, jotka kiinnostavat ja motivoivat lasta. Autismikirjon lapsilla on niukasti mielikuvituksellista leikkiä, eivätkä he välttämättä innostu leluista samalla tavalla kuin lapset yleensä. He voivat kuitenkin kiinnostua soittimista, äänileluista, numeropalapeleistä tai esimerkiksi puuhelmien pujottelusta.

– Näitä voi hyödyntää lapsen palkitsemisessa silloin, kun tavoitteena on oppia tai tehdä jotakin, Heini sanoo.

Katsekontaktin opettelu luo perustan vuorovaikutukselle

Autismikirjon lasten katsekontakti on usein niukkaa. Katsekontakti on kuitenkin tärkeässä asemassa oppimisen ja vuorovaikutuksen kannalta, ja siksi sitä pyritään aktiivisesti vahvistamaan.

– Tätä voi harjoitella esimerkiksi keinuessa, jolloin lapselle annetaan vauhtia vasta kun hän katsoo pikaisesti kasvoille. Sitten keinu pysäytetään uudelleen ja odotetaan, että lapsi ottaa jälleen katsekontaktin ennen keinuttamista.

Samaa voi harjoittaa asettamalla omien kasvojen tasolle lelun, josta lapsi on kiinnostunut. Heini kertoo, että erään lapsen äiti oli joskus hankkinut näyttävät vappulasit, joiden avulla hän sai lapsen kiinnostumaan kasvoistaan. Sama vaikutus voi olla sillä, että käyttää kirkasta huulipunaa.

Heinin mukaan autismikirjon lapsille on tärkeää puhua lyhyin lausein ja ydinsanoja korostaen. Hänen mukaansa esimerkiksi ”nyt vessaan” on toimivampi lause kuin ”lähdetäänpä nyt vessaan”. Lapset myös ymmärtävät näkemäänsä paremmin kuin kuulemaansa, joten puheen tukena kannattaa käyttää kuvia.

– Myöhäisemmässä vaiheessa lapselle voi viestiä asioita ensin-sitten-menetelmällä, jossa lapsi saa palkinnon tehtyään ensin toivotun asian. Esimerkiksi: ensin puetaan vaatteet, sitten mennään keinumaan.

Autismikirjon lapsi hyötyy tilanteiden rauhoittamisesta

Autismikirjon lapsilla on usein erilaisia aistien yli- tai aliherkkyyksiä. Aistiherkkyydet vaihtelevat lapsikohtaisesti, mutta myös saman lapsen herkkyys voi vaihdella hänen vireystasonsa mukaan. Vaatii aikaa, jotta aikuinen oppii ymmärtämään lasta ja sitä, mikä hänelle on mieluista.

Heinin mukaan toiset voivat kokea pienenkin kosketuksen iholla kivuliaana, kun taas joku ei edes huomaa sitä. Jotkut lapset pitävät määrätietoisista ja voimakkaista otteista.

– Nämä lapset voivat olla kovia menijöitä ja hakevat ympäristöstä suuria aistiärsykkeitä. Jotkut esimerkiksi ahtautuvat mielellään pieneen tilaan, vaikkapa säkkituoliin, jossa he tuntevat olonsa turvalliseksi ja mukavaksi.

Tätä mieltymystä voi hyödyntää myös päiväkodeissa päiväunille mentäessä, jos rauhoittuminen on haastavaa.

– Unille käymistä voi edesauttaa rakentamalla lapselle pesän vilteistä. Lapsi voi sitten kaivautua peiton alle, mikä tuo hänelle turvallisuuden tunnetta.

Autismikirjon lapsen kanssa toimimista helpottaa usein se, että päivittäiset toiminnot pidetään rauhallisina. Esimerkiksi äänet voivat tuntua lapsesta epämiellyttäviltä ja siksi äänimaailma on syytä pitää maltillisena. Ääni, joka muille kuulostaa normaalilta, voi autismikirjon lapselle olla moninkertainen.

– Päiväkodissa kannattaa välttää vessaan menemistä juuri ruuhkaisimpaan ja hälyisimpään aikaan. Vessat ovat jo itsessään hyvin kaikuvia tiloja. Huomiota kannattaakin kiinnittää myös siihen, että siirtää wc-korokkeen nostamalla sen sijaan, että korokkeen työntää kolisten pöntön viereen.

Myös pukeutumistilanteet kannattaa rauhoittaa siten, että autismikirjon lapsi pukeutuu joko ensimmäisten tai viimeisten lasten joukossa.

Lastenhoitajilla tärkeä merkitys perheiden tukemisessa

Heini Lahtinen näkee, että lastenhoitajilla ja muilla varhaiskasvatuksen työntekijöillä on tärkeä rooli autismikirjon lasten perheiden tukemisessa.

Lapsi voi käyttäytyä eri tavalla kotona kuin päiväkodissa, ja vieraassa ympäristössä käyttäytymisen haastavat piirteet saattavat korostua. Heinin mukaan asioista kannattaa puhua avoimesti ja rehellisesti, mutta hankalia asioita voi lähestyä myös positiivisuuden kautta.

– Voin esimerkiksi todeta vanhemmille, etten saanut lapseen oikein kontaktia, mutta otettuani saippuakuplat esiin, lapsi katsoi minua silmiin. On tärkeää tuoda esiin pienetkin positiiviset hetket.

Hänen mukaansa kannustavan palautteen saaminen on perheille usein iso asia. Kun arjessa on paljon haasteita, on tärkeää viestiä perheille myös kaikki myönteiset huomiot.

– Lisäksi vanhemmille kannattaa kertoa, jos päiväkodissa on huomattu, että jostain keinosta on ollut apua. Näin vanhemmat voivat hyödyntää samoja keinoja jatkossa. Arkea helpottavat vinkit tukevat perheiden jaksamista. Tärkeä kysymys on myös yksinkertaisesti, mitä teille kuuluu.

Lue tammikuun SuPer-lehdestä, millainen oli lähihoitaja Heini Lahtisen työpäivä Uudessa lastensairaalassa.

Sinua voisi kiinnostaa myös

Jatkuva valittaminen ja tietojen panttaaminen syövät työpaikan yhteishenkeä – Näin töissä luodaan hyvä keskustelukulttuuri

Ohjaa diabeetikkoa insuliinihoidon toteuttamisessa

Unelma omasta ammatista toteutui – Lukutaidottomasta lähihoitajaksi