”Asiakas ei ole meidän työpaikallamme, vaan me olemme hänen kotonaan”

Jutun otsikkoon kiteytyy lähihoitaja ja poliisi Päivi Reininsalon motto. Hän kouluttaa opiskelijoita ja hoitajia vanhuksiin kohdistuvasta kaltoinkohtelusta. Se on yhä vaiettu aihe hoitoalalla.

– Hoitajat uskaltavat tänä päivänä puuttua epäkohtiin herkemmin. Ongelmat eivät ratkea vaikenemalla tai kuiskuttelemalla kahvihuoneessa, sanoo lähihoitaja ja poliisi Päivi Reininsalo. Kuva Jussi Helttunen

Päivi Reininsalo, 57, haluaa heti aluksi painottaa, että suurin osa hoitajista on ammattitaitoisia ja hoivatessaan helläkätisiä. Joskus kuitenkin väärä alanvalinta ja uupuminen voivat johtaa välinpitämättömyyteen, laiminlyönteihin ja kovakouraisiin otteisiin. Kouvolalainen Reininsalo tutustui neljä vuotta hoivakodin arkeen omaisen näkökulmasta. Hänen molemmat vanhempansa sairastivat Alzheimerin tautia. Ennen vanhempien asettumista hoivakotiin Reininsalo oli avustanut heitä kymmenen vuotta päivittäisissä askareissa oman työnsä ohella. Reininsalo on ensimmäiseltä koulutukseltaan poliisi. Hän ehti toimia siinä ammatissa toistakymmentä vuotta. Isänsä kuoleman jälkeen hän aloitti lähihoitajaopiskelut ja valmistui päälle viisikymppisenä.

– En ole enää mikään untuvikko, mutta minulla on palo tähän työhön.

Mikä houkutteli alanvaihtajaksi ja hoitajaksi?

– Näin läheltä hoitotyön merkityksellisyyden. Halusin itse opiskella alaa, jotta ymmärtäisin vielä paremmin, miksi asiat tehdään tietyllä tavalla.

Mainos

Keikkatöitä ja kouluttamista

Tällä hetkellä Päivi Reininsalo tekee lähihoitajan töitä keikkalaisena tehostetun palveluasumisen yksiköissä. Sen lisäksi hän kouluttaa Kouvolan seudun ammattiopistossa työharjoitteluun lähteviä lähihoitajaopiskelijoita ja jo alalla toimivia. Reininsalon erikoisala kouluttajana on vanhusten kaltoinkohtelu. Poliisitaustansa takia väkivallasta puhuminen ei ole Päivi Reininsalolle tabu.

– Aiempi ammattini on varmasti tuonut rohkeutta puuttua tähän epäkohtaan. Poliisina olen nähnyt myös huomattavasti rajumpia asioita.

– Haluan herätellä pitämään mielessä sen, ketä varten ja kenelle me teemme töitä. Puolustuskyvyttömien ihmisten äänenä oleminen ja heidän oikeuksistaan huolehtiminen on meille velvollisuus.

Reininsalo kokee, että poliisin ja hoitajan työssä on paljon samaa.

– Vuorovaikutus on pärjäämisen edellytys kummassakin ammatissa. Samoin kuin ihmisten käyttäytymisen ymmärtäminen ja asiakkaiden tarpeisiin vastaaminen.

Liian rajuja otteita arjen tilanteissa

Päivi Reininsalo sanoo, että kaltoinkohtelu on pehmeämpi termi väkivallalle.

– Se on yleisempää kuin mitä halutaan myöntää. Pääasiassa meillä on hyviä hoitajia ja loistavan hyviä, mutta valitettavasti isoon joukkoon mahtuu aina heitä, jotka toimivat syystä tai toisesta epäeettisesti.

Millaista piiloon jäävä väkivalta käytännössä on?

– Fyysinen väkivalta ilmenee esimerkiksi puristamisena, liian rajuina työskentelyotteina päivittäisissä hoitotilanteissa sekä yli- tai alilääkitsemisenä. Henkinen väkivalta puolestaan voi olla mitätöimistä, nöyryyttämistä, nimittelyä, huutamisesta, loukkaavaa ja alentavaa kohtelua, pelottelua, uhkailua tai eristämistä.

Reininsalo muistuttaa, että mustelmat vanhuksilla eivät välttämättä kerro väkivallasta.

– Mustelmia voi tulla helposti ilman kaltoinkohteluakin. Kaikesta väkivallasta ei jää fyysisiä merkkejä, vaan se voi näkyä vanhuksessa esimerkiksi arkuutena, itkuisuutena, masentuneisuutena ja jopa aggressiivisuutena. Muistisairas ei välttämättä osaa kertoa ilkeästä kohtelusta selkein sanoin, mutta hän voi puhua siitä omalla tavallaan.

Kaltoinkohtelua tapahtuu perushoitoa vaativissa arkitilanteissa, ei yön pimeydessä kellareissa.

– Esimerkiksi lavettipesulle siirrot voidaan tehdä liian vauhdikkaasti, eikä samalla muisteta kertoa hoidettavalle, mitä ollaan tekemässä. Ikäihmistä voi pelottaa, että mitä tässä oikein tapahtuu ja hän alkaa huitoa. Sitten tulee kiinnipitotilanteita, joihin voi liittyä puristamista. Tai joskus inkontinenssisuoja voidaan vaihtaa liian kovakouraisesti. Kyse ei ole lyömisestä, tukistamisesta tai sellaisista asioista, jotka kaikki heti tunnistavat väkivallaksi.

Hoitajan työ vaatii luovuutta

Makuuttamista ei aina mielletä kaltoinkohteluksi. Reininsalon mukaan pitäisi.

– Makuuttaminen eristää ihmisen. Myös virikkeiden puuttuminen voi aiheuttaa henkistä pahoinvointia. Seurauksena on sosiaalinen kuolema.

Toinen esimerkki on vastaan hangoittelevan vanhuksen hampaiden pesemättä jättäminen.

– Jos sitä ei saada tehtyä aamu- tai iltatoimien yhteydessä, suu voi jäädä kokonaan hoitamatta. Todennäköisesti päivän mittaan löytyisi jokin kolo, jolloin vanhus on rauhallinen ja hampaat voi pestä. Joskus toisen hoitajan tekemänä hoitotoimi voi onnistua helpommin.

Entä henkinen väkivalta?

– Sitä voi esiintyä esimerkiksi ruokailutilanteessa, kun asukas ei saa kaikkea ruokaa osumaan suuhun ja sitä putoaa rinnuksille tai pöydille. Tällaisessa tilanteessa on ala-arvoista tiuskia kaikkien kuullen, että mitä sinä sotket tai puhista, että taas sinä sotket.

Syyt sortua ovat moninaiset

Reininsalo toivoo, että lähihoitajaopintoihin palautettaisiin pääsykokeet.

– Alalle on tällä hetkellä liian helppo päästä. Hoitajat ovat väsyneitä, mutta kun alalle jo lähtökohtaisesti sopimattomat väsyvät, ollaan ikävässä tilanteessa.

Syitä löytyy myös työpaikkojen rakenteista.

– Kun johtamisvastuissa on epäselvyyttä, muodostuu helposti varjo-organisaatioita ja kuppikuntia. Työhyvinvointi kärsii ja asioita salaillaan.

Kun ihminen voi pahoin ja väsyy työhönsä, riski toimia välinpitämättömästi kasvaa. Huonoista toimintatavoista tulee käytäntöjä.

Miten toimia, jos itse huomaa toimivansa väärin?

– Tällöin kannattaa istua alas pohtimaan oman käytöksensä syitä. Väsymys ja uupumus voivat ajaa kenet tahansa tilanteeseen, jossa tulee tiuskittua, eikä jaksa tehdä työtään hyvin. Silloin sairausloma on paikallaan. Jos työ on menettänyt merkityksensä, alanvaihto voi olla oikea ratkaisu.

Reininsalo painottaa, että jokainen on itse vastuussa käytöksestään. Kaikkea ei voi vierittää esihenkilön, kiireen, vaikean lapsuuden tai edes uupumisen kontolle, vaikka ne voivat madaltaa kynnystä toimia väärin.

– Jos ei arvosta itseään tai omaa työtään, on vaikea arvostaa työpaikkaansa, kollegoitaan tai hoidettavia.

Kollegalle pitää uskaltaa puhua

– Kun tulee tietoiseksi, tulee vastuulliseksi, eräs tuttuni tapasi sanoa. Pidän tästä ajatuksesta.

Vastuu tarkoittaa myös epäkohtiin puuttumista.

– Nuoremmalla tai vähemmän aikaa ammatissa toimineella voi olla korkeampi kynnys puuttua vanhemman tai kokeneemman kollegan työtapoihin, mutta se ei saa olla este.

Sosiaalihuoltolaki määrää, että kaltoinkohtelusta täytyy ilmoittaa esihenkilölle.

– Kyseessä ei ole valintatilanne, vaan itsestäänselvyys, vaikka ymmärrettävästi on vaikea kertoa työkaverin epäasiallisesta käytöksestä.

Todennäköisesti epäeettisesti toiminutkin hyötyy kiinnijäämisestä pitkällä tähtäimellä, kun hänellä on mahdollisuus saada apua ongelmiinsa. Reininsalo on hyvillään siitä, että vanhanaikainen salailun kulttuuri on muuttumassa.

– Vanhustenhoidon tilasta keskustellaan paljon ja asioiden tuominen julkisuuteen on rohkaissut myös hoitajia kertomaan kokemuksistaan. Hoitajat uskaltavat tänä päivänä puuttua epäkohtiin herkemmin. Ongelmat eivät ratkea vaikenemalla tai kuiskuttelemalla kahvihuoneessa.

Poliisille hoivakodeissa sattuneista väkivaltatapauksista raportoidaan vain murto-osa.

– Yleensä ne selvitellään sisäisesti tai Aluehallintoviraston kautta.

Oikea irrottautumistekniikka on hyvä hallita

Ei ole tavatonta, että hoidettavat käyttäytyvät hoitajia kohtaan aggressiivisesti.

– Ensisijainen tapa toimia näissä tilanteissa on puhua ja rauhoitella. Joskus tilanne äityy fyysiseksi, ja hoitajalla on oikeus puolustaa itseään. Voimankäyttö tulee olla suhteessa tapahtumaan. Jokaisen tulisi osata irrottautumisen hallinta. Kun sen tekee teknisesti oikein, hoitajan ja hoidettavan loukkaantumisriski pienenee.

– Itsepuolustustaidot tuovat turvallisuutta hoitajille. Kun tietää etukäteen, miten toimia pattitilanteessa, on helpompi pysytellä rauhallisena.

Päivi Reininsalo muistuttaa, että aggressiivisesti käyttäytyvän ihmisen seurassa ei kannata kääntää selkäänsä edes hetkeksi. Tällaisissa tilanteissa on myös aina varmistettava poistumistie ja mahdollisuus hälyttää apua. Aina huitomiseksi eskaloituneiden tilanteiden ja pillastuneen vanhuksen rauhoittelu ei onnistu, vaikka olisi kuinka hyvät vuorovaikutustaidot.

– Silloin on parasta pyytää kollega apuun.

Avun pyytäminen työkaverilta ei ole heikkoutta, vaan osoitus ammattitaidosta. Käsikähmää voi tulla myös asukkaiden välille.

– Hoitajalla on velvollisuus mennä väliin näissä tilanteissa. Helpoimmillaan tilanne rauhoittuu, kun asukkaat ohjataan erikseen. Hoitajan on turvattava itsensä, työkaverinsa, muut asukkaat ja estää kohdehenkilöä vahingoittamasta itseään.

Palautuminen ja palaute parantavat työhyvinvointia

Päivi Reininsalo kertoo palautuvansa töistä parhaiten nukkumalla riittävästi.

– Uni paras lääke on, sanotaan lastenlaulussakin. Harrastan joskus enemmän ja joskus vähemmän luonnossa liikkumista, musiikkia, piirtämistä, eläinsuojelutyötä, käsitöitä ja tapaan ystäviäni.

Hän uskoo paitsi suorapuheisuuteen, niin myös positiivisen palautteen voimaan.

– Positiivista palautetta kannattaa antaa matalalla kynnyksellä. Työkaverin antama kiva palaute kantaa tosi pitkälle ja auttaa jaksamaan.

– Hoitajat uskaltavat tänä päivänä puuttua epäkohtiin herkemmin. Ongelmat eivät ratkea vaikenemalla tai kuiskuttelemalla kahvihuoneessa, sanoo lähihoitaja ja poliisi Päivi Reininsalo.

Sinua voisi kiinnostaa myös

Vanhushoivan vaipparalli – jos suoja falskaa, se on luultavasti vääränkokoinen

Päihdetyössä ennakkoluulot voivat johtaa itseään toteuttavaan kierteeseen

Lähihoitajasta muutosvalmentaja – vaihtelu tuo uutta virtaa työhön